Mies, joka ei saa seksiä: Miksi kertoa itselleen tarinaa, josta on enemmän haittaa, kuin hyötyä?

mies joka ei saa seksia

Mies joka ei saa seksiä: millä tavoin selität itsellesi tilannettasi? Kerrotko itsellesi tarinaa, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä?

Julkaisin tällä sivulla aikoinaan tekstin aiheesta ”8 hemmetin hyvää syytä, miksi et löydä parisuhdetta, etkä saa seksiä”. Kirjoitus on sittemmin ollut lähes päivittäin sivujeni ylivoimaisesti suosituin teksti, jota on joinakin päivinä käyty lukemassa useita satoja kertoja päivässä. Pääasiassa palaute siitä on myönteistä, mutta poikkeuksen on muodostanut yksi ihmisryhmä: miehet, joille ei heru.

Olen kysynyt heiltä, mikä tekstissä mättää ja oppinut sitä kautta paljon uusia asioita. Eräs uusi oppimani termi on ATM eli ”alemman tason mies”. Termi on peräisin ns. pokaaja/pelimiesslangista ja sen vastapari on YTM eli ylemmän tason mies. Alemman tason miehillä tarkoitetaan niitä miehiä, joilla ei ole tarpeeksi markkina-arvoa parisuhdemarkkinoilla, kun taas ylemmän tason miehet ovat niitä, jotka saavat naisseuraa helposti ja usein.

Huomionarvoista on, ettei ”alemman tason mies” ole tässä varsinainen alentava nimitys, vaan monet miehet kutsuvat itse itseään tällä nimikkeellä. He ilmaisevat, että haluaisivat olla ylemmän tason miehiä, mutta eivät siihen pysty. Syiksi mainitaan usein itsestään osittain riippumattomia asioita, kuten lyhyys, kaljuus, lompakon paksuus, ylipaino, epäsosiaalisuus ja sosiaalisten taitojen alhainen taso.

Koska on tietysti mielenkiintoista lukea keskusteluja, joita kirjoittamani teksti on hyvässä tai huonossa mielessä inspiroinut, en malta olla välillä katsomatta, mitä nämä ATMeiksi itsensä mieltävät herrat ovat asiasta mieltä.

Ja huh, meininkihän on aika brutaalia! Osa lukijoista tykkää, osa taas on periaatteessa samaa mieltä, mutta kokee jutun tarpeettomana, sillä sen ohjeiden noudattaminen ei tuo heille lisäarvoa.  Se, että heille ei heru, ei johdu heidän mukaansa muusta kuin siitä, että he sattuvat olemaan ”liian kilttejä”, ”liian köyhiä”, lyhyitä, ”rumia”, ”pienimunaisia” tai mitä tahansa muuta itsestään riippumatonta ja kielteistä.

Tästä tarinasta sitten pidetään tiukasti kiinni. Kyllä se vika nyt vain on siinä köyhyydessä ja rumuudessa. Joka muuta väittää, ei vain ymmärrä epäreilua maailmaa ja näiden miesten tuskaa.

Olen periaatteessa samaa mieltä heidän kanssaan siitä, että ominaisuudet, kuten ulkonäkö tai lompakon paksuus vaikuttavat seuran saamiseen, eikä edes ihan vähää. On aivan varmasti totta, että ulkonäöllä, rahalla tai muilla myönteisinä pidetyilla ominaisuuksilla saa seuraa todella paljon helpommin, kuin jos niitä ei olisi. Tämän myöntäminen on minusta asiallista ja kohtuullista, eikä minulla ole siihen sen kummempaa nokankoputtamista.

Eri mieltä olen lähinnä siitä, kuinka painavina näitä syitä pidetään. Vaikka esimerkiksi ”ruma ulkomuoto” vaikeuttaisi seuran saamista, se ei useimmissa tapauksissa sitä estä. Tällöin kuitenkin vaaditaan paljon muita hyviä ominaisuuksia, jotka ikään kuin kompensoivat olemassaolevia puutteita.

(Olen kirjoittanut samasta aiheesta lievästi eri näkökulmassa myös tekstissä ”Kuinka löytää parisuhde tai saada seksiä?”)

Tärkeää on ottaa huomioon, että näiden muiden positiivisten ominaisuuksien hankkiminen ei ole useinkaan helppoa. Oman verbaalisuutensa, ilmaisuvoimansa ja karismansa kehittäminen ei ole helppoa. Oman ulkonäkönsä edes osittainen parantaminen ei ole sekään aina helppoa. Olisi minulta asiatonta väittää, että ”sen kuin menet ja kehität itseäsi, kyllä se sitten siitä”. Itsensä kehittäminen vaatii paljon voimavaroja, joita jokaisella meistä ei ehkä tällä hetkellä ole.

Mutta saahan tarinaan omasta kelpaamattomuudesta silti uskoa. Se mukavan helppo ja yksinkertainen totuus. On helpompi uskoa olevansa yksinäinen siksi että on ”köyhä ja ruma”, kuin lähteä korjaamaan tilannetta. Vaarana tällaiseen tarinaan uskomisessa on kuitenkin se, että vahingoittaa meitä paitsi nyt, mutta myös tulevaisuudessa.

Jos mies, jonka on tällä hetkellä hetkellä lähes mahdotonta saada seuraa, alkaisi kehittämään itseään tässä asiassa, voi olla, että hän muutamassa vuodessa pääsisi tilanteeseen, jossa naisseuraa alkaa ainakin toisinaan löytymään. Sen sijaan mies, joka opitun avuttomuuden vuoksi jättää itsensä kehittämisen kokonaan sikseen, saattaa kärsiä samasta ongelmasta yhä vuosienkin kuluttua.

Jos elämästä haluaa nauttia, oman tarinansa olisi hyvä hioa nautintoa tukeviksi. ”Minulla on tällä hetkellä paljon ongelmia, jotka estävät naisten saamisen, mutta voin kovalla työllä hioa niitä pienemmiksi” on hyödyllisempi tarina kuin ”en tule koskaan saamaan naisia, sillä olen auttamattoman ruma”. Tarina siitä, että on syntynyt sellaiseksi kuin on, eikä voi tilannettaan muuttaa, on toiminnan pysäyttävä ja passivoiva tarina.

En todellakaan halua kuulostaa tässä syyllistävältä. Ei ole minun, eikä kenenkään asia lähteä urputtamaan siitä, millaisia tarinoita itse kukin itselleen kertoo. Nettikirjoitustensa perusteella näillä ATMeilla näyttää kuitenkin kirjoittelun intohimoisesta sävystä päätellen olevan kovastikin halua oppia naisseuraa saamaan, joten tässä vaiheessa olisi perusteltua pohtia sitä, että onko itselleen kerrottu tarina järkevä ja hyödyllinen.

Mikä sitten olisi parempi, toimivampi ja hyödyllisempi tarina?

Esimerkiksi tämä: ”Minun on hemmetin vaikeaa saada naispuolista seuraa, mutta pyrin aktiivisesti perehtymään siihen, kuinka voisin oppia siinä paremmaksi.”

Tai tämä: ”Tiedän, ettei minua ole ulkonäöllä/taloudellisella tilanteella/pituudella siunattu, mutta aion todellakin perehtyä siihen, kuinka voisin oppia viehättävämmäksi siitäkin huolimatta. Aion esimerkiksi hankkia itselleni muita ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä viehättävämmän.”

Tai tämä: ”Tiedän, etten ole mitään mallipoikatasoa, mutta uskon, että voin tehdä ainakin pieniä parannuksia olemukseeni. Aion selvittää mitä ne ovat ja alkaa toteuttamaan niitä omassa elämässäni.”

”En saa seuraa, koska olen köyhä ja ruma” on lannistetun ihmisen tarina. Se ei jätä mahdollisuutta siihen, että asiat voisivat koskaan muuttua, joten miksi edes yrittää muuttaa niitä?

En halua tässä tekstissä mennä niihin hävyttöminä ammottaviin logiikan aukkoihin, jotka kyseiseen tarinaan sisältyvät. Mikähän esimerkiksi siinä mahtaa olla, että monelle muulle ”rumalle ja köyhälle” heruu, mutta juuri sinulle ei? Entä mikähän siinä on, että moni rumaksi tai köyhäksi itsensä mieltävä onnistuu tekemään ulkonäölleen tai varallisuudelleen jotakin, mutta juuri sinä et? Voi olla, että taustalta löytyy ihan todellisiakin syitä, mutta omien kokemusteni perusteella ainakin jonkinlaisia parannuksia voi omassa tilanteessa lähes aina tehdä.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti ”Mies joka ei saa seksiä: Miksi kertoa itselleen tarinaa, josta on enemmän haittaa, kuin hyötyä?” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia