Lähestyttävä olemus auttaa seuran saamisessa

lahestyttava olemus

Lähestyttävä olemus ja sen kehittäminen on tärkeää, jos haluaa parantaa sosiaalista elämäänsä ja helpottaa seuran löytämistä.

Tämä on sinänsä itsestäänselvää, mutta siitä puhutaan yllättävän harvoin. Yleensä keskustelussa mainitaan pikemminkin se, että pitäisi itse osoittaa sosiaalista aktiivisuutta ja lähestyä itse muita ihmisiä. Sinänsä olen itsekin tästä samaa mieltä, sillä seuraa ja uusia tuttavuuksia löytää kaikkein tehokkaiten silloin, kun on itse aktiivinen.

Samalla on kuitenkin muistettava, että muiden lähestyminen ei ole kaikille helppoa. Päinvastoin, monille se on lähes mahdotonta esimerkiksi ujouden tai sosiaalisen ahdistuneisuuden vuoksi.

Erityisesti heidän kannattaakin panostaa siihen, että oma olemus olisi mahdollisimman lähestyttävä. Näin seuran saamisen mahdollisuudet kasvavat kohisten, vaikka ei itse osoittaisikaan sen suurempaa aktiivisuutta.

Katsotaan seuraavaksi, mitä lähestyttävä olemus pitää sisällään käytännössä.

Lähestyttävä olemus menee pilalle seuraavista syistä

Aloitetaan ensin ongelmakohdista. Mitkä asiat tekevät ihmisestä vähemmän lähestyttävän? Millainen tyyppi jää todennäköisemmin yksin?

Vihainen tai ärsyyntynyt olemus

Me ihmiset olemme sosiaalisia laumaeläimiä ja siksi olemme hyvin tehokkaita viestimään omia mielialojamme muille. Varsinaisen puheen lisäksi tärkeä viestimisen väylä ovat ilmeet ja kehonkieli. Jos puemme kasvoillemme lievästi happaman ilmeen, on viesti selkeä: minulla on nyt vähän hankala olo.

Se, miten muut tulkitsevat tämän on tietenkin heistä kiinni. Yksi saattaa tulla tiedustelemaan syytä hankalalle ololle ja tarjoamaan tukea ja lohtua. Toinen taas saattaa todeta, että ei tuota hapannaamaa kyllä kehtaa lähestyä, olkoot mieluummin omissa oloissaan.

Jälkimmäinen johtopäätös on paljon yleisempi. Hapannaama jää hyvin tehokkaasti ilman seuraa. Tämä on harmillista silloin, kun ihminen ei itse tietoisesti haluaisi näyttää happamalta, mutta on vain tottunut ottamaan kasvoilleen happamia ilmeitä aivan tiedostamattaan!

Joillakin myös saattaa olla sellainen kasvojen rakenne tai vaikkapa neurologinen tila, jonka vuoksi he näyttävät hieman kiukkuisilta, vaikka eivät sitä olisikaan. Tälle on viime vuosina annettu nettimaailmassa oikein nimityskin: resting bitch face.

Kannattaa muuten kiinnittää tähän kiukkuiseen olemukseen huomiota varsinkin silloin, jos olet vielä tosi nuori ihminen. Monella jää tässä asiassa nimittäin teini-ikä hieman päälle. Teininä on hyvin lyhyt vaihe, jolloin kyllästyneen kiukkuista olemusta pidetään hienona ja tavoiteltavana asiana. Koulun röökipaikalla tai käytävillä kyllästyneen oloisesti ja kiukkuinen ilme kasvoilla notkuminen on silloin yleistä. Ohikulkijaa vilkaistaan pipon tai hupun suojasta ja katseella kehoitetaan häntä painumaan mahdollisimman kauas kiukkuista teiniä häiritsemästä:

“Siis daa, mitä sä nyt oikee haluut!?”

lahestyttava olemus teinijengi

Siis mitä sä nyt oikee haluut!?”

Rasittunut olemus

Me ihmiset emme halua olla muille rasitteeksi. Jos joku näyttää siltä, että on väsynyt tai rasittunut, emme halua omalla läsnäolollamme rasittaa häntä enempää. Poikkeustapauksia toki on, mutta yleensä näin. Annamme rasittuneiden olla yksin ja levätä rauhassa.

Hermostunut kehonkieli ja äänenpainot

Hermostunut kehonkieli, hermostuneet ilmeet sekä äänenpainot viestivät meille siitä, että toisella ihmisellä on jokin hieman hätänä.

Tällöin reagoimme karkeasti ottaen kahdella tavalla: joko tarjoamme tukea tai sitten väistämme kyseistä ihmistä, jotta emme olisi tiellä ja häiriöksi. Kun kyseessä on meille hieman tuntemattomampi ihminen, reaktio on yleensä jälkimmäinen: väistämme ja vetäydymme. Emme lähesty.

Kuulokkeet korvilla ja katse kännykässä tai kirjassa

Viime vuosina ilmestyneiden tutkimusten mukaan julkisilla paikoilla ilman kuulokkeita tai kännykkään kiinnittynyttä katsetta aikaansa viettää vain noin. 20% ihmisistä.

Neljä viidesosaa taas tekee itsestään vaikeammin lähestyttäviä, sillä heillä on korvillaan joko kuulokket tai kännykkä kädessä. Muilla ihmisillä taas on tutkitusti korkeampi kynnys aloittaa keskustelu sellaisen ihmisen kanssa, jolla näyttää olevan jotakin kesken. Kyseessä ei toki ole aina pelkkä puhelin, vaan myös kirjan lukemisella on sama vaikutus.

lahestyttava olemus puhelin

“Tottakai haluan seuraa, eikö sitä nyt mukamas huomaa?”

Jatkuva liikkeessä oleminen ja kiireinen olemus jopa paikallaan ollessa

Kaikkein todennäköisimmin lähestymmä niitä ihmisiä, jotka ovat rennosti paikoillaan ja kiireettömän tuntuisia. Jotkut ihmiset taas ovat sellaisia, että he eivät tunnu pysähtyvän hetkeksikään paikoilleen, vaan ovat aina menossa ja tekemässä. Osa onnistuu myös näyttämään todella tehokkailta ja kiireisiltä myös paikoillaan ollessaan. Tämä voi nostaa muiden kynnystä lähestyä heitä ja aloittaa keskusteluja heidän kanssaan.

Katseen välttely ja ilmeettömyys

Käytämme katsettamme kommunikointiin. Yksi katseen funktio on toiminnan ja luvanvaraisuuden varmistaminen. Jos haluamme lähestyä jotakuta, vilkaisemme häntä yleensä nopeasti kasvoihin: vastaako hän katsekontaktiin ja viestiikö hänen katseensa siitä, että olemme tervetulleita lähestymään häntä?

Sama koskee kasvojen ilmeitä. Jos ihminen viestittää ilmeillään, että seuramme on tervetullutta, uskallamme lähestyä. Jos ilme taas on torjuva, jätämme lähestymisen tekemättä.

Hankalaksi homma menee silloin, kun ihminen on ilmeetön ja välttelee katsekontaktia. Nämä ovat yleinen yhdistelmä esimerkiksi sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja ujoudesta kärsivillä. Kun ihminen ei viestitä toiveistaan katseen ja ilmeiden avulla, emme voi myöskään tietää, mitä hän toivoo. Saako häntä lähestyä vai ei?

Koska useimmat meistä pelaavat näissä asioissa varman päälle, jätämme tällaisissa tapauksissa yleensä lähestymättä.

Etäälle hakeutuminen

Etäisyys muihin ihmisiin on myös yksi viestinnän tapa. Kävelemällä lähemmäs tai kauemmas jostakusta toisesta me viestimme useita asioita:

  • Kuinka läheiseksi koemme keskinäisen suhteemme?
  • Kuinka paljon luotamme toiseen ihmiseen ja kuinka varautuneita olemme?
  • Kuinka itsevarmaksi koemme olomme toisen ihmisen seurassa?
  • Ja ennen kaikkea: kuinka avoimia olemme kontaktin syntymiselle?

Hakeutumalla kauaksi muista me viestimme, että yksi tai useampi näistä asioista ei ole kunnossa. Emme koe toista läheiseksi, emme ehkä luota häneen, olemme varautuneita, emme koe oloamme itsevarmaksi tai emme ole avoimia kontaktille.

Missään näissä ei ole itsessään vikaa, mutta lähestyttävyyttä fyysinen etäisyys kyllä vähentää. Lähestyvä osapuoli ei voi tietää sitä, pysytteleekö toinen hänestä kaukana ihan tietoisesti vai ei.

Ongelmaksi tämä nousee usein siksi, että tämä ylläpitää yksinäisyyden kierrettä, mikä on tavallista esimerkiksi sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivillä. He yrittävät pitää itsensä turvassa siten, että sijoittavat itsensä kauaksi muista, mutta samalla edesauttavat sitä, että kukaan ei jatkossakaan tule juttelemaan heille.

lahestyttava olemus etainen

“Ei hän kyllä vaikuta siltä, että haluaisi meitä seuraansa…”

Maine

Sosiaalisena laumaeläimenä ihminen on hyvin kiinnostunut muiden lauman jäsenten maineesta. Maineella on tärkeä evolutiivinen funktio: se auttaa tekemään muihin liittyviä päätöksiä sellaisessa tilanteessa, jossa emme pysty henkilökohtaisesti tutustumaan jokaiseen lauman jäseneen. Sen vuoksi kuuntelemme korvat höröllä sitä, mitä muut puhuvat jostakusta toisesta jäsenestä.

Pitävätkö muut Jaskaa luotettavana? Pitävätkö he Jaskaa hyvänä tyyppinä? Onko Jaska ehkä hieman äkkipikaisen kiukuttelijan maineessa? Vai onko Jaska ehkä joskus huijannut jotakuta? Entä mitä kävi, kun Jasmiina pyysi Jaskaa luokseen yöksi?

Tällaisten tiedonhippujen ja kertomusten kautta me muodostamme mielikuvamme Jaskasta, vaikka emme vielä edes henkilökohtaisesti tuntisi häntä. Jos kuulemme Jaskasta pääasiassa hyvää, lähestymme häntä paljon todennäköisemmin kuin silloin, jos kuulemme hänen olevan vaikkapa äkkipikainen ja epäluotettava.

lahestyttava olemus jaska

“Kuulitko jo, että Jaskan kanssa ei
kannata olla hirveästi tekemisissä?”

Kiinnostuksen puute ympäristöä kohtaan

Eri ihmiset osoittavat eri tasoista aktiivisuutta siinä, miten paljon he tutkiskelevat ympäristöään.

Kärjistäen: toiset ovat jatkuvasti katselemassa ja tutkiskelemassa ympärillään olevia asioita, ottamassa katsekontaktia ympärillään oleviin ihmisiin ja ovat silminnähden kiinnostuneita siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Toiset taas istuvat tai seisovat paikoillaan tuijottaen tyhjyyteen. Tai kännykkäänsä.

Lähestyttävän olemuksen kannalta ensimmäinen vaihtoehto on toimivampi, sillä ympäristöstään kiinnostunut ja siihen aktiivisesti kontaktia ottava ihminen on oletettavasti avoimempi ottamaan kontakia myös muihin ihmisiin.

Lähestyttävä olemus: kuinka vahvistaa sitä?

Olemme nyt tunnistaneet muutamia muuttujia, jotka tekevät ihmisen olemuksesta vähemmän lähestyttävän. Niitä vähentämällä voimme tehdä olemuksestamme lähestyttävämmän. Esimerkiksi näin:

Kepeä ja rento olemus: Jos vihainen, ärtynyt tai hermostunut olemus karkottaa ääreltään, niin kepeä ja rento olemus vuorostaan lisää lähestyttävyyttä. Kepeän ja rennon oloista ihmistä on helpompaa lähestyä, sillä voimme olettaa, että hän reagoi rennosti myös meihin.

Riittävän energinen olemus: Jos rasittuneen oloista ihmistä ei halua lähestymisellään rasittaa lisää, niin levänneen ja energisen oloista ihmistä vuorostaan uskaltaa lähestyä. Jos hän vaikuttaa energiseltä, niin se on usein merkki siitä, että hänellä on voimavaroja myös meidän kanssa olemiseemme.

Vähemmän luurit korvilla ja kännykkä kädessä olemista: Tiedän, tämä on vaikeaa! Samalla se tekee olemuksestamme merkittävästi lähestyttävämmän, sillä muut eivät joudu arvailemaan sitä, onko meillä jotakin tärkeää kesken. Kukaan ei halua kilpailla huomiosta ruudun kanssa.

Rento paikoilleen pysähtyminen ja kiireetön olemus: Jos kiireinen olemus etäännyttää, kiireetön lisää lähestyttävyyttä. Kun ihminen vaikuttaa riittävän kiireettömältä, voimme olettaa, että hänellä on silloin hetki aikaa myös meille.

Rohkea katsekontaktiin vastaaminen ja miellyttävät ilmeet: Jos katsekontaktin välttely ja ilmeettömyys vähentävät lähestymistä, niin rohkeasti katsekontaktiin vastaaminen ja myönteinen ilmehtiminen taas lisää sitä. Mörrimöykkyä ei kovinkaan moni uskalla lähestyä, kun taas hymy herkässä olevaa tyyppiä on päinvastoin mukavaa lähestyä!

Lähelle jääminen: Jos hakeutumalla etäälle muista me viestitämme haluttomuutta kontaktiin, niin lähelle jääminen viestittää päinvastaista. Kun toinen jää meidän lähellemme, vaikka olisi voinut mennä kauemmaskin, on se usein merkki siitä, että hän toivoo kontaktia.

Maineen ja “brändin” kehittäminen: jos huonomaineista ihmistä vältellään, niin hyvämaineista taas lähestytään hyvin mielellään. Jos meidät opitaan esimerkiksi koulussa tai työyhteisössä tuntemaan hyvänä ja rentona tyyppinä, niin voimme luottaa siihen, että ajan kanssa tämä myönteinen maine leviää. Näin myös meille vähemmän tutut ihmiset uskaltavat lähestyä meitä useammin.

Kiinnostuksen osoittaminen ympäristöön sekä muihin ihmisiin: Kun osoitamme kiinnostusta, osoitamme samalla olevamme avoinna ympärillämme oleville asioille. Niihin kuuluvat myös muiden kanssa jutteleminen. Jos haluat olemukseesi lähestyttävyyttä, niin aina älä tuijota ilmeettömänä seinää tai kännykkää, vaan tarkastele myös ympäristösi asioita, tapahtumia ja ihmisiä kiinnostuneen ja myönteisen oloisesti.

Ei överit eikä vajarit

On tärkeää huomata, että mitään edellämainituista asioista ei tarvitse, eikä kannata vetää överiksi. Välillä pitämissäni koulutuksissa joku kommentoi, että pitäisikö sitä sitten näyttää jatkuvasti yli-energiseltä, jenkkihymyä naamallaan pitävältä, maailmoja halaavalta riemuidiootilta?

Vastaus on tietenkin se, että ei pidä, eikä edes kannata. On tärkeää huomata, että rasittuneen, hymyilemättömän ja kielteisen olemuksen sekä yli-energisen ja maailmoja halaavan jenkkihymyolemuksen välissä on aika paljon harmaata aluetta. Optimaalisen, juuri itselleen sopivan olemuksen oppii tunnistamaan ajan ja harjoittelun myötä. Optimaalinen olemus löytyykin tältä harmaalta alueelta.

Pohjimmiltaan olemuksemme heijastelee sisäistä olotilaamme

Me ihmiset kiinnitämme paljon huomiota toistemme olemukseen siksi, että olemus viestittää tehokkaasti sisäisestä olotilastamme. Se on sisäisen olotilamme ulkoinen ilmentymä. Olemuksesta näkee nopeasti, onko ihmisellä hyvä vai huono olla.

Ulkoista olemusta on myös hyvin vaikeaa feikata. Syynä on se, että me ihmiset tulkitsemme toistemme ulkonäköä ja olemusta “ryppäittäin”. Emme katso vain yksittäisiä asioita (kuten sitä, onko toisella iloinen ilme tai kädet puuskassa), vaan skannamme nopeasti ihmisen koko olemuksen: ilmeet, katsekontaktin, elekielen, ryhdin, äänenpainot, puherytmin, hygienian, pukeutumisen, asennon, etäisyyden muihin ja niin edelleen.

Näin ollen olemuksen feikkaaminen paljastuu nopeasti. Jos olomme on ahdistunut tai surullinen, se kyllä näkyy ja tuntuu seurassamme oleville ihmisille, vaikka kuinka pakottaisimme kasvoillemme iloisen ilmeen tai elehtisimme rennosti ja itsevarmasti.

Kärjistäen voi sanoa, että ihmisten olemukseen voi lähes aina luottaa ja juuri siksi olemmekin niin taitavia toisten olemuksen lukemisessa. Kyseessä on tärkeää ja suhteellisen luotettavaa sosiaalista informaatiota.

Kirjoitan tästä myös siksi, että moni tuntuu olevan kovasti sitä mieltä, että kuuluu heihin, jotka osaavat huijata olemuksellaan muita. Itse sanon, että useimmissa tapauksissa tällaiset väitteet ovat perusteettomia. Keskimääräinen ihminen lukee muiden olemusta sen verran hyvin, että vähintäänkin toisen ihmisen yleisvire paljastuu pinnan alta.

Sisäinen olotila ja siitä viestiminen taas on hyvin tärkeää sosiaalista informaatiota. Sen kautta (ainakin osittain) selviää moni muukin asia ihmisestä. Jos ihminen on selkeästi rento ja myönteinen useimmissa tilanteissa, niin voidaan vähintäänkin olettaa, että kyseessä on suhteellisen itsevarma ja kompetentti tyyppi. Jos ihminen taas on useimmissa tilanteissa hermostunut ja vetäytyvä, niin voidaan vähintäänkin olettaa, että häntä kalvaa epävarmuus ja kompetenssin puute.

Tällaisilla toisistamme tekemillämme arvioilla taas tiedetään olevan merkitystä esimerkiksi pariutumisessa sekä yhteistyösuhteiden solmimisessa (kuten esim. työhaastattelussa).

Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssi

Lopuksi tuttuun tapaan mainos. Kirjoitan näitä juttuja siksi, että sosiaalisuus oli itselleni aikoinaan todella vaikeaa. Ujous ja ahdistuneisuus vaivasi minua vuosien ajan. Myöhemmin niistä eroon opittuani olen tiivistänyt oivalluksiani mm. verkkokurssin muotoon. Jos kamppailet samojen asioiden kanssa, niin tutustu ihmeessä!

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia