kuinka riidellä

Kuinka riidellä niin, että riidat eivät olisi niin vahingollisia? Tässä tekstissä nostan esiin 18 “sääntöä”, joiden avulla riidat sujuvat paremmin ja aiheuttavat vähemmän tuhoa elämämme ihmissuhteissa.

Kuinka riidellä: Riitelyn tärkeimmät säännöt

Kaikki säännöt eivät ole samanarvoisia. Alle olen listannut sääntöjä, jotka ovat mielestäni kaikkein tärkeimpiä siinä, että riidat saa pidettyä rakentavina ja hyödyllisinä.

1. Kuvaile, miltä toisen osapuolen teko, tapa tai ominaisuus sinusta tuntuu, mutta älä syyttele

Toisella ihmisessä saattaa olla tapoja ja ominaisuuksia, joita emme oikein sulata. Niiden esiin tuominen voi olla tärkeää, mutta sillä on paljon merkitystä, kuinka sen tekee.

Moni ihminen ilmaisee omaa ahdistustaan hyvin syyllistävään tapaan. On sinun vikasi, että minulla on paha mieli!

Riippumatta siitä, kenen vikaa mikäkin on, on tärkeää, että ilmaisemme itseämme toista osapuolta syyllistämättä. Paitsi että syyllistäminen voi olla loukkaavaa, vähentää se myös toisen osapuolen halua ottaa meitä todesta. Harva ihminen on kovin vastaanottavaisessa tilassa silloin, kun häntä avoimesti syyllistetään!

Verrataan seuraavia lauseita:

  1. “Mä koen että sua ei kiinnosta miltä musta tuntuu, koska lähdit kavereittes kanssa baariin, vaikka mä olisin toivonut että olisit jäänyt kotiin viettämään iltaa mun kanssani.”
  2. “Sä oot itsekeskeinen kusipää, jota ei tunnu kiinnostavan se, miltä muista tuntuu”.

Kun puhumme riidan aikana vain omista kokemuksistamme, vähentää se automaattisesti sormen osoittelua ja syyllistämistä. Emme puhu suoraan toisen vioista, vaan siitä, mikä on meidän kokemuksemme. Tämä on vähemmän hyökkäävää ja estää riitaa paisumasta yli äyräidensä.

Lisäksi on muistettava, että koemme maailman yksilöllisesti. Se, mitä me näemme ja tunnemme ei välttämättä vastaa todellisuutta. Jos minusta tuntuu, ettei toinen ihminen välitä minusta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että asia olisi oikeasti niin. Tästä syystä on tärkeää tarjota toiselle osapuolelle reilun mahdollisuuden korjata mahdollisesti väärät mielikuvamme.

2. Älä erehdy luulemaan, että osaat lukea ajatuksia. Kysy sen sijaan, mitä toinen oikeasti tarkoitti

Moni ihminen käyttäytyy riidellessä tavalla, jossa olettaa toisen ajatuksia. “Sinä tarkoitit tämän asian näin!”

Tosiasiassahan me ihmiset emme kykene lukemaan kenenkään ajatuksia. Sen sijaan teemme arvauksia ja oletuksia, jotka joskus osuvat oikeaan, mutta usein menevät väärin.

Ajatusten olettaminen taas tuntuu helposti ärsyttävältä riidan toisesta osapuolesta. Hän toivoisi, että hänen ajatuksensa ymmärrettäisiin siten, miten hän on ne tarkoittanut, eikä lähdettäisi keksimään niiden tilalle joitain ihan omia oletuksiamme!

Kuvitellaan, että toinen henkilö sanoo riidan aikana esimerkiksi että “mua ärsyttää kun sä oot taas tollanen!”.

Voimme lähteä olettamaan, mitä hän tällä tarkoittaa, tai sitten voimme kysyä sitä suoraan häneltä. Hän kertoo kyllä, kunhan maltamme kuunnella. Todellinen syy henkilön ärsyynnykseen saattaa olla jokin ihan muu, kuin mitä itse kuvittelemme.

3. Ehdota ratkaisuja, älä vain valita

Syystä tai toisesta monia ärsyttävät tilanteet, joissa toisen osapuolen koetaan “pelkästään valittavan”. Sen sijaan osaamme arvostaa sitä, kun toinen osapuoli esittää toimivia ratkaisuja.

Aina tämä ei toki ole sopiva toimintatapa. Joskus tilanne on se, että toinen osapuoli haluaa vain purkaa tunteitaan johonkin asiaan liittyen, eikä todellakaan halua vielä siinä hetkessä, että toinen osapuoli alkaisi esittämään ratkaisuja. Riitatilanteet vaativat aina sosiaalista pelisilmää.

Usein on kuitenkin hedelmällistä pyrkiä löytämään tilanteeseen ratkaisuja ja siten osoittamaan myös toiselle osapuolelle, että otamme hänen huolet tosissamme ja haluamme niiden ratkevan.

4. Pysy asiassa. Asiat taistelevat, eivät ihmiset

Varsinkin pitkäaikaisissa ihmissuhteissa riidoilla on tapana alkaa yhdestä asiasta, mutta pian mukaan vedetään koko yhdessä eletty elämä. Ensin riidellään siitä, että toinen ei muistanut tuoda kaupasta maitoa, mutta yhtäkkiä riita onkin kasvanut koskemaan kaikkia toisen osapuolten puutteita. Asiakeskeinen riita siis ikään kuin muuttuu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi toista osapuolta kohtaan.

Tämä taas saattaa vähentää toisen osapuolen haluja löytää tilanteeseen ratkaisuja. On vaikeaa löytää ratkaisuja, kun riidan kohteena on toisen koko olemus ja kaikki toimintatavat. Riita olisi helpompi ratkaista ja sopia, jos maltettaisiin pysyä vain sen alkuperäisessä aiheessa.

5. Älä yleistä, äläkä käytä liian vahvoja sanoja

Yleinen ja riitoja lietsova tapa on käyttää riidellessä erilaisia superlatiiveja:

  • Sä oot AINA tollainen!
  • Sä et KOSKAAN muista tehdä, mitä mä pyydän!
  • Eikö suhun voi IKINÄ luottaa!?

Tällainen on ärsyttävää siksi, että se on perusteetonta. Harvoin on kyse oikeasti siitä, että joku on AINA tietynlainen, ettei hän KOSKAAN muista tehdä häneltä pyydettyjä asioita tai ettei häneen voi IKINÄ luottaa. Kun syytös vedetään superlatiiviin, siitä tulee epätosi ja siten loukkaava. Toinen osapuoli kokee, että häntä syytetään epäoikeudenmukaisesti.

6. Pyydä ja anna anteeksi

Muistan ala-asteen pihoilta tietyn ilmiön. Pelikentällä syntyi riita, johon opettaja joutui puuttumaan. Yleensä opettaja käski molempia osapuolia pyytämään toisiltaan anteeksi. Tämä tuntui olevan monelle vaikeaa. Suut pysyivät tiukasti supussa, eikä anteeksipyyntöjä kuulunut.

Osittain tämä oli ymmärrettävää, sillä jompikumpi riidan osapuolista saattoi olla oikeasti syyllinen, toinen taas viaton kärsijä. Tällöin on ymmärrettävää, että viattomasta kärsijästä tuntui epäoikeudenmukaiselta, että hänenkin piti pyytää anteeksi. Opettaja oli kuitenkin auktoriteetti ja jos hän vaati molemmilta anteeksipyyntöä, se kannatti lausua, jotta tilanne saataisiin ratkaisua. Sellainen oli pelin henki.

Myös aikuisten maailmassa pääsemme usein helpoiten sillä, että annamme ja pyydämme anteeksi. Ei kannata pitkittää riitojaan siksi, että oma ylpeytemme ei anna periksi esittää toiselle anteeksipyyntöä. Sillä, että toinen osapuoli on enemmän syyllinen kuin toinen, ei pitäisi olla tässä liikaa merkitystä. Kaikissa asioissa ei kannata tavoitella täydellistä oikeudenmukaisuutta, sillä sillä tavoin riidasta saa vain pidemmän ja katkeramman.

Tämä on toki tilannekohtaista, mutta itseäni tämä toimintatapa on yleensä palvellut hyvin. Nielen mieluummin ylpeyteni kuin jatkan riitää yhtään sen pidempää, kuin on pakko. Tämä ei toki tarkoita sitä, että pitää täysin alistua tilanteissa, joissa olemme selkeästi kärsineet vääryyttä. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole alistumista, vaan varsin hedelmällinen toimintatapa.

Tärkeää on myös osata antaa anteeksi. Mitä iloa on ratkaistusta riidasta, jos osapuolten asenteet jäävät tasolle “saat anteeksi vaikka ootkin tommonen kusipää”? Tälläinen passiivis-aggressiivisuus johtaa todennäköisesti myöhemmin vain uuteen riitaan.

(Lue myös: Anteeksipyynnön 5 kieltä: Kuinka sinä pyydät anteeksi?)

7. Ota vastuu käytöksestäsi, joka on johtanut riitatilanteeseen, älä syyttele muita.

Vanha viisaus kertoo, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Aina tämä ei ole näin, mutta yleensä se pitää ainakin osittain paikkaansa. Harva riita alkaa vain yhden ihmisen myötävaikutuksella.

Moni kuitenkin välttelee aktiivisesti vastuuta riitaan ajautumisesta. Riita on toisen osapuolen syytä, minä taas olen syytön!

Riidan selvittäminen on helpompaa, kun molemmat osapuolet ottavat vastuun omista teoistaan. Se osoittaa paitsi kunnioitusta toista osapuolta kohtaan, mutta kertoo myös omasta suoraselkäisyydestämme. Me olemme tyyppejä, joiden oikeamielisyyteen voi luottaa. Tämä taas vähentää riitelyn halua myös toisessa osapuolessa.

8. Hyväksy, että riidan toistakin osapuolta suututtaa

Suuttuneet ja vihaiset ihmiset eivät aina toimi järkevästi, reilusti tai rationaalisesti. Suuttumus ei ole aina lieventävä asianhaara, mutta sen ymmärtäminen ja hyväksyminen mahdollistaa rennomman suhtautumisen siihen, mitä toinen riidan aikana sanoo.

Sanomme suuttuneina usein typeriäkin asioita, mutta jos jokaiseen toisen hölmöön toteamukseen takertuu kiinni, riidan ratkaiseminen vaikeutuu merkittävästi. Kannattaakin mieluummin hyväksyä ja sallia se, että tulistuneina emme ole kaikkein järkevimmillämme. Toisen ikäviäkkin sanomisia kannattaa siksi joskus katsoa sormien lävitse.

9. Jos tilanne karkaa käsistä, kerro poistuvasi muualle ja jatkavasi keskustelua, kunhan olet ensin vähän rauhoittunut.

Välillä tunteet kuumenevat siihen pisteeseen, että tilanteeseen jääminen tarkoittaisi totaalisen kaaoksen puhkeamista. Tällöin on parasta vain poistua tilanteesta ja palata siihen myöhemmin.

Tällöin voimme ilmoittaa asiasta suoraan. “Hei, nyt suututtaa niin paljon, että käyn vähän rauhoittumassa ja selvittelemässä päätäni. Voidaan jatkaa tätä sen jälkeen”. Poistuminen sanomatta mitään taas saattaisi vain ärsyttää toista osapuolta lisää.

Lisäksi on tärkeää palata selvittämään riita myöhemmin, eikä vain antaa sen “unohtua”, sillä tällöin on vaarana, että sama riita puhkeaa myöhemmin uudelleen.

Riidan selvittäminen loppuun asti estää myös “panosten keräämisen”. Panostan keräämisellä tarkoitan tilannetta, jossa seuraavan riidan aikana esiin nostetaan myös kaikki entiset selvittämättömät asiat, jotta niillä voitaisiin lyödä riidan toista osapuolta hieman kovemmin.

10. Pyydä anteeksi riidan aikana syntyviä virheitä

Riitojen aikana tulee mokailtua ja sanottua ikävi asioita. Tärkeää on kuitenkin se, että pyydämme näitä ylilyöntejämme anteeksi, emme vain laita niitä “riidan piikkiin”. Vaikka meillä olikin riita, täytyy omia virheitään silti pyytää anteeksi. Se osoittaa suoraselkäisyyttä ja kasvattaa toisen meitä kohtaan tuntemaamme kunnioitusta, mikä taas parhaimmillaan vähentää syitä myös tulevaisuuden riitoihin.

11. Älä pakene

Riitojen tarkoituksena on yleensä purkaa tuntojaan tai selvittää jokin ongelma. Joskus tämä osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi, sillä riidan toinen osapuoli poistuu tilanteesta, eikä anna toiselle mahdollisuutta tuoda esiin omia kokemuksiaan. Näin riidan aihe jää kytemään ja puhkeaa tulevaisuudessa uusina riitoina.

Ellei tilanne ole aidosti uhkaava (tarkoittaen esimerkiksi väkivallan uhkaa), kannattaa tilanteessa pysyä ja tehdä parhaansa riidan selvittämiseksi. Tällöin on olemassa ainakin mahdollisuus, että riita selviää edes osittain. Tilanteesta pakenemalla se taas saattaa jäädä kytemään.

12. Älä pyri “voittamaan” riitaa

Riita loppuu parhaimmillaan niin, että molemmat osapuolet ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Riidan ratkaisu on ikään kuin yhteisen uurrastuksen tulos.

Moni tekee kuitenkin ratkaisun löytymisestä vaikeampaa, sillä he pyrkivät “voittamaan riidan”. Käytännössä tämä tuntuu tarkoittavan sitä, että he haluavat olla se oikeassa oleva osapuoli, kun taas toinen osapuoli halutaan saada uskomaan siihen, että hän on ollut väärässä.

Tämä ei helposti onnistu, sillä yleensä molemmilla osapuolilla on osuutensa riidan syntymiseen. Molemmissa on jonkinlaista vikaa. Jos tätä ei suostu myöntämään, vaan pyrkii selviytymään riidasta voittajana, riidan ratkaisu muuttuu vaikeammaksi.

Kuinka riidellä: Riitelyn lisäsäännöt

Seuraavia sääntöjä en koe ihan yhtä tärkeinä kuin ylempänä mainittuja, mutta olen kokenut myös nämä hyödyllisiksi ja siten maininnan arvoisiksi.

13. Onko oikeassa oleminen lopulta niin tärkeää?

Me ihmiset toivomme oikeudenmukaisuutta. Jos jossakin tilanteessa tiedämme olevamme oikeassa, haluamme, että myös toinen osapuoli hyväksyisi sen. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu.

Päädyin kerran riitelemään sellaisen ihmisen kanssa, joka tunnettiin melko räjähdysherkkänä kaverina. Erityisen raskaasti hän suhtautui kaikenlaiseen häviämiseen. Jopa urheilussa tai lautapelissä häviäminen saattoi johtaa siihen, että kyseinen henkilö mökötti koko loppuillan.

(Vuosia myöhemmin tämä henkilö kertoi, että oli aina kärsinyt vahvasta “kasvojen menettämisen” pelosta, joka johti siihen, ettei hän sietänyt tippaakaan tilanteita, joissa hän näyttäytyi huonossa valossa.)

Riidan aikana tiesin, että minä olin oikeassa, mutta tiesin myös, että oman oikeassaolon osoittaminen olisi tässä tilanteessa riski. Toinen osapuoli todennäköisesti vain tulistuisi siitä lisää. Päätin sovun vuoksi todeta, että hän on oikeassa, vaikka sisimmissäni tiesin, ettei se ole totta. Tilanne päätyi hyvin.

Voidaan ajatella, että ratkaisu oli omalta kannaltani epäoikeudenmukainen, mutta olen itse siihen ihan tyytyväinen. Riita käytiin muutenkin turhasta aiheesta, enkä koe niin tärkeänä, että toisen osapuolen olisi pitänyt myöntää oikeassaoloni. Rauha on usein tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus. Tämä on toki mielipideasia, mutta itselleni oikeudenmukaisuus ei ole koskaan tuntunut niin tärkeältä, että siitä kannattaisi tapella, kunhan kyse on riittävän pienestä asiasta. Ei elämä ole niin hemmetin vakavaa.

