kuolet pian

Kuolet pian.

Tämä “pian” voi koittaa muutaman vuoden, 10, 20 tai jopa 50 vuoden kuluttua. Voi myös olla, että kävelet jokin kaunis päivä ulos, liukastut, pääsi ottaa kontaktia kovaan asfalttiin ja tarusi päättyy siihen paikkaan. Emme yleensä tiedä kuolemamme hetkeä, mutta tiedämme sen vääjäämättömän lähestymisen.

Kuoleman edessä olemme kaikki alasti. On aivan sama elätkö elämäsi varovaisesti vai täysillä, päättyy se kuitenkin kuolemaan.

Moni haluaisi elää omaa elämäänsä “kovaa ja vauhdikkaasti”. Antaa mennä, heittäytyä, revitellä, loistaa ja hehkua täysillä! Useimpien kohdalla tämä halu kuitenkin pysähtyy pelkoon ja epävarmuuteen. Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta kokijalleen usein raskasta. Meitä vaivaavat ajatukset kuten:

  • Mitä jos teen jotain noloa/hölmöä/naurettavaa?
  • Mitä jos joku ajattelee minusta jotakin kielteistä?
  • Mitä jos erotun väärällä tavalla joukosta?
  • Mitä jos en onnistu? Mitä jos joudun naurunalaiseksi?
  • Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä?

Mutta kuinka paljon tällaisilla ajatuksilla on oikeasti merkitystä, kun ottaa huomioon vääjäämättömästi lähestyvän kuolemamme?

Minä henkilökohtaisesti olen verrattain nolo kaveri. Kirjoitan esimerkiksi blogia, jossa kerron ihmisille kuinka elää paremmin. Juoksentelen myös ympäriini kertomassa ihmisille olevani rohkeuskouluttaja. Meininkini on paikoin todella, todella kiusallista.

Mutta haluanko joskus tulevan kuolemani hetkellä ajatella kuinka “ainakaan en ollut nolo“? Vai kuolenko mieluummin kera ajatuksen “ainakin annoin kaikkeni asialle, jota pidin tärkeänä ja jota rakastin“?

Kun asiaa näin tarkastelee, valinta on aika helppo. Tottakai haluamme elää siten, että annamme kaikkemme asioille, joita rakastamme ja joita pidämme tärkeinä. Kuoleman hetkellä häpeä menettää merkityksensä.

Täysillä eläminen on kaikkea muuta kuin helppoa, eikä se sovi jokaiselle, eikä ehkä edes ole kaikkien kohdalla tarpeellista. Tarkoitukseni ei ole väittää, että hillityssä elämässä olisi mitään väärää, päinvastoin. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa se, mikä on juuri sinulle merkityksellisintä ja toimia sen mukaan.

Jos elämäsi kutsuu sinua loistamaan isommin ja intohimoisemmin, jos haluat toteuttaa itseäsi merkityksellisemmin, jos haluat tehdä jotain nykyistä isompaa ja hienompaa, voi tietoisuus omasta vääjäämättä lähestyvästä kuolemastasi toimia upeana voimavarana.

Teet mitä tahansa, kuolet kuitenkin. Mikset siis antaisi kaikkeasi?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Kuolet pian, miksi siis himmailisit?” on julkaistu 16.12.2015 ja sitä on päivitetty 26.6.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0