Uskotko maailman olevan reilu? Uskotko työpaikkojen menevän heille, jotka ne mielestäsi ansaitsevat? Entä uskotko, että hyvä ihminen löytää itselleen elämänkumppanin, koska sellaisen ansaitsee? Uskotko elämän olevan hyvä heille, jotka elävät hyvien ihmisten lailla? Ei välttämättä kannattaisi.
Yksi mielenkiintoisista ilmiöistä, jotka liittyvät ”elämässä onnistumiseen”, kuten esimerkiksi töissä tai parisuhtesssa menestymiseen, on se, ettei hyviä asioita tapahdu välttämättä heille, jotka omasta tai muiden mielestä eniten sen ansaitsisivat. Jokin mukava työpaikka ei välttämättä mene sille, joka on työssä taitavin, vaan sille, jolla on hyvä naamakerroin tai oikeita kontakteja. Mukava ja hyvä ihminen ei välttämättä saa haluamaansa parisuhdetta, kun taas omahyväiselle puolinarsistille vientiä löytyy vaikka kuinka paljon.
Tässä mielessä maailma ei ole ”reilu”. Ainakaan sillä tavalla, miten me reiluuden olemme pääasiassa oppineet käsittämään. Ja he, jotka väkisin tarrautuvat ajatukseen reiluudesta, eivätkä suostu päästämään siitä irti edes ylivoimaisten todisteiden edessä, satuttavat itsensä. He, jotka eivät suostu elämään elämää siten, kuin se oikeasti toimii, siksi, ettei se toimi, kuten he idealismissaan haluaisivat, heille on elämällä tarjota paljon ikäviä ja epäreiluja kokemuksia.
Sen sijaan he, jotka ovat valmiita katsomaan maailmaa sellaisena, kuin se oikeasti on (vaikka se välillä onkin hyvin epäreilun ja epämiellyttävän oloinen!), pystyvät tekemään elämässään päätöksiä perustuen siihen, kuinka asiat oikeasti toimivat. Sellaiset päätökset tuovat todennäköisemmin haluttuja tuloksia, kuin pelkkään idealismiin perustuvat päätökset.
Tätä ei todellakaan pidä ymmärtää niin, että puolella sanallakaan kehottaisin ketään toimimaan kierosti, ikävästi tai muita hyväksikäyttävästi. Päinvastoin, uskon tosissani, että voimme yhdessä rakentaa ajan kanssa maailman, joka on paljon nykyistä reilumpi ja mukavampi paikka meille kaikille.
Ajatus, jonka tahdon tässä välittää, on se, että maailman hyväksyminen sellaisenaan kuin se on ja oikein elämässä toimiminen (reilusti, inhimillisesti, muut huomioon ottavasti ym.) eivät ole kaksi toisensa poissulkevaa asiaa. Päinvastoin, ihminen, joka kykenee elämään ”oikean maailman” eikä omien ideaaliensa säännöillä, kykenee paremmin ”onnistumaan elämässä” ja sen myötä rakentaa tehokkaammin reilua, inhimillistä ja meidän kaikkien kannalta parempaa maailmaa.
Aikaansaavalla ja asioissa ”onnistuvalla” ihmisellä on käytännössä enemmän kykyä muuttaa maailmaa ja luoda uutta (mikäli tämän näin korkealentoisille tasoille haluaa siis viedä. Mutta toki tämä pätee myös ihan arjessa ja henkilökohtaisessakin elämässä. Ne sujuvat paremmin, jos tietää, mitä tekee.)
Tekemällä päätöksiä oikeaan tietoon, eikä paikkaansapitämättömiin ideaaleihin perustuen, saa yleensä tehtyä parempia päätöksiä.
Jos esimerkiksi olet hakemassa unelmiesi työpaikkaa, etkä millään suostu uskomaan, ettei pelkkä kyky tehdä työnsä hyvin välttämättä kaikissa tapauksissa riitä, olet vaarassa hävitä sellaiselle kilpahakijalle, joka ymmärtää, että merkitystä voi olla myös esimerkiksi sellaisilla asioilla kuin kontakteilla, puhekyvyillä ja vastaavilla.
Jos taas esimerkiksi haluat saada parisuhteen ja uskot kivankovaan, että kumppanin itselleen löytää, kunhan on ”hyvä ihminen”, niin saatat joutua odottelemaan pidempäänkin. Kumppanin kun löytää itselleen varmemmin, jos osaa olla miellyttävä, jännittävä, itsevarma ja kiinnostava. (Toki jos on noita kaikkia ilman, että on samalla vähääkään ”hyvä ihminen”, niin se vasta valitettavaa onkin…) Jos taas tarraudut väkisin ajatukseen, että maailma on tässä mielessä ”reilu paikka” ja kumppani löytyy pelkästään siksi, että sen nyt vaan kuuluu mennä niin, saatat joutua pettymään.
Korostan myös, ettei tämä ole minkäännäköinen puolustuspuhe heille, jotka pelaavat maailmaa ja systeemiä epäreilusti ja muiden kustannuksella. Luulen, että juuri taipumus oman edun tavoitteluun muiden kustannuksella on yksi näistä samalla hyvin inhimillisimmistä ja samalla haitallisimmista ja tuhoisimmista ihmisten ominaisuuksista. Taipumus, josta jokaisen olisi hyvä pyrkiä eroon, vaikka vaikeatahan se usein on.
Olen itsekin melko idealistinen kaveri ja siksi tuntuu epämiellyttävältä kehottaa ketään hylkäämään ajatuksen siitä, että maailma on reilu paikka. Uskon kuitenkin, että se ajatus kannattaa hylätä lähinnä siksi, ettei vahingoittaisi omaa elämäänsä lisää sillä, että pitää väkisin kiinni ideaalista, joka ei nyt vain pidä paikkaansa. Kun onnistuu luopumaan vääristä uskomuksista, voi nähdä todellisuuden paremmin ja tehdä parempia päätöksiä, pitäen kuitenkin samalla mielessä, että reilu maailma tosiaan voidaan luoda, vaikkei se vielä ihan sellainen olekaan.
Ei pidä tehdä tuhmasti, mutta ei myöskään tyhmästi. Juurikin ”hyvien ihmisten” toivoisi tässä maailmassa menestyvän, jotta asiat voisivat muuttua kaikkien kannalta paremmiksi.
Rakkaudella,
Jevgeni