Laiskottelusta syyllistäminen

laiskottelusta syyllistäminen

Heihei!

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet ehkä elämäni kiireisimpiä. Aikaa niin minkäänlaiselle laiskottelulle ja vapaa-ajan toiminnalle ei tuntuisi olevan. Ja silloin kun alkaa tuntua tältä, tietää että nyt on korkea aika ottaa rennommin ja iskeä laiskottelumittari kuutoselle.

Mikä tahansa laiskottelu ei kuitenkaan ole se paras ratkaisu. Laiskotella tulisi hyvällä omatunnolla. Tämä on jotain, minkä opetteleminen on itselläni vielä hieman vaiheessa.

Osaan hyvin irtaantua töistä. Minun on helppoa jättää kaikki vaikkapa suorastaan keskeneräiseen tilaan ja suksia vaikkapa terassille. En vain osaa tehdä sitä ilman, että taustalla ajattelen “kuinka paljon mä olisinkaan saanut aikaan tämänkin terassilla istuskelun aikana”.

No minkä takia noin ajattelu on täysin perseestä?

No ainakin siksi, että niin kauan, kun moinen ajatus pyörii jossain päin pääkoppaani, en kykene keskittymään sataprosenttisesti käsillä olevaan tehtävään, tässä tapauksessa laiskottelusta nauttimiseen.

Tai siksi, ettei tuosta ajatuksesta ole vähäisintäkään hyötyä. Sen pyörittely ei mitenkään maagisesti saata valmiiksi mitään keskeneräisistä projekteistani.

Tai ihan vain siksi, että tuosta ajatuksesta tulee epämääräisen syyllinen olo. Toisin sanoen syyllistän itseäni siitä, että teen jotain kivaa ja tarpeetonta vaikka voisin tehdä myös jotain tarpeellista (joka saattaa sekin olla ihan kivaa).

No miksi mä sitten tuota ajatusta pyörittelen?

Ehkä siksi, että yritän motivoida tuolla ajatuksella itseäni lopettamaan laiskottelemisen ja tekemään jotain hyödyllistä.

Tai siksi, että yritän sen avulla suojella itseäni laiskottelun seuraamuksilta, kuten jossain projekteissani epäonnistumiselta.

No tarvitsenko minä tuota ajatusta kumpaankaan noista? Motivoiko se minua poistumaan sieltä terdeltä tai suojeleeko se minua epäonnistumiselta?

Ei ja ei.

Terassilla istuminen jatkuu entiseen malliin ja epäonnistumisia tulee samaan tahtiin kuin ennenkin. En siis saavuta itseäni syyllistämällä mitään muuta kuin sen syyllisen olon. En tiedä teistä, mutta minusta tuo vaikuttaa aika hiton huonolta diililtä.

Lisäksi on aivan täydellistä potaskaa, etteikö vaikkapa tuo päivän paistattelu terassilla ja kavereiden kanssa sosialisointi olisi jossain määrin järkevää puuhaa.

  • Sen aikana lataa akkujansa.
  • Siinä voi kehittää sosiaalisia taitojaan.
  • Se on hauskaa ja viihdyttävää.
  • Siinä voi kuulla ja oppia jotain uutta.
  • Siinä saattaa solmia uusia ihmissuhteita.
  • Tai saada uusia kokemuksia, olkoot se sitten jotain niinkin mitätöntä kuin uuden kaljan kokeileminen.
  • Ja se tarjoaa noin muutenkin erinomaista vaihtelua sille iänikuiselle töiden paiskimiselle.

Eli parhaimmillaan se voi olla elämässä mielekkäästi pärjäämisen kannalta huomattavasti järkevämpi valinta kuin se, että istuisi kotonaan monitorinsa hehkussa ja väsäisi koodia.

Eli minun puolestani yhdet hyvällä omallatunnolla laiskottelulle Silmänisku

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia