kuinka lahestya ja ystavystya

Kuinka lähestyä ihmisiä ja ystävystyä heidän kanssaan?

Kuinka lähestyä uusia ihmisiä? Entä kuinka ystävystyä heidän kanssaan? Entä kuinka onnistua tässä, jos sattuu olemaan hyvin ujo?

Sähköpostiini saapui juuri tällainen kysymys:

”Moi! Olen lukenut kirjoituksiasi ja ovat todella hyödyllisiä. Olen ryhmissä ja uusien ihmisten kanssa todella ujo enkä saa solmittua mitään ystävyyssuhteita ja olen sen vuoksi aika yksinäinen. Pelkään että masennun jos en pääse epävarmuudestani eroon. Ahdistun jopa small-talkista. Tosin joskus on myös parempia päiviä kun olen rennommin. Mietin, että olisiko sinulla jotain neuvoja mitä voisin tehdä? Olen valmis ihan mihin vain. Kunpa voisin jutella ihmisten kanssa niitä näitä kun huvittaa, välitän liikaa mitä muut voivat ajatella minusta.”

Hei ja kiitos, että laitoit viestiä! Laitoin syntyneitä ajatuksia osaan kysymyksistäsi suoraan sähköpostiisi, mutta osan ajatuksista haluan jakaa myös täällä.

Kuinka solmia ystävyyssuhteita

Oleellisin kysymys tässä koskee tietysti ystävien saamista. Kuinka ihmisten kanssa oikein ystävystytään?

Ystävystymisen voi mielestäni jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin:

Ensimmäinen tapa on perinteinen yhteen ajautuminen. Kaksi ihmistä kohtaa toisensa esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai kaveriporukassa, jossa he viettävät keskenään aikaa ja huomaavat, että toisen ihmisen kanssa on mukavaa olla. Ystävyys syntyy ja vahvistuu pikkuhiljaa. Tämä on mukava tapa ystävystyä, sillä ystävystymistä ei varsinaisesti ”suoriteta”.

Toinen, oman kokemukseni mukaan huomattavasti harvinaisempi tapa on tietoinen ystävystyminen. Tietoista ystävystymistä on se, että haemme kontaktia toiseen ihmiseen tarkoituksenamme nimenomaan ystävystyä hänen kanssaan.

Tämäkin tapa toimii hyvin, mutta ei välttämättä istu suomalaiseen mielenmaisemaan. Koemme tietoisen ihmissuhteiden solmimisen usein kylmänä ja epäaitona. Tietoinen ystävystyminen ei myöskään ole helppoa, mikäli satumme olemaan ujoja ja epävarmoja, sillä se saattaa tuntua raskaalta suorittamiselta.

(Lue myös: Kuinka löytää ystäviä aikuisena – Se on helpompaa kuin ehkä luuletkaan sekä Vinkki aikuisena ystävystymiseen)

Ensimmäisten ystävien löytäminen on vaikeinta

Kaikkein vaikeinta on löytää ensimmäiset ystävänsä. Tämän jälkeen uusien ystävyyssuhteiden solmiminen yleensä helpottuu ja alkaa sujumaan jopa omalla painollaan.

Kun olemme saaneet ensimmäisen ystävän, pääsemme yleensä pian tutustumaan myös hänen ystäviinsä. Tai ehkäpä uusi ystävämme kutsuu meidät toisinaan mukaan jonkinlaisiin juhliin tai muihin tapahtumiin, joissa voimme jälleen tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan.

Useimmat ystävyyssuhteet solmitaankin ystävien kavereiden ja tuttavien kanssa. Heidän, jotka ovat jo valmiiksi osa samaa kaveripiiriä.

Mikäli ensimmäisen ystävän saaminen tuntuu vaikealta, voi harkita myös netin käyttöä. Itse olen aikoinaan ollut aktiivinen nettideittailija (olen jopa kirjoittanut siitä kirjan!). En kuitenkaan hakenut nettideittisaiteilta vain romanttista seuraa, vaan olin avoin myös uusien ystävien löytämiselle. Ja heitähän löytyi! Elämässäni on edelleen useita hyviä ystäviä, joihin olen alunperin tutustunut nettideittisaittien kautta.

Tärkeintä oli osoittaa omaa aktiivisuutta. Usein jo nettideittikeskustelun alkupuolella kävi selväksi, ettei meistä tulisi pariskuntaa. Itse kuitenkin pyrin aktiivisesti selvittämään myös sen, voisiko tästä ihmisestä mahdollisesti tulla ihan tavallinen ystävä.

(Lue myös: Uusien ystävien löytäminen: aktiivisuuden osoittaminen on erittäin tärkeää)

Kuinka lähestyä ihmisiä, jos sattuu olemaan ujo?

Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa väittää, että ihmisten lähestyminen ja heidän kanssaan ystävystyminen olisi aina helppoa. Olen itsekin ollut aikoinaan hyvin ujo ja muistan, kuinka vaikea suoritus uusille ihmisille jutustelu yleensä oli!

Onnistuin kuitenkin löytämään itselleni säännöllisesti ystäviä ujoudesta huolimatta. Huomasin esimerkiksi sen, että vaikka minun oli vaikeaa jutella ihmisille, joita pidin itseäni sosiaalisempina ja ”parempina”, pystyin kuitenkin melko helposti tulemaan toimeen muiden selvästi ujojen ihmisten kanssa. En kokenut muita ujoja pelottavina, vaan koin heidän olevan ”kuten minäkin”.

