Hei!
Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2024. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti saat tästä myös jonkinlaisia itsellesi hyödyllisiä ajatuksia!
Tyypillisesti kirjoitan tämän postauksen jo tammikuun alussa, mutta tällä kertaa alkuvuosi oli niin kiireinen ja vaativa, että hommahan unohtui siinä rytäkässä ihan täysin! Ensisijaisena syynä oli se, että psykologin opintojeni gradutyön puolustus oli tammikuun alkupuolella, minkä lisäksi aloitin alkuvuodesta myös uuden yrityksen.
Tuntuu hieman hölmöltäkin kirjoittaa tätä ”vuosikatsausta” vasta nyt, huhtikuun lopussa. Näiden neljän kuukauden aikana koen nimittäin jo unohtaneeni merkittävän osan viime vuoden kuulumisista! Näin nopeasti se näemmä tapahtuu.
Tosin eipä taida ongelma olla suurensuuri, sillä elän nykyään niin tasapaksua ja yllätyksetöntä elämää, että valtaosa päivistä ja kuukausista lähinnä toistaa itseään. Onko tämä nyt sitä lähestyvää keski-ikäisyyttä ja ruuhkavuosi-arkea?
Edellisvuosien katsaukset
- 2011 katsaus & tavoitteet vuodelle 2012
- 2012 katsaus & tavoitteet vuodelle 2013
- 2013 jäi väliin!
- 2014 katsaus & tavoitteet vuodelle 2015
- 2015 katsaus & tavoitteet vuodelle 2016
- 2016 katsaus & tavoitteet vuodelle 2017
- 2017 katsaus & tavoitteet vuodelle 2018
- 2018 katsaus & tavoitteet vuodelle 2019
- 2019 katsaus & tavoitteet vuodelle 2020
- Kuulumisiani vuodelta 2020
- Kuulumisiani vuodelta 2021
- Kuulumisiani vuodelta 2022
- Kuulumisiani vuodelta 2023
Kuulumisiani vuodelta 2024: hyvällä tavalla yllätyksetöntä elämää
Kaiken kaikkiaan 2024 menee sarjaan ”samaa tavaraa kuin edellisetkin vuodet”. Sanon tämän täysin positiivisessa mielessä, mutta elämä on oikeasti tällä hetkellä aika yllätyksetöntä. Taakse ovat jääneet ne nuoruuden vuodet, jolloin tuntui, että jotakin jännittävää tapahtuu ihan koko ajan.
Nykyään lähinnä istun kotona, teen töitä/koulua, käyn kävelyillä ja vietän aikaa perheeni kanssa. Silloin kun satun olemaan käymässä Suomessa, näen onneksi aktiivisesti myös kavereita. Ja tämä on siis ihan kivaa, sillä aika kotihiirihän minä olen. Mutta kovin on erilaista ”villiin nuoruuteeni” nähden.
Nykyään yllätyksettömyyteen suhtautuu varsin positiivisestikin. Sillä kun arki on hyvää, niin sitä tavallaan toivookin, että mikään ei muutu. Ja nyt vanhemmiten on alkanut huomaamaan, että merkittävä osa yllätyksistä ovat niitä ikäviä yllätyksiä. Joku on kuollut tai joltakulta on löydetty jokin tauti tai jotain vastaavaa. Ihan kiva, että tuollaiset yllätykset pysyvät poissa.
Tasaisuudesta huolimatta joitain teemoja mahtui myös vuoteen 2024. Niitä olivat ainakin seuraavat:
Sain opintoni valmiiksi ja valmistuin psykologiksi
Tämä oli tietenkin vuoden suurin juttu. Teknisesti ottaen valmistuminen tapahtui vasta 2025 puolella, mutta käytännössä koko 2024 painettiin kovaa tämän eteen. Varsinaiset kurssit minulla oli käytynä jo 2023 puolella, mutta tälle vuodelle oli jäljellä vielä yksi harjoittelu sekä gradu.
Gradua sitten väännettiinkin. Opiskelen ulkomailla, ja meidän yliopistossamme sen työn piti olla oikeasti iso ja ”kunnollinen”. Mikään pikkututkimus, pelkästä kirjallisuuskatsauksesta puhumattakaan, ei kelvannut. Tämä ei itseäni haitannut. Olin jo kandivaiheessani tehnyt ensimmäisen ”oikean” tieteellisen tutkimukseni. Siksi täysin uuden äärelle en gradunkaan kohdalla joutunut.
Oma tutkimukseni oli organisaatiopsykologiaan liittyvä ja keskittyi mittaamaan itsetunnon eri ulottuvuuksien yhteyttä psykologiseen turvallisuuteen sekä työntekijän ääneen (employee voice). Tutkimus oli varsin massiivinen, sillä siihen kuului kaikenlaisten lomakkeiden täyttämisen lisäksi myös parituntiset labratestit. Labrat siksi, että mittasimme myös itsetunnon implisiittisiä (”epäsuoria”) ulottuvuuksia.
Vaivannäkö kannatti ja gradusta tulikin arvosanaksi 9. Julkaisulupaa en sille antanut, sillä kirjoitamme professorini kanssa erikseen monografian tämän tutkimuksen pohjalta, ja haluan välttää mahdolliset itseplagiaatit. Mikäli aihe sattuu kuitenkin jotakuta kiinnostamaan, niin minulle saa laittaa sähköpostia, jolloin voin jakaa tutkimuksen tuloksia. Muutenkin opintoni ja tutkimushommat menivät niin hyvin, että pääsin jäämään osaksi proffani tutkimusryhmää myös tulevia projekteja silmälläpitäen.
Nyt läpikäyn pikkuhiljaa psykologitutkinnon laillistukseen liittyviä toimia. Koska olen valmistunut ulkomaisesta yliopistosta, tässä on tavallista enemmän kommervenkkejä taklattavana. Ensin laillistus pitää saada täällä ulkomailla, minkä jälkeen voin alkaa hakemaan sitä Suomessa. Prosessit ovat hitaahkoja, mutta pikkuhiljaa asiat etenevät.
Suomalainen laillistus ei ole itselleni varsinaisesti elämän ja kuoleman kysymys, sillä en todennäköisesti tule toimimaan muutenkaan terveydenhuollon osana. Toisaalta laillistus olisi joka tapauksessa kiva, koska silloin nimen saa myös laillistettujen rekisteriin. Se auttaisi joissain työasioissa.
Mitään varsinaisia esteitä sen saamiseen ei pitäisi olla, sillä kouluni olivat valtiollisesti akkreditoituja, opetussuunnitelma pitkälti samanlainen kuin Suomessakin ja euroPSY -yhteensopivuuskin löytyi. Valitettavasti Valvira on kuitenkin tunnettu joskus asiattomankin tiukasta suhtautumista ulkomailla opiskelleisiin, joten todellisen lopputuloksen saan tietää vasta kun sen aika koittaa.
Oli miten oli, olen nykyään virallisesti psykologian maisteri. Tämä on hauska ja huomionarvoinen juttu ehkäpä juuri tämän blogin kontekstissa. Kun aikoinaan parikymppisenä aloitin tämän elämäntaitoblogin (jota kirjoittelin lähinnä itseäni varten), muutama henkilö pahastui siitä todella kovasti. Olivat sitä mieltä, että tällaisia saavat kirjoittaa vain psykologit ja vihjasivat, että en edes pärjäisi yliopistossa. Hassuja ovat ihmiset.
Uusi yritys
Perustin myös uuden yrityksen. Varsinainen perustaminen tapahtui tosin sekin vasta 2025 puolella, mutta suunnittelua tein koko edellisvuoden ajan. Suunnitteluun kuului paitsi varsinainen valmisteleva työ, mutta eniten uuden osaamisen opettelua.
Tarkoituksena on tarjota organisaatiopsykologin palveluja Mentis Aurum -toiminimeni kautta, sekä lisäksi erikseen osakeyhtiöni Nietos Analytics Oy tulee tarjoamaan henkilöarvioinnin palveluja. Näihin liittyvää opiskelua olen joutunut tekemään paljon. Vaikka osa töistä on tuttuja aiemmista yrityksistäni ja vaikka psykologin opinnot antavat ihan hyvän pohjan tällaiselle tekemiselle, niin käytännössä itse joutuu silti opiskelemaan melkoisesti.
Erityisesti tämä päti henkilöarvioinnin opiskeluun, sillä se on aihe, jota tyypillisesti opitaan kunnolla vasta työtä tehdessä. Itse uskon kuitenkin myös hyvään valmistautumiseen, joten olen ottanut haltuun sen, mitä etukäteen pystyy ottamaan haltuun.
Miksi nämä kaksi uutta yritystä aiempien seuraksi? Osin siksi, että pidän vaihtelusta. Osin taas siksi, että näin psykologiyrittäjänä jostain se leipäkin on saatava. En edelleenkään ole kiinnostunut menemään palkkatöihin, vaan haluan jatkaa yrittäjänä. Vaikka haastavaahan tämä on, ja rahaa tästä saa varsin hillitysti ns. normaaleihin psykologin palkkoihin verrattuna.
En ole myöskään mikään ”työni on intohimoni” -hehkuttaja. Nämä uudetkin yritykset ovat minulle vain työtä. Organisaatiopsykologin hommista ja henkilöarvioinneista maksetaan potentiaalisesti varsin hyvin (olettaen, että saan homman pelaamaan), ja siksi aion niitä tehdä. Työ kuin työ.
Liikunta ja terveys
Keski-ikäistyvän, perheellisen miehen elämään tietenkin kuuluu pitää itsestään huolta. Sitä teen parhaani mukaan. Loppuvuodesta vedin läpi pienen painonpudotusprojektin, sillä opintovuosien aikana olin päässyt hieman plösähtämään. Se menikin hyvin. Enimmillään painoin 110 kiloa, nyt olen tullut alle 95 kiloon. Oma ”optimipainoni” (lihakset huomioiden) on jossakin ysivitosen ja ysikympin välillä, mutta loppumatka on lähinnä hienosäätöä.
