Onko pääsykokeeseen valmistautuminen edessä? Koska pääsykoe on yksi elämän tärkeimmistä kokeista, johon panostetaan usein todella suuri määrä aikaa ja vaivaa, haluaa siinä tietysti myös onnistua. Siksi blogissani on tällä kertaa haastattelussa MAFY-valmennus -valmennustalon perustaja Antti Suominen. Esitin hänelle kysymyksiä siitä, kuinka onnistua pääsykokeisiin lukemisessa, pysyä rauhallisena pääsykoetilanteessa sekä soveltaa toimivia oppimistekniikoita, joiden avulla unelmakoulusi ovet todennäköisemmin aukeavat.
Hei Antti! Kertoisitko kuka olet ja mitä teet?
Olen toinen MAFY-valmennuksen perustajista ja olen suunnitellut Mafynetti-ohjelman. Pidämme lääkis-, DI- ja yo-valmennuskursseja ja kehitämme oppimateriaalia ja opetusmenetelmiä. Meillä on noin 40 työntekijää, joista 10 ympärivuotisia. Silloin kun emme opeta, kehitämme uutta oppimateriaalia. Mafynetti-sovelluksesta on tullut ratkaisevan tärkeä väline, joka nopeuttaa kurssilaistemme oppimista.
Pääsykoetaktiikassa ja henkisessä valmistautumisessa hyödynnämme sekä pitkän ajan kuluessa kertynyttä valmennuskokemustamme, että sisäänpäässeiden henkilökohtaisia kokemuksia. Meillä on töissä 7 lääketieteellisessä opiskelevaa ihmistä, jotka ohjaavat lääkiskurssilaisia ja osallistuvat kurssin menetelmien kehittämiseen.
Kuinka ajoissa pääsykokeisiin kannattaa mielestäsi alkaa valmistautumaan ja miksi?
Mahdollisimman aikaisin, koska opiskelutyötä ei voi tehdä kuin rajallisen määrän päivässä ja viikossa, jotta se pysyy tuloksellisena. Yleensä ihmiset pystyvät tekemään 30-35 tuntia viikossa intensiivistä opiskelua tauot poislaskettuna – ja tauot täytyy kuitenkin pitää säännöllisesti!
Lääketieteelliseen pyrkiessä kaikissa oppiaineissa kohtalaisen hyvältä tasolta lähtevät kurssilaisemme pääsevät yleensä sisään, kun harjoittelevat tammikuun alusta asti. Erittäin hyvältä lähtötasolta voi hyvällä todennäköisyydellä päästä jo kahden kuukauden harjoittelulla. Tarvittavat harjoitteluajat vaihtelevat yksilöllisesti. Suurinta vaihtelu on niillä, joilla on suurempia puutteita lähtötasossaan. Jotkut voivat lähteä melkein nollasta ja päästä sisään kuudessa tai jopa kolmessa kuukaudessa. Yleensä kuitenkin alkeista lähdettäessä tai muuten matalalta lähtötasolta tarvitaan 1-1,5 vuotta intensiivistä harjoittelua riittävän tason saavuttamiseksi.
DI-opintoihin on helpompi päästä ja lähes kaikki kurssilaisemme, jotka tekevät tuon 30-35 tuntia viikossa töitä heti kirjoitusten loputtua pääsykokeeseen saakka, saavat paikan jostain DI-hakukohteestaan. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia hakukohteita ja vaikein paikka, eli Aallon Tuta, on suunnilleen yhtä vaikea, kuin lääkis.
Sen lisäksi kaikkien hakijoiden tulee ymmärtää, että onnella on huomattava vaikutus vaikeissa hakukohteissa. Kaikkein vahvimmillakin hakijoilla on 10-20 %:n mahdollisuus epäonnistua kokeessa ja tämä kannattaa opetella hyväksymään. Myöskin hakija, joka lähti alhaiselta tasolta, mutta saavutti hyvän osaamisen 1,5 vuoden harjoittelun jälkeen, saattaa silti epäonnistua kokeessa huonon onnen vuoksi. Näin hän joutuu hakemaan vielä kolmannen kerran. Sisään ei voi päästä ilman hyvää harjoittelua ja harjoittelu on onnistumisen edellytys. Lisäksi kannattaa kuitenkin hyväksyä, että sekään ei aina riitä, vaan tarvitaan uusintoja, koska onni ei riitä.
Älä siis anna epäonnistumisten nujertaa, koska ei sinussa ole mitään vikaa, etkä voi vaikuttaa suoraan onneesi, vaan ainoastaan harjoittelun määrää ja yrittämiseen. Sattuman merkitys on niin suuri, että ei ole yhtään harvinaista, että se tuo hakuprosessiin noiden äsken selitettyjen harjoitteluaikojen lisäksi yhden tai jopa kaksi ylimääräistä vuotta! Tämä siis koskee erityisesti vaikeita hakukohteita ja helpommissa sattuman merkitys on vähäisempää, koska niissä voi saavuttaa “ylivoimaisen” osaamisen.
Millaisilla opiskelutekniikoilla tiedät ihmisten saavan hyviä tuloksia? Jos sinun täytyisi suositella 1-5 tekniikkaa, mitä suosittelisit?
- Työn määrä ja tasaisuus ovat yhtä tärkeitä kuin tekniikka. Älä viivytä aloittamista ilman pakottavaa syytä, vaan aloita heti kun mahdollista ja tee säännöllisesti työtä. Etsi rajasi, äläkä tee enempää tai vähempää. 30-35 tuntia viikossa intensiivistä työtä on yleensä paras, mutta tämä on yksilöllistä ja raja voi olla muukin.
- Pidä opiskelu aktiivisena. Jos joudut lukemaan pitkiä tekstejä, tee ohessa omia muistiinpanoja, tiivistelmiä tai kysymyksiä.
- Kertaa oppimasi asiat säännöllisesti. Voit esim. toistaa niitä tehtäviä, joita et ole osannut. Mafynetti on tähän erittäin hyvä työkalu.
- Positiivinen asenne tukee oppimista ja voi olla ratkaisevan tärkeä osa onnistumisessa. Sinun ei tarvitse olla superiloinen, mutta tarvitset sitkeyttä ja tervettä uskoa itseesi. Kun teet samat asiat, mitä muut ovat tehneet ja onnistuneet, niin sinäkin onnistut, kun toistat oikeita asioita tarpeeksi pitkään.
Onko vertaistuesta, kuten yhdessä lukemisesta mielestäsi hyötyä kokeisiin valmistautumisessa?
Ehdottomasti on ja erityisesti sen vuoksi, että se kannustaa pitämään kiinni säännöllisestä aikataulusta ja se tekee luku-urakasta mukavamman. Hakuvuosi on osa elämää ja voi venyä useammankin vuoden mittaiseksi. Siitä ei kannata tehdä ilotonta.
Yhdessä lukiessa kannattaa sopia etukäteen säännöt siitä, kuinka usein ja minkä pituisia taukoja pidetään ja että taukojen välillä ei saa häiritä muita keskustelulla. Jos sinä itse ja lukupiirisi pystytte noudattamaan näitä sääntöjä, niin yhdessä lukeminen on ehdottomasti positiivinen asia valmistautumisessasi.
Koetilanne voi tuntua hyvin stressaavalta ja ahdistavalta. Mitkä ovat mielestäsi toimivia tekniikoita ja ajatusmalleja rauhoittumiseen ja hyvään koefiilikseen pääsemiseksi?
Tee jo etukäteen luku-urakastasi osa elämää, joka sisältää riittävästi lepoa ja iloisia asioita. Näin ajatus uusimisestakaan ei tuota kauhuisia ajatuksia. Keskity omaan oppimiseesi ja yritä siivota mielestäsi kaikki kilpailu toisten kanssa. Yritä oppia hyväksymään epävarmuus – kokeessa on kyse myös onnesta, etkä voi vaikuttaa siihen. Kun keskityt oppimiseen, parannat todennäköisyyttäsi onnistua ja ennen pitkää pääset sisään, ellet jo ensimmäisellä kerralla.
Jos ahdistut itse koetilanteessa niin, että et saa mitään tehtäviä tehtyä, toimi näin: Vedä syvään henkeä ja sano mielessäsi itsellesi “Rauhoitu.” Sen jälkeen, palauta katse koepaperiin. Unohda kaikki asettamasi tavoitteet tehtävien tekemisen nopeudesta. Keskity rauhassa yhteen tehtävään. Jos tehtävät ovat sellaisia, että niiden tekeminen kestää hyvänä päivänä 10-20 minuuttia, niin yritä tehtävää 10 minuuttia, ennen kuin luovutat. Sitten siirry seuraavaan ja käytä taas 10 minuuttia – ei vähempää eikä enempääkään, jos tehtävä ei ollenkaan aukea. Sinä tiedät, että ennen pitkää löydät tehtävän, joka ratkeaa. Kun uusia tehtäviä ei enää ole, palaa johonkin kesken jääneeseen tehtävään. Nyt paniikki on jo kadonnut, kun olet saanut “ratkaisuputken” aukeamaan.
