Kyllästymisen pelko ja sen käsitteleminen

Kyllästymisen pelko ja sen käsitteleminen

Onko sinulla tapana kyllästyä tasaisin väliajoin nykyiseen elämääsi? Vai pelkäätkö ehkä sitä, että jossain vaiheessa kyllästyt kaikkeen siihen, mitä sinulla on, vaikka et haluaisikaan kyllästyä?

Kyllä, toistuva nykyiseen kyllästyminen on ihan todellinen ilmiö ja kyllä, siitä kumpuava kyllästymisen pelko ihan todellinen pelko. Tässä tekstissä haluan luoda minulle lähetetyn kysymyksen kautta tähän pelkoon lyhyen katsauksen ja katsoa, mistä siinä on oikein kyse. Sisällytin tekstiin myös pari työkalua, joita voi käyttää tämän pelon käsittelemiseen.

Sain sähköpostiini taannoin tällaisen yhteydenoton:

Hola Jevgeni!

Tässä hiljattain olen huomannut eläväni elämääni sellaisissa 2-3 vuoden sykleissä; viihdyn yhdenlaisessa elämässä helposti tuon aikaa, mutta sitten yleensä siinä kolmannen vuoden tienoilla alan turtua, tylsistymään elämääni ja kaipaamaan jotain uutta ja jännittävää.

Silloin saatan ottaa hatkat töistä, koulusta ja vaihtaa kaupunkia tai maata aloittaakseni kaiken alusta. Tuo puhtaalta pöydältä aloittaminen tuntuu todella hyvältä, elämän uudelleen rakentaminen ja järjestely kunnes sitten taas iskee tylsistyminen ja muutoksen kaipuu. Tämä pätee myös seurustelusuhteisiini. Kumppani menee vaihtoon yleensä siinä samalla kun vaihdan maisemaa. Nyt olen (uskoakseni) löytänyt elämänkumppanini ja olemmekin jo olleet naimisissa 3 vuotta ja nyt viime aikoina tuo levottomuus ja muutoksenkaipuu on jälleen nostanut päätään. Onneksi hän on myös muutoksenhaluinen ja suunnittelemme muuttoa toiseen maahan.

Pelkään kuitenkin, että jossain vaiheessa kyllästyn häneenkin ja muutoksenkaipuussani haluan eroa. Häiritsevintä tässä on se, että olen onnellinen nykyiseen elämääni, mutta silti haluan enemmän ja nähdä mitä muita mahdollisuuksia elämä tarjoaa.

Mistä tämä kyllästyminen ja muutoksenkaipuu johtuu ja mitä sille voisi tehdä?

Kiitos etukäteen vastauksestasi!!

Hola! Kiva kun laitoit viestiä!

Aivan ensimmäiseksi haluan nostaa esiin vähän epämiellyttävän asian, joka kuitenkin näyttää olevan jossain määrin totta. Me ihmiset – tai ainakin monet meistä – olemme helposti kyllästyviä olentoja.

Syitä tähän voi hakea esimerkiksi evoluutipsykologiasta. Yksi ihmiskuntaa jatkuvasti suojannut ja eteenpäin vienyt voima on tarpeemme pyrkiä kohti parempaa ja luoda uutta. Kaikki, mitä tälläkin hetkellä näet ympärilläsi, on tämän voiman tuotosta. Olemme rakentaneet itsellemme parempia suojia, apuvälineitä ja teknologiaa tämän voiman avulla. Koko maailmamme on tämän voiman muovaama. Ja sama työ jatkuu kaikkialla yhä  edelleen. Tyytyminen nykyiseen ei näytä lähtökohtaisestikaan olevan luonteemme mukaista.

Ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan on aikoinaan todennut, ettemme voi koskaan kokea todellista täyttymyksen tunnetta, sillä halumme kohteen saadessamme lakkaamme haluamasta sitä. Vaikka tuo on mielestäni hieman kärjistävä toteamus, koen myös, että siinä on todellista perää. Me tosiaan kyllästymme siihen, mitä meillä jo on. Jokainen lienee itsekin todistanut tätä omassa elämässään lukuisia kertoja.

Tätä taustaa vasten toistuva asioihin kyllästyminen ei ole varsinaisesti kovinkaan yllättävä ilmiö. Ikävä ilmiö se todellakin on ja myönnän aika-ajoin pelkääväni itsekin sitä, että kyllästyn minulle rakkaimpiin asioihin, kuten työhöni, kumppaniini, asuinpaikkaani tai muihin vastaaviin isoihin ja tärkeisiin asioihin, joita ei todellakaan haluaisi laittaa vaihtoon!

Ennakkoahdistus ja sen käsitteleminen

Yksi vaihtoehto on lähteä käsittelemään mainitsemaasi kyllästymisen pelkoa nk. ennakkoahdistuksen kautta. Ahdistuksella tarkoitetaan yleensä pelkoa, jolla ei ole selkeää kohdetta. Ennakkoahdistukeksi taas kutsun ahdistusta, joka suuntautuu epämääräiseen tulevaisuuteen; ahdistusta siitä, että tulevaisuudessa voi tapahtua jotakin ikävää.

Ennakkoahdistuksen voimakkuuteen ja pysyvyyteen vaikuttaa yhtenä tekijänä se, kuinka vahvasti uskomme ikävän asian tapahtumisen todennäköisyyteen. Mitä vähemmän todennäköisenä pidät vaikkapa mahdollista kumppaniisi kyllästymistä, sitä vähemmän se ahdistaa. Mitä todennäköisempänä sen koet, sitä enemmän se voi ahdistaa.

Kukaan meistä ei näe tulevaisuuteen. Se vain ei estä meitä tekemästä johtopäätöksiä siitä, millainen se tulee olemaan. Teemme johtopäätöksiä, jotka usein ovat vieläpä hyvin yksinkertaistettuja ja jotka jättävät huomioimatta valtavan määrän eri tekijöitä ja muuttujia, jotka voivat vaikuttaa tulevaisuutemme lopulliseen muotoutumiseen. Suomeksi sanottuna: meillä ei ole kovinkaan realistista kykyä ennustaa tulevaisuutta, ei edes aiempia, toistuvia tapahtumia yleistämällä.

Siksi kaikkeen ennakkoahdistukseen tulee suhtautua varoen. Kyllä, pelkäämämme ikävät asiat voivat todellakin tapahtua. Ne voivat myös jättää yhtä lailla tapahtumatta. Siksi nämä ovat enemmän uskon, kuin tiedon kysymyksiä. Haluaako uskoa, että pelätty asia todennäköisemmin tapahtuu vai jättää tapahtumatta?

Ennakkoahdistusta voi käsitellä myös omien kykyjen ja niihin luottamisen kautta. Silloin, kun itselleni tulee ahdistavia pelkoajatuksia siitä, että joskus kyllästyn kumppaniini, palautan mieleeni sen, että olen lopulta aika kyvykäs kaveri. Osaan tarvittaessa keksiä kyllä elämääni tekemistä, uusia aktiviteetteja sekä itselleni että kumppanilleni, uusia haasteita elämässä saavutettavaksi ja useita muuttujia, jotka vähentävät kyllästymisen tunnetta ja uudistavat liekkiä uuteen loistoon. Tämä maailma on siitä kiva paikka, että se sisältää lähes loputtomasti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja eri haasteisiin, kunhan niitä vain jaksaa etsiä.

Yksi konkreettinen tekniikka ennakkoahdistuksen vähentämiseen ovat myös “huolipäiväkirjat”. Se toimii näin:

1. Varaa päivästäsi puoli tuntia omaa aikaa, hakeudu rauhalliseen tilaan ja ota seuraksesi kynä ja paperia tai tyhjä word-sivu.

2. Tehtäväsi on tämän puolen tunnin ajan kirjoittaa ahdistuksesi aiheesta mahdollisimman värikkäästi ja tarkasti. Mitä paremmin osaat kuvailla ja värittää, sitä tehokkaampi tekniikka on.

3. Lähesty aihetta joka päivä hieman eri näkökulmasta: Miten pelkäämäsi asian toteutuminen näkyisi omassa elämässäsi? Entäpä kumppanisi elämässä? Entäpä muiden läheistesi elämässä? Mitä hyvää siinä olisi? Entä mitä pahaa?  Mitä jos se toteutuisi lievällä tavalla? Entä pahimmalla mahdollisella tavalla?

Parhaaseen tulokseen pääset, jos teet tämän harjoituksen usein, mutta pyri tekemään se edes pari kertaa viikossa edes muutaman viikon ajan.

Harjoituksessa on kyse itsensä totuttamisesta ahdistuksensa aiheeseen. Me ihmiset pelkäämme luonnostamme tuntematonta, sillä tuntemattomaan liittyy aina riskejä ja vaaroja. Ahdistus johtuu osittain juuri siitä, ettemme tarkalleen ottaen tiedä, mitä tapahtuu, kun pelkäämämme asia toteutuu. Huolipäiväkirjat ovat keino vähentää tätä epämääräisyyttä. Kun kirjoitat joka päivä ahdistuksestasi kaikista mahdollisista näkökulmista, aihe on sinulle pian niin tuttu, että osa ahdistuksen tunteesta tulee hälvenemään.

Pelko luopumisesta ja kielteisestä muutoksesta

Koska kirjoitat nauttivasi puhtaalta pöydältä aloittamisesta, et selvästi suhtaudu kielteisesti kaikkeen muutokseen, pikemminkin päinvastoin. Muutoksenpelko liittyy pikemminkin vain tiettyihin asioihin, kuten kumppanista luopumiseen. Tiedät itse parhaiten, mitä tämän takana on. Miksi juuri siinä asiassa muutos tuntuu pahalta, vaikka joissain muissa asioissa hyvältä? Tätä kysymystä kannattaa käsitellä syvästi ja ajan kanssa, se voi paljastaa jotain tärkeää.

Kyllästymisen pelon sisältö

Listasin vielä alle muutamia yleisiä kyllästymisen pelkoon liittyviä asioita. Monesti ihminen ei pelkää niinkään kyllästymistä, vaan sitä, mitä kyllästyminen meistä paljastaa. Kyllästymisen pelon takana voi lymyillä esimerkiksi:

  • Tunnetta epäonnistumisesta: Kyllästyminen voidaan helposti nähdä epäonnistumisena. Olen esimerkiksi jossain vaiheessa elämääni poiminut käyttööni ajatusmallin, jonka mukaan pitkä, monivuotinen parisuhde on lyhyttä parisuhdetta parempi ja arvokkaampi. Kun kumppani alkaakin kyllästyttämään ja parisuhde katkeaa jo parin vuoden jälkeen, koen epäonnistuneeni, sillä en yltänyt ideaaliini: monivuotiseen parisuhteeseen.
  • Häpeää ja arvottomuuden tunnetta omasta tavasta tai kyvystä elää: Huomaan omaavani myös ajatusmallin, jonka mukaan pitkäaikainen asioihin sitoutuminen on ihailtava kyky. Jostain syystä ajattelen, että ihminen, joka vain säntäilee elämässään sinne tänne eikä oikein osaa sitoutua, on jotenkin hölmö ja epäkypsä. Ottaisi mokoma itseään niskasta kiinni ja asettuisi jo aloilleen! Kun tämä ei näytä onnistuvan, saatan tuntea itseeni liittyvää häpeää ja kokea itseni huonoksi ja jotenkin vääränlaiseksi.
  • Pelkoa sitoutumiskammoisuudesta: Mitä jos toistuva kyllästyminen kumppaniin kieliikin omasta sitoutumiskammoisuudestani? Harva haluaa huomata olevansa sitoutumiskammoinen. Sellaisen kohtaaminen itsessään voi tuntua hyvin pahalta ja siten pelkäämisen arvoiselta.

Kuten useimmat pelot, eivät nämäkään esiinkaivettuina oikein kestä päivänvaloa. Esimerkiksi epäonnistuminen on jotain, minkä me itse määrittelemme. Jonkun mielestä parivuotinen suhde on todellinen saavutus, eikä mikään epäonnistuminen. “Levoton” luonne voi elää ihan yhtä “oikeanlaista” ja miellyttävää elämää kuin sitoutuva ja tasainenkin luonne.  Todellisuudessa sitoutumiskammo ei ole sen oudompi tai tuomittavampi pelko, kuin mikä tahansa muukaan. Ongelmaksi nämä kaikki muuttuvat lähinnä oman ajattelumme ja arvotuksemme seurauksena.

Paitsi jäämisen pelko

Vielä yksi kyllästymisen pelon taustalla vaikuttavista tekijöistä on ns. fear of missing out eli paitsijäämisen pelko. Pelossa on kyse siitä, että kaikki kiva tapahtuu muualla. Ai missä muualla? No siellä, missä sinä et juuri nyt ole.

Kyseinen pelko on lisääntynyt rajusti massaviestimien ja erityisesti Internetin yleistymisen myötä. Olemme yhtäkkiä tulleet tietoisiksi kaikista niistä kiinnostavista asioista, jotka tapahtuvat jossain muualla sillä aikaa, kun elämme omaa, vähän tylsähköä elämäämme. Olemme tulleet tietoisiksi kaikista vaihtoehtoisista elämänpoluista, joita emme voi kulkea, koska kuljemme jo omaa, vähän tylsähköä polkuamme. Olemme tulleet tietoisiksi niistä kaikista ihmisistä, joita voisimme kohdata, ellei elämässämme olisi jo niitä ehkä vähän liiankin tuttuja tyyppejä.

Henkilökohtaisesti minulle tämä paitsi jäämisen pelko on hetkittäin aika hankala vastus. On vaikeaa vastustaa uuden ja eksoottisen vetovoimaa ja osata arvostaa täysillä sitä, mitä itsellä jo on. Tätä kuvaa klassinen sanonta ruohosta, joka on niin hemmetin paljon vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa se, että vieras ruoho lähinnä vaikuttaa vihreämmältä, kun sitä katselee kauempaa. Alkuinnostuksen jälkeen sitä usein huomaa, että se onkin kellertävää ja haisee pissalta. Oma elämänpolku tai kumppani voi hetkittäin vaikuttaa vähän turhankin tutulta, mutta ei se vaihtoehtoinenkaan alkuinnostuksen jälkeen sen ruusuisempi tule välttämättä olemaan.

Mitä todennäköisimmin tapahtuu, jos kyllästyminen iskee?

Jos pahin tapahtuu ja kyllästyminen iskee, ei maailma todennäköisesti kaadu siihen. Aloitat puhtaalta pöydältä, katsot mitä tapahtuu ja nautit parhaasi mukaan elämästä. Etukäteen on mahdotonta sanoa, miten elämämme tulee sujumaan. Tämä on samaan aikaan sekä kuumottava, että ilahduttava ajatus.

Toivottavasti tekstistä oli iloa :)!

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia