Kuulumisiani vuodelta 2021

2021

Hei!

Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2021. Kirjoitan näitä pääasiassa muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti saat tästä ajatuksia, joista on hyötyä myös itsellesi.

Edellisvuosien katsaukset

Kuulumisiani vuodelta 2021

Vuosi tuli ja vuosi meni. Nopeasti.

Muistan lapsuudestani erään yksityiskohdan. Usea aikuinen kertoi, että ajan myötä ja iän karttuessa vuodet tulevat kiitämään ohi yhä nopeammin ja nopeammin. Ehkä he puhuivat totta, sillä tältä minustakin on alkanut tuntumaan. Juuri oli tammikuu, yhtäkkiä onkin jo joulukuu.

Olen yhä useammin myös törmännyt termiin “ruuhkavuodet”. Ilmeisesti termi tulee siitä, että tämän ikäisenä elämässä tuntuu olevan ruuhkaa. Pitäisi opiskella ja rakentaa uraa, lapset pyörivät jaloissa, koko ajan on kiire ja väsymyskin painaa.

En itse aivan samaistu tähän elämän ruuhkaisuuteen, vaikka sinänsä kaikki nämä elementit löytyvät omastakin elämästäni. Tekemistä on sinänsä loputtomasti, mutta en varsinaisesti koe, että tässä olisi mikään kiire ja hätä. Ehkä olen vain rauhallinen ihminen. Tai sitten tämä on seurausta siitä, että näen paljon vaivaa pitääkseni elämäni järjestyksessä ja tasaisena. En ota liikaa töitä, en tähtää opinnoissani huippuarvosanoihin, en suorita vanhemmuutta, enkä oikeastaan mitään muutakaan.

Riittävän hyvä on riittävän hyvä. Sen parempaan ei tarvitse, eikä mielestäni edes kannata tähdätä.

Toinen koronavuosi

Elämme kai edelleen jonkinlaista poikkeusaikaa, sillä koronskipandemia ei näytä laantumisen merkkejä. Ja mikäs siinä. Itse totuin tähän nopeasti, eikä tilanne ole itseäni sen kummemmin vaivannut. Edelleen ainoa merkittävä “haitta” ovat olleet mittavat ansionmenetykset, sillä en voi tehdä monia töitäni erilaisten rajoitusten vuoksi. Onneksi raha on vain rahaa, eikä sen väheneminen sinänsä harmita. Suomessa saa ruokaa pöytään joka tapauksessa.

Mielenkiintoinen kokemus oli tämän vuoden syksyllä Latviassa asuminen. Asumme vaimon kanssa siellä opintojemme vuoksi ja tänä syksynä pääsimme todistamaan sellaista ihan oikeaa sulkutilaa. Ei mitään suomalaista pehmoilua, vaan kunnon meininkiä: Iltakahdeksan jälkeen alkava ulkonaliikkumiskielto, jonka rikkomisesta saa kahdentuhannen euron sakon, jatkuvat poliisipartiot sekä katujen kulmissa seisoskelevia sotilaita. Kokemus oli melko painostava, mutta samalla kiinnostava. Ei kylläkään tuntuisi mukavalta elää pysyvästi tuolla tavoin valvonnan alaisena.

Asenneilmapiiri ja keskustelukulttuuri jatkaa huononemistaan

Hieman huolestuneena olen seurannut myös omissa kaveri- ja tuttavapiireissä näkyvää asenteiden jyrkentymistä. Mielipiteet niin rokotuksista kuin muistakin poliittisista aiheista tuntuvat olevan yhä rajumpia puolin ja toisin. Minusta tämä tuntuu kiusalliselta, sillä itse en osaa samaistua oikein kummankaan ääripään ajatusmaailmaan.

Mainitsin jo viime vuoden vuosikatsauksessa, että asenneilmapiiri tuntuu tällä hetkellä niin ikävältä, että en jaksa itse kyseisiin puheenaiheisiin enää edes osalllistua. OIin aiemmin esimerkiksi aktiivinen politiikan seuraaja, mutta enää en oikeastaan viitsi. Sen sijaan, että puhuttaisiin oikeista asioista, keskitytään taivastelemaan sitä, että pääministeri on käynyt yökerhossa.

Eniten itseäni vaivaa se, että poliittinen keskustelu tuntuu pyörivän tällä hetkellä monin osin sen ympärillä, kuka saa olla “hyvä ihminen”. Onko parempaa ihmisyyttä se, että kannattaa sateenkaari-avioliittoa vai puoltaa perinteistä liittoa? Onko parempaa ihmisyyttä se, että vastustaa vai puoltaa rokotepakkoa? Onko parempaa ihmisyyttä se, että vastustaa tai puoltaa humanitaarista maahanmuuttoa?

Itse en oikein ymmärrä tätä ihmisyydessä kilpailemista. Mielestäni ihminen voi olla ihan hyvä tyyppi, riippumatta siitä, onko hän feministi, maahanmuuton vastustaja tai rokotekriittinen.

Toivottavasti tämä aika menee ohitse ja ihmiset muuttuvat taas hieman rennommiksi ja hyväntahtoisemmiksi. Asioiden parantaminen vaatii yhteisiä ponnisteluja. Niitä ei synny, jos kaikilla on liian kiire riidellä keskenään. Monelle tekisi ihan hyvää niellä oma ylpeytensä sekä joustaa omasta arvomaailmastaan, jotta voisi oikeasti kuulla sen, mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.

Digitaalinen hygienia tuntuu edelleen tavoittelemisen arvoiselta asialta

Olen lähes jokaisessa vuosikatsauksessani uhrannut muutaman rivin digitaalisen hygienian pohtimiseen. Modernit psykologiset tutkimukset ovat tässä vaiheessa kiistatta osoittaneet, että digilaitteiden ja -ympäristöjen jatkuvalla käytöllä on meihin ihmisiin sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia. Olen siksi ottanut jo vuosia sitten asiakseni löytää omassa elämässäni toimiva tasapaino digitaalisen ja “perinteisen” elämän välille.

Monien kokeilujen tuloksena olen vuosien varrella luopunut useimmista sosiaalisen median tileistäni sekä vähentänyt radikaalisti netissä viestimistä esimerkiksi chäteissä, ircissä sekä somealustoilla. Tällä kaikella on ollut merkittävä myönteinen vaikutus elämänlaatuun sekä mielenterveyteen, mutta lopullinen tasapaino on yhä löytymättä.

Olen hyvin teknologiamyönteinen ihminen ja siksi esimerkiksi somen ja muiden sähköisten palveluiden käyttö tuntuu hyvin kiinnostavalta. Toisaalta en halua sulkea silmiäni niiden kielteisiltä vaikutuksilta. Huomaan, että esimerkiksi somessa oleminen tekee minut surullisemmaksi, kiukkuisemmaksi ja saa minut kiinnittämään huomioni asioihin, joilla ei oikeastaan pitäisi olla minulle mitään merkitystä. Silti some koukuttaa ja tuntuu, että siellä tulee viettäneeksi aikaa, vaikka ei oikeastaan edes haluaisi.

Samaa havaitsen uutisia lukiessani. Rakastan lukea uutisia, mutta se lähtee helposti lapasesta. Sen sijaan, että lukisin aamulla pari uutistekstiä, päädynkin lukemaan uutisia pitkin päivää. Luen sekä itseäni kiinnostavat asiat, että sellaisetkin, jotka eivät oikeastaan kiinnosta. Yleensä lopputuloksena on lähinnä paha mieli.

