Tämän tekstin aiheena on liikunta ja liikunnallinen elämäntapa. Ilman liikuntaa ei ole hyvinvointia, piste.
Tämä ajatus tulee usein mieleeni, kun seuraan netissä erilaisia hyvinvointivaikuttajia. Päädyn ihmettelemään aina yhtä ja samaa asiaa. Monelle heistä hyvinvointi tuntuu olevan ensisijaisesti meditointia, viherpirtelöiden juomista, gojimarjojen puputtamista, palauttavia ihovoiteita ynnä muuta vastaavaa.
Eikä siinä mitään. Nämä ovat kaikki loistavia asioita. En epäile hetkeäkään, etteivätkö ne lisäisi ihmisen hyvinvointia.
Ihmettelen kuitenkin vähäistä painotusta liikuntaan ja urheilemiseen. Tunnen melko hyvin porukkaa suomalaisista hyvinvointipiireistä ja silmiini pistää toistuvasti eräs tietty asia. Moni heistä on tehnyt hyvinvoinnista itselleen työn ja elämäntavan, mutta silti he valittavat jatkuvasti erilaisia terveysvaivoja.
On toistuvaa päänsärkyä, on selkäkipuja, on aivosumua, on vetämätöntä oloa, on uniongelmia, on jatkuvaa väsymystä. Tämä ei kuulosta korviini erityisen hyvinvoivalta.
Tämä ei tarkoita, etteivätkö heidän harjoittamansa hyvinvointikeinot toimisi. Varmasti toimivat. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että erilaisia vaivoja voi syntyä, vaikka kuinka huolehtisi omasta terveydestään.
Usein taustalla on asia, josta haluan puhua tässä tekstissä. Se on se, että hyvinvoinnista huolehtimiseen on jätetty valtava aukko. Monelle tämä aukko on aivan liian vähäinen ja yksipuolinen liikunta.
Yllättävän moni hyvinvointivaikuttaja ei saa vedettyä yhtäkään leukaa tai kymmentäkään punnerrusta. Kun heidän kanssaan menee vaikkapa seinäkiipeilemään tai harrastamaan parkouria, päivä tuntuu päätyvän tuon tuostakin loukkaantumiseen. Jokin paikka venähtää tai napsahtaa rikki.
Moni huolehtii hyvin kaikista muista hyvinvointinsa osa-alueista, mutta jättää liikunnan aivan liian vähälle tai pitää sen aivan liian yksipuolisena. Tämä on virhe, jolla voi olla todella karut seuraamukset.
Ilman liikuntaa kehon ei kuulukaan voida hyvin
Kehollinen hyvinvointi edellyttää riittävää ja monipuolista liikkumista. Paino sanalla edellyttää. Liike ja rasitus ei ole vapaaehtoista, vaan pakollista. Ilman monipuolista liikettä ja riittävää rasitusta moni kehomme järjestelmä (mm. lymfakierto, sydän- ja verisuonijärjestelmä tai endokriinijärjestelmä) toimii puoliteholla tai alkaa prakaamaan.
Tämä kyllä tiedostetaan, mutta asialle ei usein siltikään tehdä mitään. Sen sijaan nykyihminen viettää useita tunteja päivässä paikallaan istuen ja sängyllään makoillen. Ja ymmärtäähän sen. Minäkin rakastan istua tietokoneellani ja löhöillä sängyssä Netflixiä katsellen.
Monet toki myös urheilevat, mutta valitettavasti urheileminen tarkoittaa useimmille vain lenkkeilyä ja salilla käyntiä pari kertaa viikossa.
Tämä on parempi kuin ei mitään, mutta ei riitä vielä hyvinvointiin.
Jos haluaa todellista hyvinvointia, siihen eivät vielä riitä virallisten liikuntasuositusten täyttäminen tai salilla käyminen ja lenkkeily. Liikunnan on oltava määrällisesti riittävää, riittävän rasittavaa sekä riittävän monipuolista. Kolme ärrää.
Liikkuminen on avaintapa, joka johtaa lähes automaattisesti kokonaisvaltaisesti parempaan elämään
Riittävän liikunnan saaminen on usein paras hyvinvointiteko, jonka voimme itsellemme tehdä. Syy tähän on se, että liikunta on avaintapa, niinkutsuttu ”key habit”.
Tällä tarkoitetaan tapoja, joiden omaksuminen johtaa lähes automaattisesti myös muiden hyvinvoinnin kannalta tärkeiden tapojen muodostumiseen. Näin se toimii:
Jaskalla on vaikeuksia nukahtaa iltaisin, hän on usein väsynyt ja hänen ruokailutottumuksensa ovat ongelmallisia. Jaska kuitenkin päättää alkaa harrastamaan riittävää ja monipuolista liikuntaa.
Liikunta väsyttää Jaskan päivittäin aivan uudella tavalla, jolloin hän huomaa, että iltaisin väsyttää ja nukkumaan meneminen helpottuu ja aikaistuu. Aamuisinkin on helpompi herätä.
Jaska saa entistä enemmän unta ja häntä väsyttää harvemmin. Lisääntynyt energisyys auttaa Jaskaa panostamaan enemmän opintoihinsa ja helpottaa työntekoa. Asiat jäävät paremmin päähän ja hän saa työssään aiempaa parempia tuloksia.
Lisääntynyt liikunta auttaa Jaskaa myös syömään paremmin. Kun kehossa on hyvä olo, hänellä on vähemmän halua hoitaa pahaa oloansa tarttumalla sokeriherkkuihin ja pikaruokaan. Jaska myös huomaa, että terveellinen ruokavalio auttaa häntä saamaan urheillessa itsestään enemmän irti.
Ruokavalion tarkkaileminen lakkaa olemasta Jaskalle pakkopullaa ja siitä tulee ennemmin hauskaa ja kiinnostavaa. Syömisen ympäriltä katoaa stressi. Ruokaa ei tarvitse enää varoa, vaan sitä voi syödä vapaammin ja siitä voi nauttia enemmän.
Kehon uuvuttaminen urheilulla johtaa myös siihen, että Jaska alkaa ymmärtämään kehonhuollon arvon. Hän hankkii itselleen kipukoukun, rupee joogaamaan ja venyttelemään sekä käymään hieronnassa. Tuloksena kehossa on entistä parempi olo.
Käytännössä Jaska siis teki vain yhden muutoksen: alkoi liikkumaan enemmän ja monipuolisemmin. Muut muutokset seurasivat perästä.
Jaskan tarina on toki yksinkertaistus, jossa vedän mutkia suoriksi. Pohjimmiltaan se kuitenkin havainnollistaa urheilemisen vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme.
Itsensä säästely ei tuota hyvinvointia
Minä en ole muuten mikään liikuntaintoilija. En ole koskaan erityisemmin nauttinut raskaasta liikunnasta. Paljon mieluummin makaisin sohvalla. Liikunta kun tuntuu usein raskaalta ja epämiellyttävältä.
Ihmiselämän ärsyttävä kirous on kuitenkin se, että itseään säästelemällä tulee lopulta aiheittaneeksi itselleen enemmän vahinkoa kuin näkemällä vaivaa itsensä eteen.
Tämä ei ole helppoa, eikä se ole mukavaa. Varsinkaan aluksi. On vaikeaa kehittää itselleen liikunnallinen elämäntapa, jos aiemmin on tottunut lähinnä istuskelemaan näyttöpäätteensä ääressä.
Ilman liikunnallista elämäntyyliä ei ole kuitenkaan myöskään aitoa hyvinvointia. Kyseessä on ärsyttävä ”ota tai jätä” -tyyppinen skenaario.
Liikunnallinen elämäntapa ei ole suorittamista ja itsensä piiskaamista
Liikunnan ja urheilun ei kuitenkaan tarvitse olla ikävää suorittamista ja itsensä piiskaamista. Moni suomalainen on hirvittävä suorittaja, joka tekee asioita hampaat irvessä ja otsasuoni pingoittuneena. Ei siis mikään ihme, että liikunta ei maistu, jos se on vain yksi uusi väkinäinen suorite kaikkien muiden väkinäisten suoritteiden jatkona.
Emme me ihmiset tykkää suorittaa. Suorittaminen vie tekemisestä ilon. Tekeminen, jossa ei ole iloa, loppuu yleensä lyhyeen. Useimmat meistä eivät halua kärsiä.
Tämän vuoksi on tärkeää paitsi löytää ne itselleen mieluisat liikuntamuodot, mutta myöskin pitää homma monipuolisena. Jos lenkkeily ei tänään huvita, mennään sitten kiipeilemään. Jos kiipeily ei huvita, käydään sitten pyöräilemässä. Jos se ei huvita, käydään vaikka parkouraamassa, tanssimassa, joogaamassa, varjonyrkkeilemässä, hyppimässä, liikkumassa kuin eläimet, heittelemässä palloa tai mitä tahansa muuta.
Ihmiskehoa voi liikuttaa niin monella tavalla, että käytännön rajana on vain mielikuvitus. On satavarmaa, että tekeminen ei lopu kesken.
Liikunnallinen elämäntapa: ole reilu ja salliva itseäsi kohtaan
Liikunnallisen elämäntavan aloittaminen on alkua kohden raskasta. Keho on jumissa ja heikko vuosikausia jatkuneen näyttöpäätteen edessä kököttämisen jälkeen. Ensimmäiset viikot voivat olla siksi raskaita. Keho ja mieli taistelevat vastaan ja vaativat pääsyä takaisin löysään ja mukavaan olotilaan.
Siksi itseltään ei kannata aluksi vaatia liikoja. SIllä tappaa vain oman motivaationsa. Pidä liikuntasessiot lyhyinä ja rentoina sekä keskity suorittamisen sijaan pitämään hauskaa ja kokeilemaan monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Muutu leikkiväksi lapseksi ja jätä vakavamielinen aikuinen taaksesi.
Ajan myötä liikunta helpottuu ja yhtäkkiä siitä huomaa myös nauttivansa.
Rakkaudella,
Jevgeni