Miten muutoin suosittelisit varautumaan koetilanteeseen? Juominen, ravinto ja vastaava kannattaa varmaan huomioida? Mitä muuta?
Ota kokeeseen mukaan eväät ja juomaa. Sopivat eväät vaihtelevat yksilöllisesti, joten testaa jo harjoitteluvaiheessa kirjastossa tai kotona, millaisilla eväillä pärjäät parhaiten tarvittavan ajan. Jos tunnet olevasi esim. harjoituskokeissa täydessä vireessä, sinun ei tarvitse muuttaa eväitäsi. Jos tunnet, ettet ole parhaimmillasi kokeissa, lähde tutkimaan asiaa. Jos olet syönyt esim. suklaata tai valkoista viljaa, eikä se ole tuntunut hyvältä, niin kokeile vaihtaa suklaa tummaaseen ja leipä täysrukiiseen. Voit myös kokeilla vähentää ylipäätänsä hiilihydraatin määrää ja korvata sitä laittamalla enemmän rasva- ja proteiinipitoisia päällisiä leivälle.
Minulle itselleni toimii parhaiten hyvin yksinkertainen eväs: Yksi appelsiini ja kolme keitettyä kananmunaa. Tämä on minulle hyvin tarkkaa, sillä esim. appelsiinitäysmehu ei ole minulle hyväksi, vaan ainoastaan kokonainen appelsiini tai itse aamulla puristettu mehu. Ambronite-juoma toimii myös minulle hyvin ja on erittäin nopea nauttia. Jotkut pystyvät jo suht aikaisin aamulla syömään normaalin aterian, mikä pitää nälän loitolla pitkään ja kevyemmät eväät kokeen puolivälin tienoilla riittävät. Tietenkään ei pidä ylensyödä ennen koetta, koska se ei ole hyväksi kognitiolle.
Onko jotain muuta, mitä haluaisit kertoa?
Korostaisin vielä kerran sitä, että pääsykoeurakka on yhtä arvokas osa elämää, kuin kaikki tulevakin. Mielestäni on hyvä pyrkiä aina eteenpäin ja asettaa itselleen tavoitteita. Se tekee elämästä mielenkiintoisempaa ja rikkaampaa. Olennaista on kuitenkin nauttia siitä kiintoisasta elämästä ja rikkaista kokemuksista jo matkan aikana. Lopulta kuitenkin oikeastaan kaikki tavoitteet elämässä ovat vain välitavoitteita, eikä elämä tulee missään vaiheessa valmiiksi. Lukiosta valmistuminen, yliopistoon pääseminen, sieltä valmistuminen, työpaikan saaminen, paremman työpaikan saaminen jne. saattavat esim. lopulta johtaa siihen, että ihminen haluaa ja pääsee eläkkeelle. Se voi olla kiva juttu sitten, mutta aika harva ajattelee vielä parikymppisenä eläkepäiviä elämän huipentumana. Silti aika moni tuntee kaiken aikaa, että parempi elämä on jossain edessä päin. Suosittelen mieluummin tekemään jo hakuajasta hyvän osan elämää!
—
Kiitos Antti hyvistä vinkeistä! Uskon näistä olevan hyötyä monelle pääsykokeisiin valmistautuvalle. Jos et vielä katsonut ylempänä olleita linkkejä, tässä vielä linkki Antin valmennuskursseihin.
Onnea ja jaksamista opiskelu-urakkaan myös tuleville hakijoille. Te olette niitä, jotka tätä maailmaa tulevaisuudessa pyörittävät. Sen eteen kannattaa olla valmis näkemään vaivaa :)!
PS. Lue myös 15 ajatusta ja tekniikkaa pääsykokeissa pärjäämiseen sekä Näin onnistut pääsykokeissa – Vielä yksi haastattelu.
(Teksti “MAFY-valmennus & Antti Suominen: Näin onnistut pääsykokeissa” on julkaistu 6.6.2016 ja sitä on päivitetty 6.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)