Kiinnostaako ulkomailla opiskelu ja erityisesti lääketieteen opiskelu Latviassa?
Moni lääketieteen koulutusohjelmiin hakeva opiskelija jää joka vuosi vaille koulupaikkaa suomalaisessa yliopistossa. Moni saattaa yrittää sisään useitakin vuosia peräkkäin ja jäädä silti ulkopuolelle. Tämä on turhauttavaa, sillä pääsykokeeseen valmistautuminen ahmaisee valtavan määrän aikaa ja energiaa.
Ratkaisu, jota verrattain harva tulee ajatelleeksi, on ulkomailla opiskelu. Me esimerkiksi asumme vaimoni kanssa Latviassa. Minä opiskelen psykologiksi, vaimoni taas lääkäriksi. Erityisesti lääkiksessä on täällä todella paljon suomalaisia, sillä täältä valmistuvat lääkärit saavat ammatinharjoitusoikeuden myös Suomessa.
Tässä tekstissä kuvaillaan lääketieteen opiskelua Latviassa. Teksti perustuu vaimoni opiskelukokemuksiin ja on hänen kirjoittamansa. Mikäli harkitset Latviassa opiskelua, kannattaa käydä lukemassa myös Riian Suomalaisten Lääketieteen Opiskelijoiden Hakuopas.
Lääketieteen opiskelu Latviassa
Opinnot lääketieteellisessä ovat rakenteeltaan samanlaiset ympäri Eurooppaa. Opinnot kestävät kuusi vuotta, joista kaksi ensimmäistä ovat prekliinisiä teoriaopintoja, jonka jälkeen teoriaan yhdistetään klinikka-vaihe, jossa päästään käsiksi käytännön työhön.
Kahden vuoden preklinikka-taival on itselläni takana, ja sen suorittaminen tuntui huikealta etapilta. Prekliinisen ja klinikan välillä on hyvä ja tyypillinen aika ottaa breikkiä opinnoista, mikäli sellaista suunnittelee tälle kuuden vuoden taipaleelle. Itsekin käytin tämän mahdollisuuden ja nyt keskityn hetken ajan elämässä vielä opintojakin tärkeämpiin asioihin.
Hakeminen lääketieteelliseen sekä oma hakutarinani
Lääkärin ammatissa kiehtoo ihmiskehon toiminta ja ihmisten kohtaaminen työssä. Ensimmäistä kertaa lääkärin työ nousi pohdittavakseni murrosikäisenä ollessani siedätyshoidossa iho- ja allergiasairaalassa allergioideni vuoksi. Olin hyvin kiitollinen ja otettu siitä, että sain laadukasta hoitoa ihanilta lääkäreiltä ja muulta hoitohenkilökunnalta.
Lukiossa ollessani ja suoraan sen jälkeen en vielä ollut tarpeeksi motivoitunut päntätäkseni silloista Galenos-pääsykoekirjaa kunnolla, joten meni muutamia vuosia, kunnes motivoiduin pänttäämään pääsykokeisiin oikein kunnolla. Välissä suoritin hoitoalan tutkinnon ja tein töitä samalla, kun aloin lukea pääsykokeisiin.
Kun hain Suomessa lääkikseen, oli kokemukseni turhauttava. Kolmena eri vuonna hakukäytäntöihin tuli muutoksia, jotka tekivät sisään pääsemisestä vaikeampaa. Suurin näistä oli ensikertalaiskiintiö, mikä tarkoitti vähemmän avoimia opiskelupaikkoja heille, jotka ovat jo aiemmin suorittaneet korkeakoulututkinnon.
Ajatus ensikertalaiskiintiöstä tuntui alkuun ikävältä, mutta pyrin ajattelemaan asiaa siten, ettei sillä olisi ratkaisevaa merkitystä, kuinka monta paikkaa on, kunhan teen parhaani ja saavuttaisin alimman tarvittavan pistemäärän sisään pääsemiseksi. Tämä ajattelu valoi minuun niin paljon uskoa, että jaksoin hakea kolmena keväänä ja panostaa kunnolla valmistautumiseen.
Olisin yhtenä vuonna jopa päässyt sisään Oulun lääketieteelliseen, jos olisin laittanut sen hakuvaihtoehdoissani ensimmäiseksi. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli kuitenkin Turku, johon pisteeni eivät riittäneet. Tämän jälkeen aloin harkita vaihtoehdoksi ulkomailla opiskelua. Vertailin eri lääketieteellisiä yliopistoja Euroopassa ja päädyin Latvian yliopistoon tuttavieni suosittelujen, lukukausimaksujen ja sijainnin vuoksi.
Lukukausimaksut olivat yksi painavimmista tekijöistä, mutta myös etäisyys ja tuttavien suositukset merkitsivät paljon. Esimerkiksi Romaniassa olisi ollut Euroopan halvimmat lukukausimaksut, mutta Latvia oli lähempänä ja siellä opiskelua minulle oltiin suositeltu, joten lähetin hakupaperit Latviaan.
Latviassa on kaksi lääketieteellistä yliopistoa, molemmat pääkaupungissa Riiassa. Ystäväni opiskeli Latvian yliopistossa, LU:ssa, jonne ei ollut erikseen pääsykoetta, vaan sisäänpääsyyn vaadittiin ylioppilastutkinto tarpeeksi hyvin arvosanoin. Sain myös lisäpisteitä aiemmista hoitoalan tutkinnoistani. Ehdin laittaa hakupaperit menemään vielä samana keväänä, kun en ollut päässyt Suomessa lääketieteelliseen.
Olin toki tehnyt pohjatyötä odotellessani varmistusta pääsykoetuloksista ja käännättänyt tarvittavat todistukset englannin kielelle sekä hankkinut tarvittavan lääkärintodistuksen. Laitoin paperit kuitenkin sisään vasta, kun sain varmistuksen siitä, etten päässyt opiskelemaan Suomeen. Kun sain vihreätä valoa sisäänpääsystä, aloin etsimään asuntoa ja selvittämään matkustusreittiä Riikaan. Olin aivan haltioissani, kun sain tietää viimein päässeeni sisään lääketieteelliseen ja aloittavani kauan kaivatut opinnot lääkärin ammattiin!
Lääketieteen opiskelu Latviassa: Lukukausimaksut
Suomessa on tottunut siihen, että opiskelu on ilmaista, eikä opintojen rahoittamista ole siksi joutunut erityisemmin pohtimaan. Ulkomailla opiskellessa täytyy itse kustantaa sekä asuminen, eläminen että opiskelu.
Latviassa lukukausimaksut pyörivät noin 10 000 eurossa vuodessa, joka on jaettu kevät- ja syyslukukaudelle. Hinta nousee portaittain vuosien mukaan, ensimmäisinä vuosina sen ollessa matalampi ja viimeisinä vuosina korkeampi. Tämä on mukava, mikäli joutuu esimerkiksi lopettamaan opinnot kesken tai kun myöhempinä vuosina voi jo tehdä töitä kandina ja kustantaa opintoja paremmin.
Opiskelujen ohella työteko onkin melkein välttämätöntä, jos itse kustantaa opiskelunsa. Suomalaisena opiskelijana on etuoikeutetussa asemassa, koska voimme saada suomalaista opintotukea ja -lainaa, jolla saa aika hyvin opintoja kustannettua. Opintolaina on vieläpä korotettua, jos opiskelu tapahtuu ulkomailla.
Tästä huolimatta voi tulla tarve ottaa muutakin lainaa pankista, mikäli esimerkiksi opintotukikuukaudet on käytetty jo aiempien opintojen yhteydessä tai mahdollisuuksia työn tekemiseen ei jostain syystä ole. Lääkärin ammattiin valmistuvalla on kuitenkin niin lupaavat tulevaisuuden työmahdollisuudet, että lainojen takaisinmaksu onnistuu todennäköisesti helposti.
Opiskelupaikan sijainti ja matkustaminen
Toinen merkittävä valintaani vaikuttanut asia oli opiskelupaikan sijainti. Yksi vaihtoehto olisi ollut Viron lääketieteellinen Tartossa, mutta koska Riikaan pääsee tarvittaessa myös lentäen, oli se tässä mielessä houkuttelevampi hakukohde. Emme ole kylläkään vielä kertaakaan lentäneet Latvian ja Suomen välillä, sillä matkustamme koiriemme kanssa ja niiden lentoliput ovat reilusti kalliimpia kuin omamme!
Sen sijaan matkustustapamme on ollut lautta-juna-juna-reitti. Ensin lautalla Tallinnaan ja sieltä juna kohti Viron ja Latvian rajaa Valgaa, jossa täytyy vaihtaa Latvian puolen junaan, jolloin matka jatkuu kohti Riikaa. Junien ja lauttojen aikataulut eivät oikein tahdo mätsätä keskenään, joten olemme yleensä yöpyneet Tallinnassa ja aamulla lähteneet junalla Latviaan päin.
Junamatkat kestävät kumpainenkin noin kolme tuntia, joten matka Riikaan on koko päivän kestävä reissu. Vaihtoehtoinen reitti on myös bussi, joka kulkee Tallinnasta Riikaan neljässä tunnissa. Emme kuitenkaan itse käytä bussia, sillä sinne ei saa ottaa mukaan koiria. Mikäli kuitenkin haluat ottaa Latviaan mukaan esimerkiksi jonkinlaista muuttokuormaa, suosittelen vahvasti omalla autolla kulkemista. Meille alkuun kuitenkin riitti aivan hyvin pari matkalaukkua ja lisää tavaraa nappattiin mukaan aina Suomessa käymisen yhteydessä.
Lääketieteen opiskelu Latviassa: Koulut ja kulkeminen
Riiassa on kaksi lääketieteellistä yliopistoa, Latvian University (LU) sekä Riga Stradiņš University (RSU). Enemmän opiskelijoita otetaan sisään RSU:hun ja siellä on myöskin enemmän suomalaisia opiskelijoita.
RSU:ssa on haut sekä keväisin että syksyihin, kun taas LU:ssa on vain keväisin haku syksyllä alkaviin opintoihin. LU:ssa on viime vuosina lisätty sisäänottomääriä ja aloittavat opiskelijat jaetaankin useampiin pienryhmiin, joissa suoritetaan pienryhmäopiskelut. Pienryhmissä on noin 10–15 opiskelijaa. Määrällisesti eniten opiskelijoita on englanninkielisen lääketieteen opintojen linjalla suomesta ja saksasta. Myös latviankielinen lääketieteen linja opiskelee samoissa tiloissa.
LU:lla on uudet, vastarakennetut tilat, joka mahdollistaa sen, ettei enää tarvitse käydä useammalla eri kampuksella opiskelemassa eri kursseja, vaan kaikki kurssit tapahtuvat samassa paikassa. Sairaalassa tapahtuviin harjoitteluihin joutuu kuitenkin matkustamaan ja pahimmassa tapauksessa matkoihin voi kulua julkisilla liikennevälineillä jopa tunnin verran aikaa. Taksi onkin ollut mukava tapa taittaa matkaa, varsinkin kimppakyytinä muiden ryhmäläisten kanssa. Taksit ovat Latviassa halpoja, eivätkä erityisemmin käy suomalaisten kukkarolle. Esimerkiksi matka kotoamme kaupungin laidalta keskustaan maksaa alle viisi euroa.
Jos päivän aikana ei ole muuta kuin sairaalassa tapahtuva harjoittelu, on mukavaa, jos sattuu asumaan kyseisen sairaalan vieressä. Riiassa on kuitenkin useampi sairaala, joissa harjoittelut tapahtuvat, joten aina tämä ei onnistu.
Opintojen laajuus ja opiskelun tahti
Opinnot kestävät kuusi vuotta ympäri Eurooppaa ja ovat laajudeltaan 360 ECTS. Latviassa on kuitenkin oma opintopistemäärä (KP = Kredit Punkts), joka kerrotaan 1,5:llä, jotta saadaan ECTS:ää vastaava määrä. Eli 360 ECTS = 240 KP. Tutkintotodistuksessa kuitenkin mainitaan molemmat pistemäärät.
Opintojen tahti on siis normaali yliopisto-opintojen tahti, mutta kurssista riippuen työmäärä voi vaihdella huimasti. Jokaisella opiskelijalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta meidän lääketieteellisessä ainakin kahden ensimmäisen vuoden aikana eli preklinikka-vaiheessa auttaa huimasti se, jos pystyy painamaan mieleensä paljon termistöä ulkoa.
Itselleni tämä oli hyvin aikaa vievää ja raskasta opintojen vaihetta, kuten suurelle osalle muistakin opiskelijoista, mutta siitäkin selvittiin, vaikka usko meinasi monta kertaa loppua! Opintojen alussa tuli kokeiltua jos jonkinmoisia opiskelutekniikoita, mutta loppujen lopuksi paras neuvo jonka sain, oli se, että kaikki kokeet on tehty läpipäästäviksi. Jos ei ensimmäisellä, niin sitten tokalla tai kolmannella kerralla!
Ja vaikka jokin kurssi ei menisi läpi, niin sen voi aina uusia seuraavana vuonna. LU:ssa on niin sanottu opintopisterästi, jolloin sinulla voi olla muutama opintopiste suorittamatta nykyiseltä vuodelta, mutta pääset silti siirtymään seuraavalle vuodelle, jolloin voit suorittaa rästit pois tekemällä kurssin uudestaan.
Tämä ajatusketju helpotti koejännitystäni ja kaikki kurssit tuli suoritettua kunnialla. Muutaman legendaarisen vaikean kurssin kohdalla arvosanat eivät ole olleet päätä huimaavia, mutta niillä nyt ei ole erityisemmin väliä, sillä ketään ei myöhemmin kiinnosta se, millaisia numeroita olet saanut, vaan se, kuinka hyvä lääkäri tulet käytännössä olemaan. Kouluarvosanoilla taas on sen kanssa vain vähän yhteistä tekemistä.
Opiskelutahti on kyllä todella hurja ja päätä huimaava. Välillä tuntuu siltä, että täytyy vaan selviytyä ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Samalla kuitenkin niinä hetkinä, joina pääsee opiskelun imuun ja oivaltamaan sekä yhdistelemään oppimaansa, on se kaiken vaivan arvoista. Niinä hetkinä muistaa, miksi opiskelee sen kaiken pienen ja välillä turhaltakin tuntuvan nippelitiedon. On hauskaa vapaa-ajan terveystilanteissakin huomata, että hei, mä tiedän mikä tää juttu on, olen oppinut tämän!
Omalla kohdallani ensimmäisen vuoden opintoja helpotti kovasti se, että olin opiskellut yliopistossa kemian ja fysiikan kursseja, jotka sain hyväksiluettua. Tämä auttoi sekä rahallisesti, että ajallisesti, koska hyväksi luettujen opintojen opintopistemäärän hinnan sai anottua takaisin ja kursseille varatun ajan sai käytettyä muihin opintoihin.
Opiskelumateriaalit ja tilat
Kurssimateriaalit löytyvät todella hyvin elektronisesti. Osalle kursseista ei tarvitse muuta kuin opettajien jakaman materiaalin, osan saa netistä ja yliopiston kirjastostakin löytyy paljon kirjoja lainattavaksi.
Kirjaston ja yliopiston opiskelutilat ovat miellyttävät. Kiireisimpinä aikoina oman tilan löytyminen voi olla haasteellista, mutta yliopiston läheltä löytyy myös kansalliskirjasto (Nacionāla bibliotēka), jossa on paljon hiljaisia opiskelutiloja.
Opiskeluissa käytän itse iPadia muistiinpanojen tekemiseen ja kuvien ottamiseen. E-kirjat kulkevat mukavasti samassa paketissa ja ovat helposti käytettävissä. Käytännön harjoitteluissa täytyy ajoittain olla ihan fyysistä paperia ja kynä. Osalle kursseista pitää myös tehdä tehtäviä fyysiseen vihkoon, jotka opettaja tarkistaa ja palauttaa. Mutta suurimmassa osassa kursseja ollaan – viimeistään nyt korona-ajan myötä – siirrytty elektroniseen aikakauteen.
Aika kultaa muistot ja niin on käynyt näiden kahden ensimmäisen vuoden jälkeenkin. Tällä hetkellä on ihana helpotus, kuinka ensimmäinen kolmannes opinnoista on tehty. Vaikeita asioita oppiessa ja päntätessä, etenkin vieraalla kielellä, usko meinaa ajoittain loppua.
Lääketieteen opiskelu Latviassa: Tarpeelliset kielet
Opiskelu tapahtuu englanniksi. Latvian kieltä opiskellaan myöskin, jotta potilaiden kanssa voidaan kommunikoida. Potilastyöskentely tapahtuu joko latviaksi tai venäjäksi. Venäjän kielen taidosta on aivan valtava hyöty, sillä varsinkin vanhemman ikäluokan ihmiset puhuvat täällä usein pelkkää venäjää.
Harjoitteluissa periaatteessa pärjää kyllä hyvin vähäiselläkin kielitaidolla, mutta kielten oppimiseen kannattaa oikeastikin panostaa. Moni lääketieteen opiskelija tuntuu suhtautuvan kielten opiskeluun hieman toisarvoisena asiana muihin oppiaineisiin verrattuna ja ja panostaa kaiken aikansa pelkkien lääketieteellisten asioiden opiskeluun. Tämä on sinänsä ymmärettävää, sillä opittavaa on loputtoman paljon ja aikaa on käytettävissä vain vähän, mutta tämän suhteen kannattaa olla todella varovainen. Lääkärin tehtävä ei ole vain potilaan hoitaminen, vaan myös tämän kohtaaminen. Jos riittävää kielitaitoa ei ole, on potilaan laadukas kohtaaminen hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.
Opettajat ja opiskeluasenne
Opettajakunta koostuu hyvin erilaisista persoonista ja opetustavoista. Osa opettajista haluaa keskustella ja pompotella ajatuksia luokassa. Osa taas haluaa kertoa asiansa pilkulleen ja vaatii tenteissä kirjaimellisen täsmällisiä vastauksia. Aina ei riitä, että asian osaa selittää omin sanoin, vaan vastaus pitää olla pilkulleen opettajan mieleen. Eri opettajien tyyleihin sopeutuminen vaatii tasapainoilua.
Jos jonkun opettajan tyyli ei miellytä, ei sitä kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Koulussa ollaan kuitenkin vain hyvin lyhyen ajan ja hankaliakin opettajia pystyy kyllä kestämään vuoden tai pari.
Itsestäni ainakin tuntuu, että mitä enemmän työtä on saanut tehdä, sitä palkitsevampaa on ollut, kun on lopultakin päässyt lomia viettämään ja päätään tuulettamaan. Tämä kuuden vuoden opiskelun taival on kuitenkin lopulta hyvin lyhyt, sillä lääkärin on myös valmistuttuaan opiskeltava jatkuvasti uutta, sillä lääketieteelliinen tieto vanhenee nykyään nopeasti. On siis syytä ottaa ilo irti oppimisesta ja omaksua opiskelumyönteinen asenne, sillä lääkärinä koko loppuelämäsi tulee olemaan opiskelua.
Vapaa-aika Latviassa
Opiskelu on suurin osa elämää, jos lääketiedettä lähtee opiskelemaan, oli opiskelupaikka mikä tahansa. Vapaa-aikaa ei jää paljoa, mutta sitä kuitenkin jää.
Riika on aivan ihana opiskelukaupunki ja suomalainen yhteisö on siellä kukoistava! Riian Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat ry, RiSLO, on aktiivinen toiminnassaan ja järjestää kivoja tapahtumia tuoden meitä opiskelijoita yhteen. Sen jäseneksi kannattaa liittyä ja heidän tapahtumiin osallistua.
Ainoa asia, mitä itse kaipaisin enemmän Riiassa, on luonto! Suomessa on tottunut siihen, että luontoon pääsee pitkille metsävaelluksille puhtaaseen ilmaan ihan koska vain haluaa. Riika on Latvian pääkaupunki ja sen ympärillä on kyllä paljon metsäisiä alueita, mutta ihan kävelymatkan tai pienen bussimatkan päässä ei sellaisia ole.
Keskustan vieressä on ihan kiva puisto, mutta se on meidän kodistamme katsoen aika kaukana ja sielläkään ei ole samanlaista omaa rauhaa kuin Suomen metsissä. Itse Latvian luonto on todella kaunista ja melko samankaltaista kuin Suomessa. Lähinnä itseämme harmittaa lähiluonnon puuttuminen.
Muutoinkin Latvia on aika samankaltainen kuin Suomi. Ihmiset ovat hillittyjä, omissa oloissaan viihtyviä ja he antavat muille tilaa olla. Vapaa-ajan viettotapoja löytyy mukavasti ja kulttuurielämyksiin pääsee helposti kiinni. Tylsää ei ole tullut ja uusia paikkoja löytyy vieläkin!
Oma jaksaminen opiskeluiden ohella on tärkeää ja vapaa-ajan pyhittämisen kanssa on saanut tehdä töitä, jotta ei vedä itseään piippuun. On tärkeää oppia huolehtimaan itsestään ja vapaa-ajastaan mahdollisimman nopeasti, sillä lääketieteen opiskelijana on todellinen riski ajautua loppuunpalamiseen. Opintojaan ei kannata suorittaa väkisin ja hampaat irvessä, vaikka paine siihen voikin olla kova. Omaa pitkän aikavälin suorituskykyään ei kannata rikkoa siksi, että saisi jostain yksittäisistä kursseista hieman parempia arvosanoja. Tämä asia on todella tärkeä ottaa tosissaan, sillä keskimääräinen lääkisopiskelija on hyvin kunnianhimoinen ja ajaa itsensä helposti loppuun.
Opiskelu ei koskaan lopu, jos täydellisyyteen pyrkii. Riittävän hyvässä on tarpeeksi tavoitetta. Oma asenne ja läheisten ihmisten tuki ovat olleet se ratkaiseva tekijä, joka on antanut voimia jatkaa eteenpäin ja suoriutua raskaista opinnoista.
Tsemppiä ja hyvää asennetta kaikille, jotka tälle tielle haluavat lähteä!
PS. Ulkomaille muuttaessa uuden kielen opiskelu on yleensä ajankohtainen aihe. Siihen suosittelen itselleni hyödyllisiksi osoittautuneita Ultimate Language Learning -materiaaleja.