BK kuolet pian

Tulet pian kuolemaan.

Tämä “pian” voi koittaa 50, 20 tai 10 vuoden kuluttua. Voi myös olla, että kävelet jokin kaunis päivä ulos, liukastut, pääsi ottaa turhan kovaa kontaktia asvaltin kanssa ja tarusi päättyy tähän. Emme yleensä tiedä kuolemamme hetkeä, mutta tiedämme sen olevan tulossa.

Kuoleman edessä olemme kaikki alasti. On aivan sama elätkö elämäsi varovaisesti vai täysillä, päättyy se kuitenkin kuolemaan. (Mitä se sitten itse kullekin edustaa.)

Moni haluaa elää nykyistä kovempaa: Antaa mennä, heittäytyä, revitellä, loistaa ja hehkua täysillä! Useimpien kohdalla tämä halu kuitenkin pysähtyy pelkoon ja epävarmuuteen. Meitä vaivaavat ajatukset kuten:

  • Mitä jos teen jotain noloa/hölmöä/naurettavaa?
  • Mitä jos joku ajattelee minusta jostain kielteistä?
  • Mitä jos erotun väärällä tavalla laumasta?
  • Mitä jos en onnistu?
  • Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä?

Vaan onko näillä ajatuksilla todellista merkitystä, kun ottaa huomioon nopeasti lähestyvän kuolemamme?

Minä henkilökohtaisesti olen verrattain nolo kaveri. Kirjoitan esimerkiksi blogia, jossa kerron ihmisille kuinka elää paremmin. Juoksentelen myös ympäriini kertomassa ihmisille olevani rohkeuskouluttaja. Meininkini on paikoin (tai oikeammin valtaosan ajasta) todella, todella juustoista.

Mutta haluanko joskus tulevan kuolemani hetkellä ajatella kuinka “ainakaan en ollut nolo“? Vai kuolenko mieluummin kera ajatuksen “ainakin annoin kaikkeni asialle, jota pidin tärkeänä ja jota rakastin“?

Kun asiaa näin tarkastelee, valinta on aika helppo. Päinvastainen valinta se taas vasta nolona näyttäytyykin.

Täysillä eläminen on kaikkea muuta kuin helppoa, eikä se edes sovi tai ole kaikkien kohdalla tarpeellista. Jos elämäsi kuitenkin kutsuu sinua hehkumaan ja loistamaan isommin ja intohimoisemmin, jos haluat toteuttaa itseäsi merkityksellisemmin, jos haluat tehdä jotain isompaa ja hienompaa, voi tietoisuus omasta vääjäämättä lähestyvästä kuolemastasi toimia upeana voimavarana.

Teet mitä tahansa, kuolet kuitenkin. Mikset siis antaisi kaikkeasi?

Rakkaudella,

Jevgeni