Oli myös helppoa ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä. Jos olimme molemmat hiljaisia ja varautuneita, vallitsi välillämme jo tämän vuoksi jonkinlainen yhteisymmärrys. Yleensä myös muita yhdistäviä asioita löytyi nopeasti. Saatoimme esimerkiksi huomata, että pidimme molemmat syvällisistä ja pitkistä keskusteluista.

Tämän perusteella sanoisin, ettei meidän ole pakko pystyä lähestymään millaisia ihmisiä tahansa. Riittää, että pystyy lähestymään edes jotakuta, kuten minun oli tässä tapauksessa helppoa lähestyä muita kaltaisiani ujoja ja hiljaisia henkilöitä.

Jonkinlainen nyrkkisääntö on se, että tulemme parhaiten toimeen itsemme kanssa samankaltaisten, kiinnostuksenkohteemme, arvomme ja mielipiteemme jakavien ihmisten kanssa. Tutkimuksista ei ole löytynyt näyttöä suositulle väitteelle, että vastakohdat vetäisivät puoleensa. Päinvastoin, juurikin samankaltaisuus luo loistavan pohjan ystävystymiselle.

Tärkeää oli myös tajuta, että esimerkiksi koulussa yksin nurkassa sulkeutunut ilme kasvoillaan nököttävät tyypit eivät ole siellä yleensä siksi, että haluaisivat olla yksin. Yleensä he ovat siellä yksin siksi, etteivät osaa tai uskalla lähestyä ketään, tai eivät halua olla kenellekkään vaivaksi. Useimmissa tapauksissa tällainen ihminen on vain kiitollinen siitä, että joku muu tekee aloitteen ja lähestyy häntä!

Kuinka lähestyä: Älä tee keskustelutilanteesta isompaa asiaa, kuin se oikeasti onkaan

Keskustelujen aloittaminen on monille vaikeaa siksi, että tilanne nähdään monimutkaisempana, kuin se oikeasti onkaan. Saatamme esimerkiksi ajatella, ettei toiselle ihmiselle ole soveliasta mennä puhumaan ilman jonkinlaista painavaa syytä. Pelkkä halu tutustua ei näennäisesti riitä.

Tosiasiassa asia on pikemminkin päinvastoin. Lähestymisen ja keskustelun aloittamisen syyksi riittää yksinkertaisesti se, että haluamme jutella toisen ihmisen kanssa. Sitä ei tarvitse selitellä, sen kuin vain menee ja juttelee. Useimmat ystävyyteni ja tuttavuuteni ovat alkaneet siitä, että jompikumpi meistä on lähestynyt toista, sanonut ”moi”, esitellyt itsensä ja aloittanut jonkin turhanpäiväisen keskustelun.

”Moi, mä olen Jevgeni, mikäs meininki sulla on, ootko kanssa odottelemassa matikantunnin alkamista?”

Jotta keskustelun voisi aloittaa, ei meillä tarvitse olla mitään kiinnostavaa sanottavaa. “Moi miten menee” ja “Mikä meininki” eri variaatioineen riittäävät vallan mainiosti. Keskustelun aloittamisesta ei tarvitse tehdä myöskään sen suurempaa numeroa. Jos toinen osapuoli vaikuttaa siltä, ettei halua juuri nyt jutella, voi keskustelun antaa lopahtaa. Riittää, että olemme näyttäneet toiselle, että meidän kanssamme voi halutessaan jutella vaikkapa joskus myöhemminkin.

Myöskään me rohkeat ja sosiaaliset ihmiset emme osaa olla aina aktiivisia keskustelujen aloittamisessa. Mekin arvostamme sitä, että joku tekee aloitteen meidän suuntaamme. On ihanaa, kun ei aina tarvitse olla se, joka aloittaa itse keskusteluja. Minä ainakin arvostan suuresti sitä, että joku vähän ujompikin ihminen uskaltautuu aloittamaan keskustelun kanssani!

Entä jos se ei tykkääkään minusta?

Kirjoitat ajattelevasi paljon sitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Tämä on mielestäni todella hyvä asia. Tottakai meitä kiinnostaa se, mitä muut ajattelevat meistä.

Sorrumme kuitenkin helposti olettamaan, että muut haluavat ajatella meistä jotakin kielteistä. Siksi emme uskalla lähestyä muita. Ja miksipä lähestyisimmekään jotakuta, josta oletamme, ettei hän pidä meistä kuitenkaan!

Tämä on usein onneksi virhearvio. Vaikka joskus harvoin kohtaammekin ihmisiä, jotka eivät meistä pidä, on se suhteellisen harvinaista. Useimmat ihmiset ovat mukavia ja hyviä tyyppejä, joilla ei ole mitään syytä olla pitämättä meistä.

Vastaavasti tilanteet, joissa joku ei oikeasti pidä meistä eivät nekään ole usein suoranaisesti omaa syytämme. Voi olla, että toisella ihmisellä on ollut vain todella huono päivä. Tai ehkä hänellä on tällä hetkellä jokin todella raskas ja stressaava elämäntilanne, minkä vuoksi hän vaikuttaa kärttyiseltä ja vihamieliseltä. Usein tällaisetkin ihmiset kuitenkin huomaavat, että myös me olemme ihan mukavia tyyppejä, joille voi vähintäänkin antaa mahdollisuuden.

Emme voi koskaan etukäteen tietää, kuinka joku toinen ihminen reagoi meihin, mutta voimme rohkeasti olettaa, että yleensä reaktio on ihan myönteinen.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti ”Kuinka lähestyä ihmisiä ja ystävystyä heidän kanssaan?” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia