Meillä on toimivia työkaluja, mutta emme käytä niitä

tavoitteiden asettaminen

Tänään haluan kirjoittaa elämänhallintaan ja menestymiseen liittyvästä ilmiöstä, jota kummeksun niin itsessäni, kuin muidenkin kohdalla:

Käytössämme on nykyään vaikka kuinka paljon erinomaisia ja ilmaisia työkaluja, joita voi hyödyntää mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Niiden avulla omasta elämästään saisi hyvin todennäköisesti tehtyä parempaa, jos niitä vain käyttäisi. Silti niitä ei käytetä.

Oma esimerkki (tavoitteiden asettaminen)

Käytän esimerkkinä itseäni. Kontekstina voisi olla vaikkapa tavoitteiden asettaminen, sillä järkevästi asetetut tavoitteet ovat keskeinen asia hyvän elämän, unelmien tai vaikkapa menestyksen saavuttamisessa. Elämässä ei kannata huitoa sokeasti, vaan kannattaa toimia järkevästi ja strategisesti.

Tavoitteiden asettamiseen ja niissä onnistumiseen on olemassa varsin hyvä ja klassinen työkalu, niin kutsuttu SMART -malli. Kirjainyhdistelmä koostuu sanoista Specific, Measurable, Achievable, Relevant, and Time-Bound. Suomeksi Spesifi, Mitattava, Relevantti ja Aikaan sidottu. Kun omat tavoitteensa suunnittelee tätä mallia käyttäen, ne on myös helpompaa oikeastikin saavuttaa.

Tämä täsmää oman kokemukseni kanssa. Aina kun jaksan käyttää tuota mallia, onnistun tavoitteissani selvästi paremmin kuin silloin, kun en sitä käytä. Ja siltikin käytän sitä äärimmäisen harvoin!

Tämä on kummallinen juttu. Tiedän miten kannattaisi toimia ja tiedän kokemuksesta, että tämä oikeastikin toimii. Ja siltikään en erityisemmin hyödynnä tätä.

En ole tässä suinkaan yksin. Törmään samaan ilmiöön sekä tuttavapiireissä että asiakkaittenikin kanssa. Kyllä ihmiset tietävät, mitä kannattaisi tehdä. He eivät vain silti tee sitä.

Joissain tapauksissa syyt tähän ovat ymmärrettäviä. Ehkä ei osata, ehkä ei saada tarvittavaa tukea, ehkä ei ole voimavaroja yms. On kuitenkin tilanteita, missä nämä asiat eivät ole ongelma. Tämä oma esimerkkini on sellainen. Osaan käyttää tätä SMART -työkalua ja minulla on siihen voimavaroja. Siltikään en sitä käytä.

Miksi?

“Ei jaksa, homma toimii muutenkin”

Osittain kyse lienee siitä, että asia ei ole kriittinen eikä kuolemanvakava. Vaikka olen jossain määrin tavoitteellinen kaveri ja vaikka minulla on kyllä aina muutama listattu tavoite, ei varsinainen elämässä menestyminen ole minulle siltikään erityisen tärkeää. Minulle riittää, että homma pyörii siedettävällä tasolla.

Pääsen tärkeimpiin tavoitteisiini riittävän hyvin ilman tällaisia ylimääräisiä työkalujakin. En toki oletettavasti saa yhtä hyviä tuloksia kuin saisin järkeviä työkaluja käyttämällä. Mutta riittävän hyviä kuitenkin. Luonteeltani olen vähän tällainen tyytyjä, joten tämä ei erityisemmin haittaa. Perfektionistisia piirteitä minusta ei löydä etsimälläkään.

Mutta kyllä silti ihmettelen, että onko tässä toiminnassani järkeä. Jos ihan vähän suuremmalla vaivannäöllä voisin saada merkittävästi parempia tuloksia (kuten kokemukseni mukaan saisinkin), niin miksi en toimi siten?

“Tässä nyt on vähän kaikkea muutakin…”

Toinen kohdallani vaikuttava syy on se, että tuntuu yksinkertaisesti vaikealta pysähtyä ajattelemaan ja suunnittelemaan toimintaansa rauhassa. Tämä on nyt toki vähän tällaista lapsellista uhriutumista, mutta silti:

Kun elää ruuhkavuosia, niin sitä helposti lankeaa tähän jatkuvaan suorittamiseen ja kiireen tuntuun. Ei muka ehdi pysähtymään hetkeksikään, koska pitää olla jo suorittamassa seuraavaa hommaa. Uudestaan ja uudestaan, loputtomasti. “Eläkkeellä levätään”.

Tietenkin järkevämpää olisi juurikin tällaisessa tilanteessa pysähtyä rauhassa funtsailemaan. Mieleen tulee suosittu meditaatioon liittyvä sananparsi: Oikea hetki meditoida on silloin, kun tuntuu siltä, että nyt ei todellakaan ole aikaa meditoimiselle.

“Elämäntilanne ei ole riittävän haastava”

Huomaan turvautuvani optimointiin ja erilaisten lisähyötyä tuottavien työkalujen käyttöön lähinnä silloin, kun elämässä on vaikeaa. Silloin on ikään kuin motivaatiota ottaa tilanteesta irti kaikki se hyöty, mikä on vain mahdollista saada. Siksi tulee käytettyä optimaalisia toimintatapoja, sillä ne helpottavat kokonaiskuormaa.

Seuraavat lauseet voivat tuntua hieman raflaavilta, sillä Suomessa tuntuu olevan paheksuttavaa sanoa ääneen, että itsellä ei ole kovin vaikeaa. Koen kuitenkin, että elämäni viimeiset vuodet ovat olleet melko helppoja. Olen viettänyt 5 vuotta yliopistossa psykologin opinnoissa ja samalla toiminut sivutoimisena yrittäjänä. Perheenlisäystäkin on tässä välissä tullut. Elämäntilanne on ollut miellyttävän tasainen, joten en ole kokenut tarvetta optimoida suoritustani.

Nyt psykologiksi valmistumisen yhteydessä ajattelin hieman haastaa itseäni ja perustaa seuraavan yritykseni. Tällä kertaa vähän edellistä suuremman. Ehkä tämän vuoksikin olen jälleen ajautunut pohtimaan asioita, kuten tavoitteiden asettamista ja oman suorituskyvyn optimointia. Saa nähdä, kuinka käy.

Mutta joo. Kummallista on tämä ihmisenä olo. Hyviä työkaluja on tarjolla tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta silti niitä ei tule käytettyä.

Hämmentyneesti, mutta rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia