läsnäolokarkuruus

Moi!

Tuli tässä lueskellessa vastaan tuo läsnäolokarkuruus-sana ja se on kuulkaa aika kiva. Ilmeisesti se tarkoittaa toimintaa, joka ikään kuin irrottaa meidät nykyhetkessä läsnäolosta. Läsnäolokarkuruutta on esimerkiksi se, että alkaa näpräilemään kännykkää samalla kun vaikkapa kahvittelee jonkun kanssa tai vaikkapa ajattelee huomisen ruokalistaa sen sijaan, että keskittyisi täysillä nykyhetkeen.

Aloin sitten ajattelemaan, että miksi meillä oikeastaan on vaikeuksia olla läsnä? Mitä vikaa nykyhetkessä on, kun siitä pitää paeta?

En niinkään tarkoita tässä sitä, etteikö vaikka bussissa istuessaan voisi näprätä kännykällä netissä, koska pitäisi sen sijaan muka keskittyä tuijottamaan ikkunasta ulos, koska se olisi sitä hetkessä olemista. Ennemminkin mietin tilanteita, joissa olemme juuri vaikka kahvittelemassa jonkun kanssa tai muuten vaan jossain sosiaalisessa kanssakäymisessä, jonka aikana emme malta keskittyä itse tilanteeseen.

En suinkaan kyseenalaista tätä. Minusta on ihan okei, että joku tarkistaa kännykästä facebookkinsa samalla kun juttelee kanssani. Luotan siihen että hän osaa keskittyä tarpeeksi hyvin useampaan asiaan samaan aikaan. Ja teenpä itsekin samaa välillä, todennäköisesti turhan useinkin.

Turhan usein siksi, että jotkut kuulemma saattavat kokea tämän vähän loukkaavana toimintana. Että he eivät ikään kuin olisi tarpeeksi kiinnostavia, jotta keskustelukumppaninsa jaksaisi keskittyä vain heihin.

Joissain tilanteissa tuo on varmaan ihan tottakin. Jos käynnissä on jotenkin äärimmäisen upea keskustelu, ei minulle tietenkään tule mieleenkään alkaa näprätä kännykkääni siinä samalla. Toisaalta sellaisessa peruskivassa keskustelussa sitä ajattelee pystyvänsä keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan, eikä läsnäolokarkuruus tällöin johdu siitä, että toinen olisi jotenkin tosi tylsää seuraa.

Eli harvoin koen, että nykyhetkessä olisi suoranaista vikaa tai että se olisi jotenkin tylsä, mutta herkästi alan kuitenkin näpräilemään myös muuta. Toisaalta taas voisin opetella eroonkin tuollaisesta näkyvästä karkuruudesta, jos kerran tosiaankin on niin, että joku siitä saattaa loukkaantua.

Kaipaisin tähän vähän kommentteja. Miltä tuntuu, kun keskustelukumppani alkaa keskustelun ohella säätämään jotain muuta? Olisiko mukavampi, jos se ei tekisi sitä?