Hei!
Eräs lukijani ehdotti minulle otsikon mukaista aiheitta. Kuinka välttyä vastaamasta tungetteleviin kysymyksiin esimerkiksi sukukokouksissa tai muissa tilanteissa? Aihe on mielestäni tärkeä ja siksi haluan kirjoittaa siitä tänään.
Heti alkuun haluan sanoa, ettei tungettelevien kysymysten väistäminen ole aina helppoa tai edes mahdollista. On kuitenkin olemassa muutama keino, joiden avulla voimme onnistua väistämään ainakin osan näistä kysymyksistä. Tässä tekstissä esittelen nämä keinot sekä perustelen sen, miksi ne (yleensä) toimivat.
Esimerkkitilanne
Otetaan esimerkkien pohjaksi seuraava keksitty, mutta valitettavan tyypillinen tilanne:
Olen saapunut sukukokoukseen ja tiedän jo kokemuksesta, että muutamat sukulaiset tulevat esittämään tungettelevia kysymyksiä. Esimerkiksi:
- ”Noo, jokos sinulla on sulhanen/morsian itsellesi katsottuna ;)?”
- ”Mitenkäs niiden lapsien laita, milloinkas olisi tulossa suvunlisäystä…?”
- ”Mites muuten se uralla edistyminen, jokos on jo seuraava työpaikka katsottuna, heh heh?”
Lisäksi illan edetessä ja veren alkoholipitoisuuden noustessa jotkut sukulaiset alkavat tapansa mukaan puhua politiikkaa ja tekevät parhaansa vetääkseen myös minut keskusteluun mukaan:
- ”Mitäs mieltä sää muuten oot hallituksen toiminnasta?!”
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että politiikkakeskustelu päätyy epämiellyttävään väittelemiseen, joten haluaisin väistää tästäkin aiheesta puhumisen. Katsotaan, kuinka voin onnistua siinä!
Mikä tekee tungettelevien kysymysten väistämisestä vaikeaa?
Teoriassa tungettelevien kysymysten väistämisessä ei ole mitään monimutkaista. Jos johonkin ei halua vastata, siitä vastaamisesta voi kieltäytyä suoraan:
”En halua vastata tähän.”
Käytännössä emme kuitenkaan halua toimia näin, sillä suora kieltäytyminen jättää usein molemmille osapuolilla ikävän maun suuhun. Kysymyksen esittäjälle tulee torjuttu olo sekä paha mieli siitä, että hän meni utelemaan sellaista, johon vastaamisesta me jouduimme kieltäytymään. Meille taas saattaa tulla ikävä olo siitä, että vastauksellamme aiheutimme toiselle osapuolelle ikävän olon. Tehokkuudestaan huolimatta tällainen vastaus voi olla huono sekä kysyjän, että vastaajan kannalta.
Yleisesti ottaen haluammekin toimia siten, että kysymyksen tungettelevuudesta huolimatta emme pilaisi tilanteen ilmapiiriä, emmekä suhdettamme kysymyksen esittäjään.
(HUOM! Olen huomannut, että jotkut ovat jo periaatteen vuoksi hyvin vihaisia kaikenlaisten tungettelevien kysymysten esittäjille ja vastustavat ehdottomasti sitä, että kysyjien tunteita pitäisi millään tavoin suojella. Ymmärrän sinänsä tämän argumentin, sillä onhan se ikävää joutua tilanteeseen, jossa olemme tahdittoman kyselyn uhreja ja silti vastuussa hyvän meiningin säilyttämisestä. Samalla kuitenkin koen, ettei se ole ihan tästä maailmasta. Vaikka se ei mukavaa olekaan, on silti usein hyvä pitää yllä hyviä ihmissuhteita, vaikka toiset ihmiset toisinaan toimisivatkin kannaltamme tahdittomasti.)
Tarvitsemasi pohjatiedot tungettelevien kysymysten väistämiseen
Voimme hoitaa tungettelevan kysymyksen väistämisen taitavasti ja hienovaraisesti, kun ymmärrämme seuraavan tärkeän periaatteen:
Keskimääräinen aikuinen ihminen toimii sosiaalisessa elämässään siten, ettei rikkoisi erilaisia ”sosiaalisuuden kirjoittamattomia sääntöjä”. Tällaisia sääntöjä on esimerkiksi se, ettei toiselle ihmiselle tule turhaan aiheuttaa pahaa mieltä tai se, ettei toista ihmistä saa asettaa kiusalliseen tilanteeseen.
Toisin sanoen keskimääräinen aikuinen ihminen ei halua toimia tahdittomasti. Henkilökohtaisten asioiden utelu taas on siitä mielekiintoinen aihe, että se elää jossakin tahdikkuuden ja tahdittomuuden raja-alueilla. Joissain tilanteissa tietty kysymys voi olla hyvin tahditon, joissain taas täysin hyväksyttävä.
Yleisesti ottaen tungettelevan kysymyksen kysyjä kuitenkin tietää kysymyksensä tungettelevaksi, mutta luottaa siihen, ettei kysymyksen kohde tiedä sitä, että hän tietää tämän ja esittää kysymyksen silti.
(Tämä on ns. keisarin uudet vaatteet -ilmiö. Tiedämme keisarin olevan alasti, mutta emme ole varmoja siitä, tietävätkö muutkin sen. Tietääkö tungettelevan kysymyksen kysyjä kysymyksensä tahdittomaksi ja kysyy sen silti, vai onko hän onnellisen tietämätön tahdittomuudestaan ja esittää kysymyksen pelkästä hyväntahtoisesta kiinnostuksesta käsin?)
Kun ihminen toimii tavalla, jonka tietää tahdittomaksi, uskaltaa hän tehdä sen yleensä siksi, että voi tarvittaessa selitellä virheensä pois ns. uskottavan kiistettävyyden periaatteen avulla (eng. plausible deniability). Uskottavalla kiistettävyydellä tarkoitetaan sitä, että voimme väittää tarkoittaneemme teollamme pelkkää hyvää, vaikka tosiasiassa tiesimmekin tekomme asiattomaksi:
- ”Ei ei ei, minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus tungetella, kunhan vain mielenkiinnosta kysyin!”
Kyseessä on siis jo ala-asteen pihalta tuttu ilmiö:
”Ei meidän ollut tarkoitus kiusata, ihan vitsillähän me niillä lumipalloilla sua heiteltiin, etkö ollenkaan vitsiä ymmärrä, heh heh.”
Siinä, että tekijä tietää tekonsa tahdittomaksi piilee kuitenkin myös avain tilanteen väistämiseen. Koska tungettelevan kysymyksen kysyjä tietää tungettelevansa, on hänellä varsin korkea kynnys esittää sama kysymys useammin kuin kerran. Jos onnistumme väistämään kysymyksen kerran, on todennäköistä, ettei hän utele samaa enää toiseen kertaan.
Tämä perustuu siihen, että keskimääräinen aikuinen ihminen pyrkii säilyttämään sosiaalisissa tilanteissa kasvonsa ja käyttäytymään asiallisesti. Yleinen mielipide on kulttuurissamme se, että tungettelevan kysymyksen voi esittää kerran, mutta ei useammin. Jos sen esittää useammin, voidaan tällainen kysely tulkita jo jonkinlaiseksi painostamiseksi. Harva aikuinen on valmis ylittämään tätä rajaa.
Jos siis onnistumme väistämään kysymyksen kerran, olemme todennäköisesti turvassa vastaavilta uteluilta ainakin loppuillan ajan.
Näin väistät tungettelevat kysymykset
1. Anna osittainen vastaus tai vastaa ”aiheen ohi”
Tahdikas tapa ratkaista tilanne on miellyttää kysyjää sillä, että vastaa hänen kysymykseensä, mutta antaa vastauksessaan vain pienen osan niistä tiedoista, joita tämä havittelee. Vaihtoehtoisesti taas voi antaa ymmärtää vastaavasta esitettyyn kysymykseen, mutta oikeasti vastata hieman aiheen vierestä. Esimerkiksi:
Hilkka -täti: Noo, milloinkas voidaan alkaa odottamaan suvulle jatkoa, että oletteko niitä lapsia ajatelleet tehdä… ;)?
Vastaus a) ”Jaa-a… Kyllähän ne lapset on ihan kivoja, mutta katsellaan kuinka käy ;)!”
Vastaus b) ”Noo, katotaas nyt kun saadaan ensin nämä muutto- ja häähommat alta pois, sitten voidaan alkaa miettiä noita muita juttuja ;)”
Tässä toimimme kysyjän haluamalla tavalla ja vastaamme kysymykseen, mutta emme vain anna hänelle kuin pienen osan hänen havittelemastaan informaatiosta.
Kun tällä tavoin väistämme tungettelevan kysymyksen, on vastauksemme sävyllä paljon merkitystä. Sävyn ei tule olla tyly eikä tosikkomainen, mikäli haluamme varmistaa, että tilanne säilyy kevyenä ja myönteisenä. Vastaus kannattaa tarjoilla hymyilevällä äänellä ja ilkikuriseen sävyyn.
Luonnollisesti kaikki mainitsemani esimerkkivastaukset ovat sellaisia, jotka sopivat ensisijaisesti omaan suuhuni. Siksi muiden ei kannata kopioida niitä suoraan, vaan luoda niistä juuri itselle sopivat versiot.
2. Ohita tilanne huumorilla
Huumori on hyvä keino, sillä voimme paitsi ohittaa sen avulla tungettelevan kysymyksen, mutta myös ylläpitää tilanteen hauskaa sävyä ja välttää tosikoiksi leimautumisen.
Hilkka -täti: Noo, milloinkas voidaan alkaa odottamaan suvulle jatkoa, oletteko lapsia ajatelleet tehdä… ;)?
Vastaus a) ”Mitä, väitätkö meidän sukua liian pieneksi! Että suvunkasvatushommiin pitäisi tässä muka vielä ruveta ;D!”
Vastaus b) ”Noo, kyllähän me ollaan kieltämättä aika hyviä noissa lastentekohommissa, mutta en vielä lupaa tuloksia ;)!”
3. Vetoa tietämättömyyteen tai mielipiteen puutteeseen
Kun tungetteleva kysymys liittyy mielipideasioihin tai aiheisiin, joista puhuminen vaatii tietämystä, voimme väistää kysymyksen vetoamalla tietämättömyyteen tai siihen, ettei meillä ole asiasta tarkkaa mielipidettä. Esimerkiksi näin:
Jo hieman päihtynyt Samuel -setä yrittää aggressiivisesti aloittaa keskustelua päivän politiikasta: ”Mitäs mieltä sää muuten oot hallituksen toiminnasta?!”
Vastaus a) ”Jaa-a, mä en oo oikeastaan varma… Toi on aika monimutkainen asia kuitenkin, pitäisi perehtyä enemmän että osaisi sanoa.”.
(Eikä mitään enempää! Jos toinen osapuoli jää jankkaamaan ja vaatii parempaa vastausta, voimme kohautella olkiamme ja levitellä käsiämme ja toistaa vastauksemme. Parin jankkauskerran jälkeen jankkaaja joutuu tilanteeseen, jossa kyselyn jatkaminen tekee hänestä painostavasti ja väärin käyttäytyvän osapuolen.)
Vastaus b) ”Hmm, hyvä kysymys! Mutta… Mulla ei oikeastaan ole mielipidettä tähän asiaan, joten en lähde vastaamaan tähän ;)!”
(Tämä on paitsi hyväksyttävä, mutta myös vahva vastaus, kunhan se on lausuttu ystävälliseen sävyyn. Kaikesta ei tarvitse eikä edes kannata olla mielipidettä. Mielipiteen puuttumista ei tarvitse pyydellä anteeksi, sillä ei ole huono asia olla muodostamatta mielipidettä monimutkaisesta ja vaikeasta aiheesta. Voisi jopa väittää, että on nolompaa huudella kovaan ääneen mielipiteitään asioista, joista ei ole oikeasti edes kovin hyvin perillä.)
4. Kieltäydy vastaamasta, mutta tee se erittäin kohteliaasti
Jokaisella on oikeus olla vastaamatta toisten esittämiin kysymyksiin. Vaarana on tällöin kuitenkin se, että kysyjäosapuoli kokee itsensä torjutuksi tai jopa kaltoinkohdelluksi. Vastaamisesta kieltäytyminen taas saattaa näyttäytyä tylynä ja antisosiaalisena käytöksenä.
Voimme joissain tilanteissa välttää nämä kielteiset seuraamukset sillä, että kieltäytyminen tehdään korostetun kohteliaasti ja toista osapuolta huomioivasti. Esimerkiksi näin:
Vastaus a) ”Hmm, hyvä kysymys! Mä en oikeastaan haluaisi vastata tohon, mikäli se vain on ookoo…”
Tällainen vastaus muodostaa eräänlaisen hyvin pienimuotoisen konfliktitilanteen, jossa kieltäytyjä on etulyöntiasemassa: toinen osapuoli pyytää vastausta, toinen taas kieltäytyy siitä.
Koska yleisen mielipiteen mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus kieltäytyä vastaamasta tungetteleviksi kokemiinsa kysymyksiin ja koska tässä me teemme sen erittäin kohteliaasti ja kysyjää huomioivasti (”…mikäli se vain on ookoo…”), on kysyjäosapuolen hyvin vaikeaa jäädä jankkaamaan vastausta kysymykseensä. Oikeastaan ainoa hyväksyttävä vastaus tähän on mallia ”juu, tottakai se on ookoo, ei ollut tarkoitus tungetella!”.
Tässä ei voi kuitenkaan liiaksi korostaa kohteliaan sävyn tärkeyttä. Vähääkään tylyyn tai lakoniseen/toteavaan sävyyn lausuttu kieltäytyminen johtaa helposti siihen, että toiselle osapuolelle jää tilanteesta ikävä maku suuhun. En väitä, että se olisi aina ongelma, mutta usein se voi olla.
5. Vastakysymysten esittäminen
Jotkut suosittelevat tungettelevien kysymysten päihittämistä oivaltavien ja piikikkäiden vastakysymysten avulla. Kun toinen osapuoli kysyy jotain turhan tungettelevaa, on tarkoituksena ikään kuin ”iskeä hänelle luu kurkkuun” jonkin tällaisen vastakysymyksen avulla.
Tämä on aihe, johon minulla ei ole mitään annettavaa, sillä en itse tällaisia vastakysymyksiä osaa kysyä, enkä oikeastaan pidä sellaisten kysymistä erityisen hyvänä toimintatapana. Sen perusteella, mitä olen nähnyt, johtavat tällaiset ”luu kurkkuun” -tyyppiset kysymykset herkästi siihen, että keskustelusta tulee jollain tavoin epämiellyttävä ja että se loppuu jommankumman tahalliseen tai tahattomaan loukkaantumiseen.
En väitä, etteivätkö tällaiset toimisi joidenkin kohdalla ja joissain tilanteissa, mutta en ole itse kokenut erityistä tarvetta tällaisten opetteluun tai käyttämiseen. Tungetteleviin kysymyksiin voi ihan yhtä hyvin vastata rennommin ja pehmeämmin.
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Kaikenlaiset haastavat sosiaaliset tilanteet helpottuvat yleensä sosiaalisen itsevarmuuden lisääntymisen myötä. Mitä vähemmän jännitämme näitä tilanteita, sitä helpompaa on myös ”löytää oikeat sanat” tilanteen ratkaisemiseksi. Siksi haluan tapani mukaan suositella sähköistä ”Eroon ujoudesta” -kirjaani, jossa esittelen tehokkaita keinoja sosiaalisen itsevarmuuden lisäämiseksi.
