8 syytä, miksi et saa töitä

miksi en saa toita

Miksi en saa töitä? Tämä on epämiellyttävä kysymys, johon moni meistä on joutunut elämänsä aikana törmäämään. Kovin mukavaa ei tällaista ole pohdiskella, mutta se kannattaa.

Törmäsin äskeittäin netissä artikkeliin otsikolla “Nämä vastavalmistuneet lähettävät työhakemuksia pilvin pimein – Miksei töitä löydy?“. Jutussa korkeakoulutetut Jenny ja Stina eivät saa töitä, vaikka näkevät työnsaannin eteen kovasti vaivaa.

“Kahdessa vuodessa nuorten korkeakoulutettujen työttömien määrä Helsingissä on kasvanut yli 40 prosenttia”, jutussa kerrotaan. Aihe on vanha tuttu: Töitä ei saada, koska töitä ei enää ole. Ajatus on suosittu ja varmasti monin osin tottakin. Monien alojen työpaikat ovat viime vuosina vähentyneet selvästi.

Tässä tekstissä haluan pohtia työllistymistä hyvin tietystä näkökulmasta. Siitä, että tietyn tyyppisille ihmisille löytyy paljon töitä myös rankkoina aikoina, tietyn tyyppisille taas ei. Jotkut tuttavani saavat työtarjouksia toisensa perään, toiset eivät saa yhtään. Nallekarkit eivät mene tasan. Toisilta puuttuu, toisilla on liikaa.

Se, että toisille tarjotaan yhä uusia ja uusia töitä toisensa perään, kertoo kuitenkin siitä, että töitä on, vaikka niiden saaminen onkin vaikeutunut. Minkä vuoksi toiset siis saavat paljon ja toiset eivät yhtään? Mikä erottaa nämä kaksi ryhmää toisistaan ja mitä juuri sinä voisit tehdä, jotta voittaisit työnhaun jumalien suosion?

Olen ehtinyt toimimaan niin työnhakukonsulttina kuin rekrytoijanakin, minkä lisäksi olen saanut olla tekemissä suuren määrän molempien mainittujen ihmistyyppien edustajien kanssa: Niiden jotka saavat kaiken ja niiden jotka eivät oikein mitään. Näihin tietoihin pohjautuen kokosin seuraavat 8 äärimmäisen yleistä, mutta liian usein ylenkatsottua syytä siihen, miksi et saa töitä. Jokaisessa kohdassa esitän myös ajatuksen tai neuvon, jotka huomioonottamalla voit parantaa todennäköisyyttäsi löytää se unelmiesi työpaikka.

  • Yksikään seuraavista neuvoista ei luonnollisesti takaa sitä, että saisit töitä. Jokainen niistä voi kuitenkin lisätä työllistymisen todennäköisyyttä.
  • Yksikään mainituista asioista ei ole varsinaisesti miellyttävä, mutta niistä provosoitumisen sijaan kannattaa mieluummin pohtia siitä, voisiko niiden huomioimisesta olla kuitenkin jonkinlaista hyötyä.
  • Yhdenkään mainitun asian käyttöönotto ei ole täysin helppoa ja vaivatonta, pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei se ole helppoa useimmille muillekaan. Moni kuitenkin onnistuu siinä, mikä viestii siitä, että se on ainakin teoriassa mahdollista.

Miksi en saa töitä? Mahdollisesti seuraavista syistä:

1. Uskot maailman olevan reilu paikka ja toimit sen mukaan

Moni meistä uskoo, että maailma on reilu paikka, jossa työpaikat menevät heille, jotka ne eniten ansaitsevat. Käytännössä siis parhaimmalle työnhakijalle. Tämä uskomus on kuitenkin kaukana totuudesta. Todellisuudessa työpaikka saattaa mennä jollekulle sinua vähemmän koulutetulle, vähemmän kokeneelle, vähemmän osaavalle ja muutenkin kaikin puolin vähemmän sopivalle hakijalle.

Ansaitsemasi työpaikan voi viedä nokkasi edestä joku epäkompetentimpi, mutta verkostoituneempi, onnekkaampi, kauniimpi, komeampi, oikeampaa sukupuolta edustava tai vaikkapa uskottavammin tyhjää liirumlaarumia puhuva henkilö. Tämä on ehkä epäreilua ja epämiellyttävää, mutta usein totta. On myös vaikea uskoa, että tämä epäkohta tulisi muuttumaan ainakaan lähivuosikymmeninä, ehkä jopa ikinä.

Mikä ratkaisuksi?

Itsensä kehittäminen. Kun tiedämme järjestelmän olevan epäreilu, jää meille kaksi vaihtoehtoa: Voimme epäreiluudesta lannistuneina jäädä valittamaan maailman epäoikeudenmukaisuutta tai voimme pyrkiä tulemaan toimeen näinkin epäreilun järjestelmän puitteissa. Voimme pyrkiä verkostoitumaan, voimme kehittää itseilmaisuamme ja opetella karismaa, parantaa ammattitaitoamme entisestään, perehtyä syvällisesti työnhakuun tai tehdä ihan mitä tahansa, joka lisäisi mahdollisuuksiamme työllistyä siitä huolimatta, että järjestelmä sattuu olemaan epäreilu.

2. Et osaa esiintyä eduksesi tai myydä itseäsi

“Kerro lyhyesti, miksi juuri sinut pitäisi palkata tähän työhön?”

Tämä on yleinen työhaastatteluissa ja työhakemuksissa esitettävä kysymys. Vastauksemme siihen ovat kuitenkin usein jotakin tällaista: “Jaa-a, no emmä tiiä, mulla on tähän sopiva koulutus ja oon valmis tekemään hyvää työtä sekä oon luotettava työntekijä.”

Poikkeuksen tähän muodostavat lähinnä liiketalouden, myynnin, kauppatieteiden ja muiden “kovien ja kylmien alojen” opiskelijat ja osaajat, jotka tietävät pelin hengen ja ovat varautuneet työnhakutilanteisiin opettelemalla esimerkiksi 30-60 sekunnin hissipuheen, jossa he taitavasti esittävät myyntivalttinsa ja syyt siihen, miksi juuri heidät tulisi palkata.

Kuulostaako kauppis-pyrkyreiden hissipuhetekniikka naurettavalta? Ehkä, mutta se on myös toimiva. Jos emme osaa edes perustella sitä, miksi juuri me ansaitsemme kyseisen työpaikan, miksi saisimmekaan sen? Työnantaja haluaa tietää, miksi kaikkien hakijoiden joukosta pitäisi valita juuri meidät. Tämä on tavallaan itsestäänselvää, mutta silti ylenkatsomme usein itsemme markkinoimisen taitoja.

Hissipuhe on tietysti vain yksi esimerkki itsensä myymisestä. Todellisuudessa tapoja vaikuttaa paremmalta ehdokkaalta on lukuisia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Itsensä kehittäminen. Voit esimerkiksi

  • selvittää vahvuutesi ja myyntivalttisi ja opetella esittämään ne sujuvasti.
  • opetella myynnin ja markkinoinnin tekniikoita, joiden avulla saat “myytyä itsesi” hakemus- tai haastattelutilanteessa.
  • Opetella esiintymistä, itseilmaisua, karismaa ja kehonkieltä. Näin annat itsestäsi pätevämmän ja uskottavamman kuvan ja lisäät todennäköisyyttäsi työllistyä.
  • Opetella sosiaalisia taitoja. Mitä mukavampi olet ja mitä helpompaa kanssasi on olla, sitä enemmän sinusta pidetään ja sitä todennäköisemmin valinta kohdistuu sinuun.

3. Joku muu on sinua verkostoituneempi

Verkostoituminen. Vuosikymmenemme trendisana joka tursuaa jo korvista. Silti sitä ei voi ohittaa. Halusimme taikka emme, tätä maailmaa pyörittävät suhteet ja verkostot. Se, jolla on paljon, saa lisää ja se jolla on vähän joutuu myös vastaisuudessa tyytymään vähään. Epäreilua, mutta ilmeisen totta.

Tässä uutisessa työ- ja elinkeinomisteriön Mika Tuomaala mainitsee, että yli puolet työpaikoista täytetään “suoralla kontaktilla”, käytännössä siis suhteilla. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80 % töistä täytetään suhteiden kautta.

Mieleen tulee myös useampi työpaikka, joissa olen lyhyen elämäni aikana ehtinyt olemaan. Kun työpaikalle rekrytointiin, niin mistä sopivia tekijöitä etsittiin ensin? Ei suinkaan avoimen haun kautta, vaan talon sisältä. Ja jos rekrytointimenettely vaatikin avointa hakua, avattiin se joskus lähinnä “näön vuoksi”, mutta paikan sai silti joku talon sisältä tuleva henkilö tai joku, jonka joku talon sisällä oleva tunsi.

Reilua? Ei välttämättä. Totta? Valitettavan usein.

Mikä ratkaisuksi?

Verkostoituminen ja itsensä kehittäminen. Mitä enemmän kontakteja sinulla on, sitä korkeammat ovat todennäköisyytesi saada töitä. Mitä sosiaalisesti taitavampi olet, sitä helpompi muiden on sinusta pitää ja sitä todennäköisemmin työllistyt.

Verkostoituminen ei ole välttämättä kivaa. Itseltäni meni vuosia ja vuosia oppia tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta, jotta osasin nauttia sosiaalisista tilanteista edes hieman. Ei se ole automaattisesti miellyttävää yhä edelleenkään, vaikka nykyinen työni perustuukin jatkuvaan sosiaalisuuteen ja läheiseen ihmiskontaktiin. On kuitenkin fakta, että sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta voi oppia. Siihen opastavaa materiaalia löydät tämän blogin lisäksi lukemattomista ja lukemattomista eri paikoista. Erityisesti kuitenkin suosittelen aiheesta kirjoittamaani Eroon ujoudesta -kirjaa.

4. Joku muu on sinua parempi

Kilpailu on todellisuutta, halusimme sitä tai emme. Työhön palkataan usein joku osaavimmista hakijoista. Monella näyttää olevan uskomus, että jonkin koulutuksen (olkoon se sitten kuinka korkea tahansa) omaaminen kertoo osaamisesta. Koulutus toki kertoo jotakin, mutta ei tarpeeksi.

Täydellisestikään käyty koulu ei takaa, että olisimme loistavia työntekijöitä. Koulutus ei myöskään takaa, että omaisimme jonkin työnantajan toivoman taidon ja/tai luonteenpiirteen. Joku kilpahakijoistamme taas omaa ehkä juuri kyseisen tarvittavan taidon tai piirteen ja on siten meitä houkuttelevampi valinta.

Mikä ratkaisuksi?

Itsensä kehittäminen. Mitä enemmän osaamme, sitä suurempi on mahdollisuutemme työllistyä. Valitettavasti moni näyttää ajattelevan, ettei ammatillisia taitojaan voi kehittää muualla kuin töissä: “Miten muka kehittyisin paremmaksi, kun en pääse minnekkään töihin?”

Tämä on vahvasti rajoittava uskomus, joka kannattaa kyseenalaistaa heti tässä ja nyt. Työttömänäkin voit parantaa taitojasi esimerkiksi

  • lukemalla kirjoja
  • osallistumalla kursseille tai luennoille
  • värväytymällä vapaaehtoistöihin
  • aloittamalla omia projekteja
  • tapaamalla itseäsi osaavampia ihmisiä ja oppimalla heiltä
  • hankkimalla itsellesi mentorin

Mikäli itsensä ammatillinen kehittäminen taas tuntuu epämiellyttävän raskaalta ja jätämme sen sikseen, lisäämme sen todennäköisyyttä, että joku ahkerampi itsensä kehittelijä tulee myös tulevaisuudessa kirimään edellesmme kilpailussa kivoista työpaikoista.

(Koulutus on toki ihan kiva juttu ja uskon vahvasti koulutukseen. Minulla itselläni on yksi korkeakoulututkinto suoritettuna ammattikorkeakoulusta ja pian valmistun myös yliopistosta. Jos kuitenkin luotamme pelkästään koulutukseemme, tulemme häviämään heille, joilla on koulutuksen lisäksi takataskussaan myös asennetta ja kokemusta.)

5. Hakemuksesi ei sano mitään

“Olen 30-vuotias tradenomi/laborantti/johdon assistentti Helsingistä. Olen myönteinen, tykkään tiimityöskentelystä ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Olen myös uuttera ja tykkään oppia uutta. Minulla on 3 vuotta työkokemusta vastaavista töistä ja uskon, että olisin hyvä valinta tähän tehtävään. Toivon pääseväni haastatteluun, jossa voisimme keskustella lisää!”

Suurinpiirtein tältä näyttää ja kuulostaa lähes jokainen hakemus. Eikä massaan hukkuminen ole edes ainoa ongelma. Ongelma on myös se, etteivät useimmat hakemukset varsinaisesti sano yhtään mitään. Niissä on paljon sanoja, mutta ei nimeksikään sisältöä.

“Olen myönteinen, tykkään tiimityskentelystä ja tulen kaikkien kanssa toimeen.” <- Arvaa kuinka moni kertoo hakemuksessaan olevansa kielteinen, vihaavansa ihmisiä ja ettei halua olla heidän kanssaan tekemisissä ellei ole aivan pakko? Ei kukaan, sillä sellaista ei sovi sanoa. Näin ollen tuo kauniisti muotoiltu lause ei sisällä varsinaisesti mitään todellista ja varmaa tietoa siitä, millaisia olemme.

“Minulla on 3 vuotta työkokemusta vastaavista töistä ja uskon, että olisin hyvä valinta tähän tehtävään.” <- Mitä erityistä olemme oppineet kolmessa vuodessa? Entä miksi olisimme hyvä valinta?

Työnantajalla ei lähtökohtaisesti ole aikaa ja halua selvittää tätä puolestamme. Rekrytointiin käytettävä aika ja työvoima maksaa paljon. Jos osoittaudumme yhtä haaleiksi kuin hakemuksemme, työnantaja menettää rahaa. Ja arvaa mitä? Ihmiset vihaavat menettää rahaa! He suorastaan pelkäävät sitä! Helpottaksemme työnantajan elämää ja rauhoitaaksemme hänen pelkojaan on meidän kerrottava jo hakemuksessa, miksi juuri me olemme juuri se hänelle sopiva työntekijä.

Lievästi epämiellyttävä vinkki:

Työnantajaa ei kiinnosta varsinaisesti se, keitä olemme ja millaisia olemme. Työnantaja ajattelee useimmissa tapauksissa ensisijaisesti omaa etuaan ja häntä kiinnostaa se, mitä hyötyä me tuomme mukanamme. Sen sijaan että kerromme itsestämme, miksemme kertoisi kuinka omaa etuaan rakastava, työnantaja hyötyy meistä? Autammeko häntä tienaamaan enemmän rahaa? Tuommeko hänelle lisää asiakkaita? Parannammeko työpaikan hyvinvointia? Osaammeko löytää kekseliäitä ratkaisuja työnantajan pulmiin? Minkä työnantajan ongelman ratkaisemme?

6. Osaamisesi ei ole uniikkia eikä siten kiinnostavaa

Millaiset ihmiset ovat työnantajan näkökulmasta kiinnostavia?

Propellipäät. Ne tyypit, jotka ennakkoluulottomasti yhdistelevät näennäisesti täysin toiseensa liittymätöntä osaamista yhteen ja saavat aikaiseksi hybridiosaamista, jota ei ole ehkä kellään muulla. Nämä ovat tyyppejä, joiden ohittaminen voi olla monelle työnantajalle vaikeaa.