14. Nosta esiin riitakumppanin hyviä puolia

Aivan liian usein käy niin, että riidellessä käydään läpi vain vastapuolen ikäviä ja ärsyttäviä ominaisuuksia. Tästä syystä riidat tuntuvatkin usein niin ankeilta ja ilkeiltä tilanteilta.

Keskusteluun voi saada paljon rennomman ja mukavamman sävyn, kun riidankin tuoksinassa muistaa nostaa esiin toisen osapuolen hyviäkin ominaisuuksia. Vaikka riitelemme, ei se tarkoita sitä, että toinen osapuoli on lakannut olemasta yleisesti ottaen hyvä tyyppi. Siitä kannattaa riidan aikana muistuttaa sekä itseään, että toistakin osapuolta.

15. Katso itseäsi toisen silmin

Mitä jos voisit hetkeksi nähdä oman toimintasi ikään kuin toisen näkövinkkelistä? Voisiko olla, että silloin paljastuisi asioita, joita et itse tällä hetkellä huomaa?

Kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin ja kyky tuntea empatiaa ovat molemmat ajattelun prosesseja, jotka vaikeutuvat riidan aikana. Kun olemme vihaisia, on vaikeampaa tuntea empatiaa ja samaistua toisen näkökulmaan. Silti on tärkeää pyrkiä sitä tekemään.

Se, että pystymme asettumaan toisen saappaisiin osoittaa arvostusta ja kunnioitusta häntä kohtaan. Emme aja vain omaa asiaamme, vaan pyrimme näkemään tilanteen myös siten, kuin toinen osapuoli sen näkee. Tämä helpottaa riidan ratkaisua kovasti.

16. Muista huumori!

Riitojen ei aina tarvitse olla kuolemanvakavia. Niissäkin on omat hassut sattumuksensa. Milloin jompikumpi sanoo jotain ihan äärimmäisen koomista, milloin jompikumpi taas suuttumuksensa vuoksi sekoaa sanoissaan. Nämä ovat hauskoja tilanteita, kunhan molemmat pystyvät nauramaan niille yhdessä sulassa sovussa. (Sen sijaaan ilkeämielinen ja ilkkuva nauraminen saattaa pahentaa riitaa.)

17. Suo toiselle osapuolelle jakamaton huomiosi

Moni tasaa riitelyn aikana syntyviä tunteitaan sillä, että jakaa huomionsa riitelyn ja jonkin toisen asian välillä. Pyörittelee kädessään kynää, räplää vaatteitaan, vilkuilee kännykkäänsä tai jotakin vastaavaa. Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta hieman epäkunnioittavaa toista osapuolta kohtaan.

Kun riitelemme, haluamme, että meidät kohdataan ja otetaan tosissaan. Jos joku jakaa huomiotaan myös muille asioille, tulee siitä helposti fiilis, ettei häntä edes kiinnosta, vaikka asia ei oikeasti näin olisikaan.

18. Perehdy siihen, miksi toinen tuntee tarvetta riidellä

Tarve riidellä voidaan nähdä eräänlaisena hätähuutona. Riitelemme, koska emme näe muuta keinoa ratkaista jotakin meitä vaivaavaa asiaa.

Esimerkiksi äänen korottaminen on symbolinen reaktio siihen, kun emme koe, että toinen kuulee meitä. Pitää huutaa, koska ehkäpä hän sitten ottaa meidät tosissaan!

Mikä on se hätä tai huoli, jota toinen pyrkii tuomaan esiin? Miksi hänestä tuntuu, ettei hän tule kuulluksi? Entä mitä me voisimme asian eteen tehdä?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuinka riidellä? Esittelyssä riitelyn 18 sääntöä, joiden avulla teet riidoista vähemmän vahingoittavia” on julkaistu

PS. Kyky ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi, sekä sosiaaliset taidot muutenkin parantavat riitelyä. Kaksi sosiaalisesti kyvykästä ihmistä saa riitansa selvitettyä todennäköisesti nopeammin kuin tilanteessa, jossa molemmilla on haasteita ilmaista itseään ymmärrettävästi. Itseilmaisukyvyn parantamiseen suosittelen Eroon ujoudesta -kirjaa.

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0