On ollut vaikeaa löytää tasapainoa kohtuu- ja liikakäytön välillä. Haluan toisaalta pystyä olemaan somessa, lukea uutisia tai chättäillä kavereiden kanssa netissä, mutta en halua tehdä mitään näistä liikaa (lue: melkein koko ajan). Tätä tasapainoa olen hakenut monen vuoden ajan ja onneksi myös tänä vuonna on tullut jonkinlaista edistystä. Yhä edelleenkin koen viettäväni liikaa aikaa nettiympäristöissä, mutta onneksi merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Opinnot sujuvat mukavasti

Olen myös tänä vuonna jatkanut psykologinopintojani ja pärjännyt niissä hyvin. Opinnot ovat jatkuvasti vaikeutuneet ja viimeistään nyt on saavutettu taso, jossa huomaan joutuvani valitsemaan opintojeni ja yrittäjyyteni välillä. Aika ei tahdo riittää kunnolla molempiin.

Koska opiskelu on merkittävästi mukavampaa ja rennompaa kuin työnteko, olen taipunut/taipumassa sen puoleen, että panostan toistaiseksi vähemmän töihini ja enemmän opintoihin. Työ ei tästä maailmasta tekemällä lopu ja elämä on lyhyt. Siitä kannattanee nauttia vielä kun voi. Koska opinnoista on helpompi nauttia kuin töistä, annan jatkossa enemmän aikaa opinnoille yrittäjyyteni kustannuksella.

Itse opinnot ovat huippumielenkiintoisia ja tuntuukin kurjalta, että en ehdi kunnolla (lue: melkein yhtään) uppoutumaan moniin kiinnostaviin aiheisiin, sillä kaikki ylimääräinen aikani menee yritystä pyörittäessä. Siksi ajattelin panostaa yritykseeni ensi vuonna vain kesäloman aikana ja muun ajan uhraan ensisijaisesti koulunkäynnille.

Blogi ja videoblogi

Videoblogia olen kehittänyt tämän vuoden syksyllä hitaasti ja tasaisesti. Olen tehnyt työtä “videovalmentajan” kanssa ja hän on tarjonnut minulle todella hyviä vinkkejä videoitteni laadun parantamiseen. Jatkossa videoiden ääniraita ilmestyy myös podcastin muodossa ja löytyy esimerkiksi Spotifystä.

Myös blogia on kehitetty ja päivitetty tänä vuonna. Omistin koko kesälomani tämän blogin päivittämiseen ja nykyaikaistamiseen, mutta täytyy sanoa, että tällaisen sivuston ylläpitäminen tuntuu melkoiselta Sisyfoksen työltä. Verkkosivu- ja blogiteknologiat päivittyvät niin hurjaan tahtiin, että sivustot vanhenevat parissa-kolmessa vuodessa. Tuntuu, että saan olla jatkuvasti päivittelemässä tätä blogia ja kun saan edellisen päivityksen valmiiksi, pitäisi olla jo aloittelemassa seuraavaa.

Ongelma ei ole vain teknologinen, vaan koskee myös varsinaisia blogin sisältöjä. Olen kirjoittanut tänne yli kymmenen vuoden ajan ja aina vilkaistessani muutaman vuoden vanhoja tekstejäni, syntyy mielessäni halu niiden päivittämiseen. Tekstejä tällä sivulla on kuitenkin uskoakseni noin ~700 kappaletta, joten on selvää, että valtaosa niistä on kulloisenakin hetkenä vanhentuneilta tuntuvia. En viitsi ottaa tästä asiasta liikaa paineita, mutta pyrin ainakin toisinaan päivittelemään selvästi vanhentuneita tai joiltain osin paikkaansapitämättömiä tekstejä parempaan kuosiin.

Joka tapauksessa bloggaaminen ja videobloggaaminen on edelleen ihan mukava tapa ansaita elantonsa, vaikka se työltä tuntuukin. Sekä blogi, että videoblogi tulevat jatkumaan siksi myös alkavana vuonna.

Liikunta ja hyvinvointi

Liikunnalla on suuri merkitys elämässäni. Ei siksi, että olisin varsinaisesti mikään liikuntahullu, sillä sitä en todellakaan ole. Minulla sattuu kuitenkin olemaan syystä tai toisesta sellainen keho, että ilman liikuntaa oleminen tuntuu todella pahalta. Jos en urheile pariin päivään, tulee minusta nopeasti hyvin ärsyttävä, aggressiivinen ja vihainen. Jos en liiku, tulee nopeasti tunne, että olen ikään kuin vankina kehossani. Silloin ahdistaa ja ärsyttää. On siis käytännössä pakko liikkua, vaikka ei oikeastaan edes kiinnostaisi.

Olen siksi vuosien ajan etsinyt tasapainoa myös tässä asiassa. Mikä on sopiva määrä liikuntaa, joka pitää olon hyvänä? Entä kuinka monipuolista liikunnan pitää olla, jotta kehossa tuntuisi yleisesti ottaen hyvältä? Entä kannattaako liikunnan olla rentoa vai intensiivistä?

Koen, että tänä vuonna olen päässyt taas askeleen lähemmäksi ratkaisun löytymistä. Olen jälleen monipuolistanut liikunnallisia aktiviteettejani (vrt. joitain vuosia sitten en tehnyt muuta kuin kävelin, juoksin ja tein lihaskuntoa) sekä lisännyt liikunnan määrää. Olo kehossa on tämän seurauksena selvästi parempi kuin ennen, vaikka hiottavaa edelleen onkin.

Paras asia liikunnan määrän lisäämisessä on muuten se, että voi syödä taas enemmän herkkuja. Kun puhun liikunnasta, moni tuntuu olettavan, että minäkin olen sellainen ihminen, joka tarkkkailee kehonsa rasvaprosenttia, mittaa liikuntasuorituksiaan tai omistaa kehontoimintoja mittaavan älysormuksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Oikeasti olen hedonisti, joka haluaa nauttia elämästään. Erityisesti rakastan imuroida sisääni kaikenlaisia ihania sokeriherkkuja. Ei paljoa kiinnosta kiskoa aamuisin vihersmoothieita, jos aamun voi mieluummin aloittaa jollain herkulla.

Lopuksi

Näin! Tässä jälleen yksi vuosikatsaus.Mikäli tällainen pohdiskelu nappaa, niin nyt on sinun vuorosi pohtia näitä samoja asioita. Millainen vuosi 2021 sinulla oli? Mikä meni hyvin? Entä huonosti? Kuinka onnistuit tavoitteissasi? Entä millaisia suunnitelmia ja ajatuksia sinulla on vuodelle 2022?

Tsemppiä ja hyvää meininkiä alkavaan vuoteen!

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

vuosikatsaus 2023

Kuulumisiani vuodelta 2023

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2023. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti

Lue lisää »
2022 vuosikatsaus kuulumisia

Kuulumisiani vuodelta 2022

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2022. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti

Lue lisää »
blogi

Elä Paremmin -blogi täyttää 10 vuotta!

Tämä blogi täytti juuri 10 vuotta! Avasin blogini 1.6.2011 ja tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti kymmenen vuotta onkaan kulunut. Tässä tekstissä pohdiskelen sitä, millainen vaikutus blogin kirjoittamisella on ollut omaan elämääni, kuinka se on vaikuttanut maailmankuvaani ja miltä kymmenen vuotta kestävä bloggaaminen on tuntunut.

Lue lisää »
psykologian opiskelija

Suosikkiaiheitani psykologin opinnoissa

Hei! Eräs lukijoistani, psykologian opiskelija hänkin, tiedusteli minulta, mitkä ovat olleet lempiaiheitani tähän astisissa opinnoissani. Kysymys on yllättävän hankala, sillä olen pitänyt aika lailla kaikista tähän asti suorittamistani kursseista. Jotkin aiheet ovat kuitenkin olleet selkeästi ylitse muiden. Tässä tekstissä pohdiskelen sitä, miksi näin on.

Lue lisää »