Lihasten pumppailua olen jatkanut aiempaan tahtiin. Mikään himopumppaaja en ole koskaan ollut ja harjoitteluni on lähinnä kehonpainoharjoittelua ja vapaapainoja, salilla ei tule käytyä juuri koskaan. Kotona urheilen kyllä varsin aktiivisesti. Pitkään pumppailu on kuitenkin ollut lähinnä ylläpitävää, eikä millään lailla tavoitteellista. Se on ollut toisaalta rentoa, mutta toisaalta välillä olisi tavallaan kiva kehittyäkin. Jossain määrin tasoni on myös pudonnut takavuosista.
Siksi vuodelle 2025 asetinkin pari osin leikkimielistä, mutta silti myös osin vakavaa tavoitetta:
- Punnerrustulos ikäluokkani miehiin nähden parhaassa 25 prosentissa.
- Leuanvetotulos samoin. Tämä tuleekin olemaan vähän ”tenkkapoo”, sillä tällä hetkellä saan nolla leukaa. Kauas on tultu nuoruusvuosien hyvistä tuloksista!
- Juoksutuloksessakin tähtään samaan, mutta tässä lähennellään jo epärealistisuuden rajaa, sillä juoksua en ole harjoittanut kunnolla vuosikausiin. Olettaen, että vanha polvivamma ei liiaksi kiusaa, niin aion kuitenkin tosissani yrittää!
Lisäksi olen tehnyt itselleni refleksi-, koordinaatio-, ja tasapainoharjoitteluun liittyvän ohjelman. Ihan vain siksi, että kiinnostaa. Minusta on hassua huomata, että vaikka kokonaiskunto on keskimäärin ihan mukiinmenevä, niin mikään sen ”monimutkaisempi” tasapainottelua ja kehonhallintaa vaativa suoritus ei mene lainkaan puhtaasti läpi, jos ollenkaan. Siksi tällainenkin pieni tavoite.
Perhe-elämä
Tämän osalta kaikki hyvin. Perhe voi hyvin, parisuhde voi hyvin ja skidikin kasvaa. Pikkuhiljaa itsekin alkaa tunnistamaan sitä, millainen ”kasvattaja” itse onkaan. Mitkä toimintatavat tuntuvat itsestä hyviltä, millaiset taas eivät. Mitkä mediatilassa jylläävät ”kasvatustrendit” tuntuvat järkeviltä, mitkä taas eivät. Ihan mielenkiintoista hommaa.
Olen muita samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä seuratessa huomannut, että moni tuntuu ottavan aika kovia paineita lasten kasvatuksesta! Yritetään tehdä asiat täydellisesti ja kun elämä on muutenkin nopeatempoista ja raskasta, niin uuvahdetaan kaikkeen.
Itselläni on tähän rennompi ote. Eri aikoina kasvatustrendit ovat vaihdelleet, mutta aina valtaosa skideistä on kasvanut lopulta ihan kunnon ihmisiksi. Koulukuntien ja trendien korostaminen ja seuraaminen ei tunnu minusta kovin relevantilta. Itselleni vaikuttaa sopivan suhteellisen ”perinteinen” tyyli.
Ajatuksia maailman tilanteesta
Vuosi sitten kirjoitin tutun maailmanjärjestyksen horjumisesta. Myös siitä, että joidenkin tuntuu olevan vaikeaa herätä muutokseen ja hyväksyä sen olemassaolo.
No, tämän osalta ilmapiiri tuntuu muuttuneen. Maailmanjärjestys horjuu jo sitä tahtia, että asian kieltäminen vaikuttaa käyneen lähes mahdottomaksi. Olen iloinen siitä, että ”Eurooppa on heräämässä” uuteen todellisuuteen ja on tunnistanut ympärillämme vellovat uhat. Näyttää jopa varautuvan niihin. Itse olen varsin toiveikas ja luottavainen asioiden suhteen. Uskon, että tulemme selviämään kriiseistä ja voittamaan myös mahdolliset sodat. Suomalaiset ovat todella skarppi ja kestävä kansa, ja on suuri kunnia olla sen osana.
Suunnitelmia vuodelle 2025
Tälle vuodelle en ylempänä mainittujen liikuntatavoitteiden lisäksi asettanut mitään varsinaisia ”virallisia” tavoitteita. Yrittäjyydessä ja osin uudenlaisen ammatti-elämän aloittamisessa on ihan riittävästi sulateltavaa.
Lisäksi tämä on viimeinen vuosi, kun asumme ulkomailla. Tunteiden tasolla ”sopeutuminen uuteen” eli Suomeen paluuseen ei ole vielä oikeastaan käynnistynyt, mutta eiköhän se pian tapahdu. Eilen sain kävelyllä ollessani itseni kiinni ajatuksesta, että ”hetkinen, tämähän on viimeinen kerta, kun todistan täällä kevättä”. Ehkäpä pitää katsella enemmän ympäristöä ”viimeistä kertaa”.
Yleisesti ottaen toivon yllätyksetöntä, tasaista ja rauhallista vuotta. Samaa toivon myös muille.
Rakkaudella,
Jevgeni
