Hei! Vuoden alkamisen ja kaikenlaisten suurten suunnitelmien kunniaksi lienee sopivaa puhua menestymisestä.
M-sana ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta kiistatonta vaikuttaa olevan se, että useimmat meistä haluavat menestyä ainakin jollakin elämän osa-alueella. Yksi tavoittelee menestystä töissä, toinen harrastuksissa, kolmas taiteissa, neljäs tieteissä ja viides ihmissuhteissa. Ja niin edelleen. Onnistuminen kiinnostaa, vaikka onnistumisen määritelmät vaihtelevatkin ihmisestä toiseen.
Olen tätä kirjoittaessa 35-vuotias ja taustallani on yksi suurinpiirtein valmiiksi tehty ura. Menestyksen kannalta se meni siten, kuten ensimmäiseltä uralta voi odottaakin: syvän keskinkertaisesti. Matkan varrelle mahtui paljon onnistumisia, mutta myös paljon mokailuja. Kokonaistulos on parhaimmillaankin “ihan okei”.
Jaloon kilpailuun osallistuminen kehittää ihmistä
Viimeisen viidentoista vuoden aikana on tullut katseltua jos jonkinlaisia suuria pyrkimyksiä myös omien tuttavapiirien kontekstissa. Ihmiset ovat heitelleet rohkeasti haasteita maailmalle ja pyrkineet luovimaan kohti korkeuksia, kukin valitsemallaan elämänalueella.
Muutamat (valitettavasti vain suhteellisen harvat) ovat onnistuneet isosti. Suhteellisen monet ovat minun laillani onnistuneet jotenkuten. Ylivoimainen enemmistö taas on jättänyt leikin jossain välissä kesken. Eikä ensisijaisesti siksi, että he olisivat varsinaisesti luovuttaneet, vaan ennemminkin siksi, että ovat tajunneet tavoittelevansa itsensä kannalta vääriä asioita. Hyvä, että he ovat tajunneet sen ajoissa. Itselleen merkityksettömiä tavoitteita ei mielestäni kannatakaan tavoitella.
Jokainen meistä on tavalla tai toisella kehittynyt ja muuttunut matkan varrella. Onnistumiset, epäonnistumiset ja matkan varrella tapahtuneet kohtaamiset ovat muovanneet meitä. Olisi mielenkiintoista tavata viidentoista vuoden takainen itseni! Pitäisinköhän siitä tyypistä? Olisiko hän kovastikin erilainen, kuin mitä muistan olleeni?
Menestys tulee harvoin helposti – Tämä jaksaa toistuvasti yllättää!
Eräs toistuvimpia virheoletuksia, jonka varsin moni meistä teki, oli oletus siitä, että menestys tulisi jotenkin suhteellisen helposti ja suhteellisen nopeasti. Parikymppisenä olimme ihan varmoja, että viimeistään kaksivitosena olemme rikkaita miljonäärejä, kuuluisia muusikoita, nousevia tiedemaailman tähtiä ja niin edelleen. Jälkeenpäin tämä tuntuu tietenkin tosi hassulta.
Aina näitä virheoletuksia ei voi laittaa kuitenkaan vain nuoruuden piikkiin. Kyllä maailmassa näyttää olevan varsin paljon kaikenikäisiä ihmisiä, jotka etsivät ja odottavat nopeaa menestymistä. Ja tavallaan heitä on helppoa ymmärtää. Jotkut hyvin harvat yksilöt tosiaan onnistuvat saavuttamaan menestystä helposti:
- Ihminen pääsee töihin pieneen yritykseen, yritys lähteekin kasvamaan, ja muutaman vuoden kuluttua sama ihminen onkin suuren ja menestyvän yrityksen varatoimitusjohtaja.
- Aloitteleva muusikko tekee yhden biisin, josta tuleekin suuri ilmiö. Menestys alkaa heti uran alusta.
- Aloitteleva tutkija sattuu tekemään löydöksen, joka muuttaa kokonaista tieteenalaa.
Ja niin edelleen. Kyllä näitä tapahtuu. Mutta kyllä tuollainen vaikuttaa olevan kuitenkin niin hemmetin harvinaista, että ei ole juurikaan perusteita olettaa, että tällaista sattuisi omalle kohdalle. Useimmille meistä tarjolla on vain kovaa, vuosikausia kestävää duunia. Eikä sekään ole vielä mikään tae mistään sen suuremmasta onnistumisesta.
Olen viime aikoina kysellyt omissa tuttavapiireissäni tästä aiheesta. Olevatko he yllättyneitä, kuinka vaikeaksi kaikki onkaan osoittautunut? Konsensus vaikuttaa olevan se, että kyllä ollaan yllättyneitä. Ja kyllä minäkin olen. Olen ollut yrittäjänä tätä kirjoittaessa 13 vuotta ja olen tehnyt duunia varsin tosissani. Ja ei tässä toki huonosti mene, mutta harva tätä meininkiä mitenkään erityisen merkittäväksi menestykseksi varmaankaan kuvaisi.
Oma kokemukseni sekä ympärilläni näkemäni tapaukset ovat muistuttaneet pikemminkin jotain tämän kaltaista:
- Muusikot ovat vääntäneet 15 vuoden ajan makuuhuoneessaan biisejä, tehneet keikkoja muutaman ihmisen yleisöille ja julkaisseet muutamia omakustannelevyjä. Vasta nyt, viidentoista vuoden jälkeen jotkut ovat alkaneet pääsemään tasolle, jossa musiikilla pääsee tienaamaan edes jossain määrin merkittävän osan elannostaan. Pitkälti sama pätee myös muihin taitelijoihin.
- Tieteentekijät ovat vääntäneet samassa ajassa kasaan ensimmäisen kandinsa, maisterinsa ja tohtorintutkintonsa, saaneet ensimmäiset tutkijanpaikkansa ja päässeet kipuilemaan jatkuvan apuraharumban kanssa. Tieteellisiä tuloksiakin on ohessa syntynyt, mutta mitään erityisen mullistavaa kukaan meistä ei ole vielä luonut.
- Yrittäjät ovat pyörittäneet läpi ensimmäiset pikkufirmansa, joista useimmat ovat päätyneet mahalaskuun. Konkursseja on tehty ja burnoutteja on hankittu. Samalla on kuitenkin hankittu melkoinen määrä tietoa ja osaamista, jos ei muuta, niin ainakin siitä, kuinka asioita ei kannattaisi tehdä.
Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat osa elämää
Kaiken kaikkiaan menestymisen vaikeus on ollut yllättävää. Jälkeenpäin on toki helppo nähdä vaikka millä mitalla erilaisia puutteita omassa tekemisessä. Jälkiviisaus on helppoa ja onneksi myös hyödyllistä. Ainakaan samoja virheitä ei tule tehtyä enää jatkossa.
Erittäin iloinen olen nähdessäni, että edelleenkin hyvin moni on jo lähtenyt tai lähtemässä ns. “toiselle kierrokselle”. Ensimmäiset urat ovat ainakin osin takanapäin, mutta seuraavat on jo ladattu piippuun. Iloinen olen siksi, että näen, kuinka maailma myrskyineen ei ole lannistanut kovinkaan monia. Vaikka tasaisesti tulee turpaan, niin kyllähän tässä jaksaa silti yrittää.
Mutta toki joukkoon mahtuu valitettavasti heitäkin, joille ensimmäinen yritys tulee jäämään ainoaksi. Osalla on rikkoutunut keho, osalla mieli, osa on poistunut keskuudestamme myös lopullisesti. Muistot ja kunnia polkunsa loppuun kulkeneille. Olemme kaikki osa elämän pyhää kiertokulkua.
Vuosisadat tulevat lopulta pyyhkimään viimeisetkin muistot meistä ja meidän pyrkimyksistämme. Jokaisella meistä on käytössään vain lyhyt hetki, yhden pienen ihmisen huuto tuuleen. Jokainen ilmoittaa olemassaolostaan omalla tavallaan. Käyttäkäämme tämän hetken jatkossakin järkevästi ja mieluusti hyviä ja tärkeitä asioita tehden.
Rakkaudella,
Jevgeni
