kuinka pärjätä intissä inttivinkkejä

Kuinka pärjätä intissä? Pari ystävääni ovat astumassa pian armeijan saappaisiin. Omistan tämän kirjoituksen paitsi heille, mutta tietysti kaikille muillekin, joille inttijutut ovat ajankohtaisia. Alla siis käytännöllisiä inttivinkkejä, jotka olisin halunnut itse tietää ennen armeijaan menemistä.

Oma inttiaikani kului saapumiserässä 1/2010, joten paljon hyviä vinkkejä on jo ehtinyt unohtumaan, mutta jotain vielä muistan. Seuraavat vinkit ja jutut perustuvat pääasiassa omiin kokemuksiini, mutta luulen, että monet armeijan käyneet pystyvät niihin yhtymään.

Omasta armeija-ajastani voin sanoa sen verran, että palvelin merivoimien sotilasvalokuvaajana. Se oli vielä aikaa kun “combat kamera” ei ollut oma virallinen tehtävänsä armeijan hierarkiassa, vaan käytännössä olin jonkinlainen jokapaikanhöylän tehtävää hoitava sotilas. Valokuvaamisen lisäksi hoidin kirjurin tehtäviä, osallistuin taistelukoulutukseen sekä pyörin jonkinlaisena esikunta-avustajana. Vietin alokaskauteni Upinniemessä ja sen jälkeen siirryin Suomenlinnan Merisotakouluun. Yhteensä palvelukseni kesti yhdeksän kuukautta. Loppua kohden toimin myös avustavana varusmiesjohtajana, mutta en kuitenkaan ollut alikersantti. Kokemukseni intistä olivat pääasiassa todella hyviä (erityisesti näin jälkeenpäin ajateltuna :D!), mutta myös synkkiä hetkiä mahtui joukkoon.

Yksi syy miksi haluan tämän tämän jutun kirjoittaa on myös se, että useimmat inttivinkkisivustot eivät käsittele tiettyjä armeijaympäristön synkkiä puolia, jotka monille ovat kuitenkin täyttä todellisuutta. Omasta puolestani haluan kuitenkin olla rehellinen ja tuoda esiin myös ne ikävät jutut. Vaikka nuo jutut saattavat kuulostaa paikoin hyvinkin negatiivisilta, viihdyin armeijassa kuitenkin valtaosan ajasta todella hyvin ja voisin jopa kuvitella meneväni sinne uudelleen, mikäli mahdollisuus tarjoutuisi. Tähän ei pidä siksi suhtautua inttivastaisena tekstinä.

Sen pidemmittä puheitta asiaan. Seuraavat vinkit ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta kaikki kannattaa lukea läpi.

Tärkein kyky inttiä varten: Pahan mielen kestäminen

Mikä on Suomen metsien ekologisin eläin? Varusmies. Se hajoaa metsään alle vuorokaudessa.

Hajoaminen eli paha mieli, kyllästyminen, vittuuntuminen, kyrpiintyminen ja ahdistuminen. Ylivoimaisesti intin puhutuin aihe. Syitä hajoamiseen on loputtomasti ja erilaista hajoamista tapahtuu lähes päivittäin. Jos sinulla ei jostain syystä ole paha mieli, joku pitää pian huolen siitä, että sinulle sellainen tulee. Tämä kuuluu pelin henkeen ja siihen kannattaa alusta asti asennoitua oikein.

Olet sitten millainen zen-kaveri tahansa, sinulla tulee olemaan paha mieli verrattain usein. Syitä mielensä pahoittamiselle löytyy joka päivä kymmeniä, joten pahan mielen määrä riippuu paljolti siitä, kuinka sinut osaat olla sen asian kanssa, että melkein mikään ei mene niin kuin itse haluaisit.

Itse osasin suhtautua useimpiin epämukavuustekijöihin suhteellisen rennosti, mutta toisinaan armeijassa luomalla luodaan tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus on loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä. Esimerkiksi syyllistäminen asioista, joihin et ole syyllinen sekä ryhmäpainerangaistukset (eli se, kun koko ryhmääsi rangaistaan henkilökohtaisen mokailusi takia) olivat itselleni tällaisia. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu pelin henkeen ja se kannattaa vain kestää.

(Huom! Myös intin käytännöt vaikuttavat muuttuneen inhimillisemmiksi vuosien aikana. Voi olla, että jotkut vielä vuonna 2010 käytössä olleet ikävät toimintatavat ovat myöhemmin jääneet historiaan.)

Siedä itseäsi ja muita: Ihmiset armeijassa

Intissä tulet kohtaamaan melko täydellisen läpileikkauksen koko Suomen nuorisosta. Siellä törmää niin maailman siisteimpiin tyyppeihin, kuin ihan uskomattomiin taulapäihinkin. Kaikkialla muualla (koulussa, työelämässä, harrastuksissa) ihmiset yleensä valikoituvat ja pahimmat idiootit putoavat pois, mutta ei armeijassa! Tähän kannattaa asennoitua myös etukäteen ja suhtautua hankaliinkin tyyppeihin myönteisen neutraalisti.

Muista erottautuvia tyyppejä myös valitettavasti kiusataan armeijassa helposti, mutta kypsä sotilas ei lähde tällaiseen mukaan, vaikka kohde millainen idiootti olisikin. Inttikiusaaminen on todellinen ongelma, vaikka Puolustusvoimat usein väittääkin muuta. On tärkeää, että ainakin itse pysyisimme kiusaamisesta erossa ja mieluummin auttaisimme kiusaamisen kohteita, kuin itse yhtyisimme kiusaamiseen.

Intissä tapaa kuitenkin myös paljon hyviä tyyppejä. Ihmisiin kannattaa oikeasti tutustua ja kuunnella heidän tarinansa, sillä toisinaan vastaan tulee hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Mikäli sitä itse haluaa, niin intistä voi löytää myös ihan oikeita kavereitakin, joten silmät auki :)!

Inttikiusaaminen

Voisi luulla että kiusaaminen kuuluu alakouluun, mutta ei. Intissä se on ihan yhtä armotonta ja toisinaan jopa ikävämpää kun koulussa, sillä armeija-ikään ehtineet ihmiset osaavat kiusata nyrkkien sijaan myös henkisesti. Jos erotut joukosta jollakin kielteisellä tavalla, on todennäköistä, että siitä tullaan sinulle vähintäänkin naljailemaan. Naljailu voi olla kevyen ystävällistä, mutta joskus myös oikeasti pahantahtoista. Usein on vaikeaa hahmottaa, missä raja ystävällisen ja pahantahtoisen “läpänheiton” välillä kulkee.

Oma kokemukseni oli se, että terävimmät kiusatut oppivat nopeasti nauramaan kiusaajiensa mukana itselleen, mikä yleensä johti kiusaamisen loppumiseen. Toiset taas opettelivat puolustautumaan perinteisemmin: Koska intti on melko fyysinen ympäristö, niin väkivallan uhka ja nyrkit toimivat siellä aivan yhtä hyvin kuin aikoinaan alakoulunkin pihassa. Omalla kohdalla kiusaaminen loppui nopeasti, kun ilmoitin tarpeeksi painokkaasti, että jos vittuilu ei lopu, niin katkon kiusaajalta kädet. Mitään ihailtavaa tässä ei toki ole, mutta kun se kerta tuntui toimivan, niin haluan siitä myös mainita.

Koska armeijassa vallitsee jatkuvasti hyvin vahva me-henki (meidän joukkue, meidän komppania, meidän aselaji, meidän porukka, me normaalit), on kiusaamiseen valitettavasti hyvin helppoa lähteä mukaan. “Muita” kohtaan on hyvin helppoa olla tuntematta sääliä, vaikka kiusaaminen olisi toisinaan oikeastikin julmaa. Itse tajusin vasta jälkeenpäin olleeni kiusaajan roolissa mukana useammassakin tapauksessa, vaikka tapahtumahetkellä uskoinkin olevani vain viaton sivustakatsoja. Kiusaaminen tapahtuu usein niin, ettei itsekään oikein tajua olevansa osa sitä kiusaavaa porukkaa.

Luonnollisesti Puolustusvoimat kieltävät kiusaamisen ja tarjoavat tukea kiusatuille, mutta kuten aikoinaan opettajatkin koulussa, ei intinkään henkilökunta kykene sitä käytännössä estämään. En usko, että kyse on siitä, etteikö kiinnostusta ja aitoa halua kiusaamisen poistamiseen olisi, mutta kiusaaminen on ilmiönä sellainen, että siihen on käytännössä hyvin vaikeaa puuttua.

Henkinen ikä intissä ja “armeija tekee pojista miehiä”

“Armeija tekee pojista miehiä”, kuulee usein sanottavan. Ehkäpä joistakuista tekeekin, mutta oma kokemukseni oli pikemminkin päinvastainen. Intissä toki oppii sellaisia aikuisten taitoja kuin kärsivällisyyttä, vääryyksien kestämistä ja tiettyjä käytännön taitoja, mutta ihmisten “henkinen ikä” siellä ei kyllä ihan hirveästi näyttänyt kasvavan.

Olen itse suuri hölmöilyn ja todella alatasoisen läpänheiton ystävä, mutta se mitä kohtasin armeijassa oli yllätys itsellenikin. Väitän että jopa päiväkoti voi olla ympäristönä inttiä kypsempi. Nyt puhutaan siis ympäristöstä, jossa nukkuvan kaverin herättäminen tämän naamaan pieraisemalla tai kyrvällä naamaan läpsimällä oli mitä suurinta hupia. Myös “hei jäbät, tulkaa tsekkaa miten iso paska multa tuli!” -tasoiset jutut nauttivat suurta suosiota. Itse viihdyin tuollaisessa ympäristössä oikein hyvin, mutta vähän vakavammat ihmiset saattavat kokea tämän kaiken ymmärrettävästi aika vaikeana sietää. Kannattaa siis asennoitua tähänkin jo valmiiksi.

Älä usko kaikkea mitä kuulet: Tornihuhut eli tornarit

Armeijassa pääsee nauttimaan jatkuvasta, hieman epävarmasta olosta, sillä kierrossa on jatkuvasti useita ikäviä huhuja. Ne eivät yleensä pidä paikkaansa, mutta toisinaan myös pitävät, minkä takia niihin kaikkiin tulee suhtauduttua mahdollisina totuuksina. Muistan esimeriksi tapauksen, jossa osa joukkueestamme juoksi perjantaina pidetyn cooper -kuntotestin kuumeessa, koska huhu kertoi, että kaikki testistä vapautusta hakevat joutuvat jäämään kasarmille viikonlopuksi sairastamaan, eivätkä pääse lomille. Kaikkea ei kannata uskoa, kuten ei olisi kannattanut tätäkään, mutta näitä on, enkä oikein koskaan oppinut erottamaan, että mikä on lopulta totta ja mikä ei.

Lomalla kannattaa puhua muutakin kuin inttijuttuja

Armeija on puolen vuoden, 9kk tai 12kk ajan elämäsi keskeisintä sisältöä, joten on vain luonnollista, että päässä ei pyöri mitään muuta kuin niitä maailman tärkeimpiä inttikertomuksia. Lomilla ollessa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että useimpia muita nämä inttijutut eivät hirveästi kiinnosta, vaan saattavat jopa ärsyttää. Teräväpäinen taistelija pyrkii lukemaan sosiaalista tilannetta ja arvioimaan, mihin tilanteeseen inttijutut sopivat ja mihin eivät. Paras kuuntelija inttijutuille on toinen parhaillaan inttiä käyvä ihminen.

Iän vaikutus intissä

Vaikka iällä ei pitäisikään olla palveluksen kannalta mitään vaikutusta, käytännössä sillä kuitenkin on. 28-vuotiaaseen matematiikan tohtoriopiskelijaan suhtauduttiin huomattavasti reilummin kuin 20-vuotiaaseen pojankloppiin. Luulen myös, että nuorena intin typerimpiä puolia kestää paremmin, kun taas vanhemmalla iällä tietyt jutut saattavat tuntua vaikeammilta sietää.

Kuinka suhtautua sääntöpelleilyyn?

Armeijassa rakastetaan sääntöjä. Useimmat säännöistä ovat tarpeellisia ja järkeviä (vaikka siltä ei aina vaikuttaisikaan), mutta mukaan mahtuu myös niitä, joiden ainoa tarkoitus on ilmeisesti opettaa nöyryyttä ja alistumista. Esimerkkejä näistä ovat esimerkiksi se, että kengännauhojen on oltava aina juuri oikealla tavalla sidotut tai se, että tervehtimisen pitää tapahtua käsi juuri oikeassa asennossa.

Tämä kaikki kannattaa vain hyväksyä, niin tyhmältä kuin se ehkä vaikuttaakin. Sekin on sitä pelin henkeä. Tavallaan on hämmentävää, miten joku (yleensä alikersantti-tasoinen varusmies) jaksaa sylki roiskuen huutaa kengännauhojen väärästä sitomistavasta, mutta mitä ilmeisimmin tämä ilmiö on läsnä maailman kaikissa armeijoissa, joten ehkä silläkin jokin pointti on. Jos olet itse erittäin järjestelmällinen ja pedantti ihminen tai jopa täysipainoinen “pilkunnussija”, niin tulet pitämään armeijassa olosta ja armeija tule pitämään sinusta.

Muuttuuko intissä kusipääksi?

Armeijassa ololla on joihinkin ihmisiin tietyssä mielessä raaistava vaikutus. Moni ihminen tuntui intin aikana muuttuvan tylyksi ja äkkijyrkäksi. Tuijotus muuttuu pistäväksi ja epäystävälliseksi ja puhetapa lakoniseksi ja töksäytteleväksi. Kasarmiympäristössä tämä ei haittaa, mutta lomiasi odottava tyttöystäväsi ei välttämättä tästä muutoksesta pidä. Kannattaa siis olla itsekin varuillaan siitä, mihin suuntaan intti muuttaa tavanomaista käyttäytymistäsi. Tiedän valitettavasti myös tyyppejä, jotka kävivät armeijan alijohtajakoulutuksen ja joille tämä intistä tuttu “äksyilevä” käytös jäi päälle myös intin jälkeen. Sanomattakin selvää, että siviilissä muille äksyileminen on ikävää, eikä sitä tule harrastaa.

Rööki

Intti on loistava paikka sekä aloittaa että lopettaa tupakoiminen. Toisaalta lopettamiseen kannustetaan ja se on usein jopa se houkuttelevampi vaihtoehto, sillä monesti rangaistukset koskivat juuri tupakoitsijoita. Jos joukkue esimerkiksi mokasi jotakin, oli rangaistuksena tupakkataukojen kieltäminen.

En itse ollut yksi tupakoitsijoista, mutta jopa minua kirpaisi se, miten tupakoivien elämästä toisinaan tehtiin niin paskamaista. Tupakkataukoja on erityisesti alkua kohden myös harvemmin kuin toivoisi, mikä sekin saattaa kismittää. Toisaalta monet aloittavat tupakointinsa juuri intissä, sillä kun on kivaa lääkitä hajoamistaan ja hoitaa hermojaan.

Karkki

En ole nähnyt missään syötävän niin paljoa karkkia kuin intissä. Karkki lohduttaa kivasti sen kaiken kärsimyksen keskellä. Tavallisen illan aikana tuvan pöydältä katosi helposti neljäkin jätti-TVmix-pussia. Voisi kuvitella että armeijassa laihtuisi, mutta itse näin lähinnä lihomista. Jos yrität siis pitää itsesi kunnossa, kannattaa tupaan hamstrata aina jotain terveellistäkin syötävää, sillä muutoin karkinhimo vie voiton.

Tarvitseeko armeijassa olla hyvä kunto?

Ei tarvitse, vaikka siitä suurta hyötyä onkin. Hyväkuntoisena hajoat marsseihin ja fyysisiin harjoituksiin paljon vähemmän, mutta normaalikuntoisenakin voit luottaa aina siihen, että joukkueessa on todennäköisesti joku sinua heikommassa kunnossa oleva. Armeijassa edetään aina hitaimman tahtiin, joten kauhean usein ylivoimaisiin suorituksiin ei törmää. Toki on ikävää, jos juuri itse joutuu olemaan se porukan hitain, sillä se on varmasti henkisesti raskasta. En kuitenkaan muista, että hitaimpia olisi sinänsä suoraan syyllistetty, vaan erityisesti ylipainoisimpia kavereita päinvastoin ihailtiin ja kannustettiin siitä, että he yrittivät kunnostaan huolimatta parhaansa.

Se, mitä armeijassa toisinaan tarvitaan on voimaa. Intissä nimittäin joutuu pääsee kantamaan kaikenlaista painavaa esineistöä ihan niin paljon kuin sielu sietää ja sitten vielä lisää päälle.

Armeijan varustus painoi minun aikanani n. 50 kiloa, josta 15 kiloa tuli tetsarista eli taisteluvyöstä ja loput repusta. Myös rynnäkkökivääri kulkee luonnollisesti aina mukana. Tavaraa on toisinaan kannossa esimerkiksi tämän verran (älä muuten koskaan ota kivääristä tukea kuvan mukaisella tavalla, kivääri kun saattaa vääntyä ja siinä onkin sitten selittelemistä):

inttivinkkejä

Suunnitelmat ja AUK-loukku

Useimmilla oli inttiin mentäessä jonkinlainen suunnitelma siitä, kuinka kauan siellä haluaa olla. Toiset tähtäsivät vuoden kestävään aliupseeripalvelukseen, useimmat taas halusivat päästä kuudella kuukaudella. Jokaisen toiveita kuunnellaan aika hyvin, mutta Puolustusvoimien tarpeet menevät joka tapauksessa toiveittesi edelle. Jos olet toivonut pääseväsi kuudella kuukaudella, mutta vuoden miehiä ei ole saatu tarpeeksi, saatat olla siitä eteenpäin vuoden mies. Omia toiveita kannattaa kuitenkin kuuluttaa joka välissä, sillä niitä kyllä pyritään kuuntelemaan.

Sitten sananen ns. AUK-loukusta. AUKista eli aliupseerikoulusta tulee vuoden palvelevia alikersantteja. Jotkut haluavat tätä alusta asti ja heistä lähes kaikki pääsevätkin AUKkiin. Löytyy kuitenkin paljon heitä, jotka alussa innostuvat intissä olosta ja ilmoittautuvat AUKkiin ja viettävätkin loput 10 kuukautta päätöstään katuen. Paljon tapasi myös kavereita, jotka ilmoittivat alokaskauden luonnetestissä että “eivät kannata eivätkä vastusta AUKkiin joutumista”. Valtaosa heistä oli sittemmin päätynyt AUKkiin, vaikka eivät olisi sitä loppujenlopuksi halunneetkaan.

Eli: jos olet satavarma siitä, että et halua AUKkiin, niin ilmoita siitä jokaisessa sopivassa välissä.

Valta ei sovi kaikille

Inttikokemuksesi aikana tulet aivan satavarmasti törmäämään ainakin muutamaan aivan uskomattoman kusipäiseen varusmiesjohtajaan. Jotkut ovat kusipäisiä luonnostaan, jotkut huumaantuvat vallasta ja jotkut ovat heitä, jotka ovat koko elämänsä olleet alistetussa asemassa (esim. koulukiusattuja) ja lopultakin valtaa saadessaan se tuntuu lähtevän heiltä lapasesta.

Olkoot kyseessä millainen kusipää tahansa, kannattaa tehdä niin kuin hän määrää, sillä vaikka simputtaminen onkin kiellettyä, on varusmiesjohtajalla kyky tehdä elämästäsi paskamaista. Vastaan sanomista tulee yleensä välttää, sillä vaikka olisit oikeassa, saatat joutua katumaan avautumistasi.

Jos haluat varusmiesjohtajaksi lähinnä siksi, että pääsisit huutamaan ja pomputtamaan alokkaita, tee maailmalle palvelus ja pysy kaukana aliupseerikoulusta.

Toisaalta hyviäkin johtajia oli paljon ja sellaisia myös tarvitaan!

Omien aivojen käyttäminen

Omien aivojen käyttäminen intissä on kaksijakoinen juttu. Toisaalta järjen käytöstä usein palkitaan, toisaalta sooloilu ja asioiden tekeminen “omalla tavallaan” voi pahimmillaan aiheuttaa jopa vaaratilanteita.

Lähtökohtaisesti kaikki se, mitä sinun oikeasti tarvitsee tietää, kerrotaan sinulle. Jos ei ole kerrottu, sinun ei tarvitse sitä tietää. Jos jotakin ei ole koulutettu, sitä ei tarvitse osata. Intti on tällä tavoin melko selkeä ja reilu ympäristö.

Ainoita tilanteita, joissa aivojaan kannattaa aina käyttää, on kaikki turvallisuuteen liittyvä. Varusmiesjohtajat ovat hekin vain ihmisiä ja saattavat vahingossa ylenkatsoa jonkin turvallisuusaspektin, jolloin sinun kannattaa olla tarkkana. Jos saat selkeästi vaarallisen käskyn, jonka noudattamista kovalla äänellä vaaditaan, niin käski kannattaa pyytää kirjallisena (sinulla on tähän oikeus). Tällaisesta venkuroinnista toki saa helposti ns. paskaa niskaansa, mutta koska intissä ollaan tekemisissä aseiden ja räjähteiden kanssa, on turvallisuus oikeastikin tärkeää.

Armeijan johtajakoulutus työelämässä

Johtajakoulutusta mainostetaan Suomen Puolustusvoimissa jonkinlaisena työelämäänkin soveltuvana kouluna. Tämä on rohkea väite, johon kannattaa suhtautua varauksella.

Tavallaan tämä on totta: AUKissa ja RUKissa oppii kyllä johtamistaitoja ja sosiaalista itsevarmuutta, mikä on ehdottomasti hyvä asia työelämänkin kannalta. Toisaalta kannattaa muistaa, että useimpia armeijan johtamisoppeja ei voi suoraan sellaisinaan siirtää työelämään. Olen valitettavasti kohdannut työurallani pari henkilöä, joiden mielestä vaikkapa kausityöntekijän käsitteleminen armeijasta tutuilla tavoilla (lakoninen ohjeistava tyyli, painostava pikkutarkkuus, alistava puhetyyli) on ollut hyvä idea.

Eli toki armeijan johtamiskoulu tuottaa ainakin jonkinlaista etua myöhemmän osaamisen kannalta, mutta en ole aivan varma, ansaitseeko se niitä kaikkia ylisanoja, joilla sitä mainostetaan. Toisaalta en halua väheksyä intin johtamiskoulua, sillä kyllä sieltä tärkeitäkin taitoja voi oppia.

Kerrospukeutuminen

Älä tee samaa virhettä kuin minä ja jätä perehtymättä siihen, kuinka kerrospukeutuminen toimii. Siellä talvisessa metsässä on ihan oikeasti KYLMÄ. Pukeutumalla oikein teet palveluksen itsellesi, kehollesi sekä joukkuekavereillesi, jotka eivät joudu kuuntelemaan kaksi viikkoa kestävää avautumistasi siitä, kuinka kylmä sinun on.

Vältä turhaa kitisemistä

Intti tarjoaa päivittäin satoja syitä kitisemiselle. Halu kitistä kovenee entisestään myös siksi, että kaikki ympärillä tekevät sitä. Itsekin olin tuolloin melkoinen valittaja. En voi kuitenkaan suositella sitä kenellekään, sillä valittamisella ei oikein saavuta mitään, minkä lisäksi se kuulostaa ihan hemmetin ärsyttävältä. Sen sijaan heitä, jotka eivät oikein ikinä valittaneet mistään, kunnioitettiin kovasti.

Sluibaaminen ja movettaminen

Toisinaan palvelus alkaa ihan rehellisesti vituttamaan, jolloin tekee mieli ns. motivaatiovempata (“movettaa”), eli ottaa omaa vapaata. Tämä tapahtuu yleensä marssimalla varuskuntasairaalaan ja valittamalla jotain olematonta sairautta tai vammaa. Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää, mutta samalla jotain, mitä ei ihan hirveästi kannata tehdä.

Jäämällä pois yhteisistä riennoista vaikeutat muun joukkueen osaa, sillä he joutuvat tekemään senkin osan työstä, joka olisi kuulunut sinulle. Tämä saattaa kääntää joukkuetovereittesi asenteen sinua kohtaan kielteiseksi. Erityisen hölmö peliliike on ennen raskasta maastoharjoituspäivää kertoa aamulla iloisen ärsyttävästi kaikille, että sinä lähdet nyt muuten hakemaan vemppaa (vapautusta palveluksesta).

Ikävää on vastaavasti myös se, että toisinaan oikeasti sairaana ollessasi muut kokevat sinun vain tekeytyvän sairaaksi. Tämä tuntui joka kerralla todella epäreilulta, mutta kuuluu sekin pelin henkeen, eli sitä vain tulee sietää.

Tiimityö

Armeijan paras opetus on se, että tiimityö kannattaa. Siinä ympäristössä ei yksinkertaisesti tullut kertaakaan vastaan tilannetta, jossa yksilösuoritus olisi voinut kilpailla tiimisuorituksen kanssa. Silti aina toisinaan törmäsi henkilöihin, jotka ilmeisesti kaipasivat jonkinlaista henkilökohtaista kiitosta ja yrittivät nostaa itsensä yksilöinä joukkueensa yläpuolelle. Näin ei kannata toimia. Joukkueesi on lähtökohtaisesti kaikki kaikessa ja ilman joukkuetta et ole tuossa ympäristössä mitään. Toimi siis mieluusti joukkueen osana, älä yksin.

inttivinkkejä

Sotilasarvot

Sotilasarvot kannattaa ihan oikeasti opetella. Jotkut jopa loukkaantuvat ja suuttuvat, jos heitä puhuttelee väärällä sotilasarvolla, mikä kuulostaa siviilielämän näkökulmasta hurjalta, mutta näin se vain tuntui menevän. Sujuvan yhteiselon takaamiseksi kannattaa sotilasarvot siis opetella kunnolla ja mieluusti jo etukäteen. Huomaa, että maa-, merki- ja ilmavoimien sotilasarvot ovat keskenään hieman erilaiset, joten opettele sen paikan arvot, johon olet itse menossa.

Tienaaminen intissä

Armeijan päivärahat ovat niin surkeita, että niistä on turha puhuakaan (tuntipalkka 0,183 euroa ensimmäisen 6kk aikana). Sen sijaan leirit tarjoavat business-suuntautuneelle taistelijalle oivan keinon tienata vaikka sitten ne ryyppyrahat seuraavaa lomaa varten.

Leireillä on jatkuva nälkä. Vaikka armeijan pöperöt toisinaan sitä vähentävätkin, mitään henkistä täyttymystä ne eivät tuo. Kaupasta ostetut euron lihapiirakka- tai roiskeläppäpaketit saa myytyä nälkäisille taistelijoille helposti viisinkertaisellakin hinnalla. Isommallakin varmaan saisi, mutta tällaisen röyhkeyden osoittamisen vaarana on jo se, että rahan sijaan saakin turpiinsa. Näin kuulin käyneen eräälle taistelijalle, joka uskalsi vaatia yksittäisestä tupakasta viittä euroa. Saattaa hyvin olla tornari, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;).

inttivinkkejä

Syö aina kun mahdollista

Armeijan pöperöt eivät lämmitä aina mieltä, mutta kehoa kyllä. Syödä kannattaa melkeinpä aina, kun kykenee. Tein itse toisinaan sen virheen, että söin liian vähän, minkä seurauksena palelin ja olin voimaton silloin, kun sitä jaksamista olisi eniten tarvittu. Neuvokas taistelija tunkee esimerkiksi jokaisen taskunsa täyteen välipalapatukoita, sillä nälkä yllättää usein ja hyvänmakuinen välipalapatukka pitää mielenkin parempana. Toki joukkoon mahtui heitäkin, joille riitti tarjottukin ruoka, eikä omia eväitä kaivattu.

“Armeijassa ei kannata olla nopein, eikä hitain”

Tuo on väite, jonkin kuulin usean kerran palvelukseni aikana. En ole ihan varma kuinka paikkaansa pitävää tuo on. Hitain ei ainakaan kannata olla, sillä se on henkisesti raskasta. Olin itse sotilaana enintään keskinkertainen ja usein vähän huonompikin, mistä toisinaan sain paskaa niskaan. Parhaimpiin sotureihin taas suhtauduttiin huomattavasti paremmin kuin muihin, joten voisin melkein väittää, että liian hyviä suorituksia ei kannata varoa. Tietysti liian särmä kaveri saatetaan laittaa aliupseerikouluun, jota voi pitää joko hyvänä, tai huonona asiana.

Vapaa-aika ja hauskanpito

Vapaa-ajalle (jota muualla kuin metsäleireillä on lähes joka ilta) tarjotaan tuvassa pyörimisen lisäksi aktiviteetteja kuten vapaaehtoista urheilua, tv-tuvassa pelailua ja toisinaan jopa erilaisia kerhoja. Erityisesti liikuntaan osallistumalla saa yleensä kerättyä itselleen kuntoisuuslomia, eli ylimääräisiä lomapäiviä. Vaikka luulisi, että kaikki vapaa-aikansa kannattaisi käyttää tekemällä jotain hyödyllistä, itse neuvoisin aivan päinvastaista. Tuvassa tapahtuu jatkuvasti hulvattomia asioita ja meininki on muutenkin pääosin niin hyvää, että vapaa-ajan sattumuksia tulee muisteltua hyvin mielellään myös jälkeenpäin. Toki tämä on paljolti riippuvaista myös siitä, millainen porukka kohdalle on sattunut ja millainen ryhmähenki siinä vallitsee.

Yhteenveto

Armeijakokemuksestaan kannattaa ottaa kaikki irti. Vaikka välillä (usein) vituttaakin, on se kokonaisuudessaan niin uniikki ajanjakso elämässäsi, että siitä kannattaa yrittää nauttia. Et todennäköisesti pääse enää ikinä jälkeenpäin tekemään sellaisia asioita, joihin sinulla on intissä mahdollisuus. Oman kokemukseni mukaan synkät jaksot kannattaa kestää, sillä upea kokonaisuus korvaa kyllä hetkittäiset murheet. Varustaudu siis hyvällä asenteella ja nauti ns. “elämäsi parhaimmasta ja kauheimmasta ajastasi”!

PS. Kaduilla kulkee legendaa, että tulevat saapumiserät eivät kotoudu koskaan.

PPS. Hajoo suojelyhälytykseen, nasse-setä!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuinka pärjätä intissä? Inttivinkkejä” on alunperin julkaistu 29.6.2013 ja sitä on päivitetty 24.5.2021. Lisää vastaavia vinkkitekstejä löytyy blogin arkistoista. Mukavia lukuhetkiä!)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
1
Tykkäsin!
Tykkäsin!
1
En tykännyt!
En tykännyt!
0