Esimerkki: Olen entinen valokuvaaja, mutta osaan myös digimarkkinointia. Jos työskentelisin pienessä valokuvastudiossa, voisin kuvaamisen ja kuvankäsittelyn lisäksi myös markkinoida työnantajayritystäni ja näin tuottaa lisäarvoa työnantajalleni. Hybridiosaamiseni vuoksi olisin lähtökohtaisesti houkuttelevampi työntekijä kuin valokuvaaja, joka osaa vain valokuvaamista. Erityisesti pienillä työnantajilla ei ole lähtökohtaisesti mahdollisuutta palkata jokaisen alan erikoisosaajia, jolloin hybridiosaamisen arvo nousee.

Henkilöt, jotka eivät osaa muuta kuin omaa alaansa, ovat monessa tapauksessa se vähemmän kiinnostava vaihtoehto. Opettaja, joka ei osaa kuin opettaa. Myyjä joka ei osaa kuin myydä. Markkinoija, joka ei tiedä muusta kuin markkinoinnista. Tämä ei ole kettuilua eikä väheksymistä. Jokainen ihminen on tärkeä. Olemalla yksi tuhannesta olemme kuitenkin vain yksi tuhannesta, mikä dramaattisesti laskee todennäköisyyttä, että valinta kohdistuisi juuri meihin.

7. Olet panostanut ammattitaitoosi, muttet asenteeseesi

Seuraava kohta voi kuulostaa töykeältä, mutta tarkoitukseni ei ole loukata, vaan havainnollistaa sitä, kuinka moni työnantaja ajattelee.

Olen itse pienyrittäjä ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa myös työnantaja. Suomen lainsäädäntö tekee työntekijän palkkaamisesta kuitenkin aivan jäätävän kallista ja siten riskialtista. Väärä työntekijävalinta kostautuu varsinkin pienelle yrittäjälle täysimittaisena taloudellisena katastrofina. Näin ollen täsmälleen oikeanlaisen henkilön löytäminen on elintärkeää.

Ylivoimaisesti tärkein tekijä valinnassa ei suinkaan ole hakijan ammattitaito vaan asenne. Asenne korvaa nimittäin hyvin paljon. Palkkaisin paljon todennäköisemmin hieman epäkompetentimman henkilön, jolla on loistava asenne kuin hyvin osaavan tekijän, jota kiinnostaa enemmän oma palkka kuin yritykseni kukoistus. Haluaisin tekijän joka on itseohjautuva, oma-aloitteinen, myönteinen, henkisesti kypsä ja yhteistyöhaluinen. Henkilö, jolla on oikea asenne pääsääntöisesti oppii kyllä tarvittavat taidotkin varsin nopeasti.

Tällainen yrittäjämäinen asenne on äärimmäisen tärkeä myös perinteisissä työpaikoissa. Uralla eivät kohoa nopeimmin he, jotka tekevät työnsä hyvin, vaan he, jotka hyvin tehdyn työn lisäksi tekevät ekstraa: etsivät epäkohtia ja keksivät niihin ratkaisuja, edistävät työyhteisön hyvinvointia, panostavat ryhmähenkeen, opettelevat muutkin kuin pakolliset työtaidot ja niin edelleen.

Edelliseen vinkkiin kannattaa suhtautua tietysti varoen. On työpaikkoja, joissa epäkompetentti ja laiskistunut johto tai keskijohto (tai miksei kollegakin) voi kokea pätevän ja aktiivisen tekijän uhkana ja torpata tämän uran.

Mikä ratkaisuksi?

Ehkä arvasitkin. Itsensä kehittäminen. Asennetaidot ovat taitoja ja taidot ovat opittavissa. Asioita, kuten oma-aloitteisuutta, myönteisyyttä, sosiaalisia taitoja, henkistä kypsyyttä, kestävyyttä ja itsevarmuutta voi jossain määrin opetella.

8. Et aktiivisesti tavoittele Unelmiesi Työtä

Unelmatyö on tämän päivän trendisana.. Haluamme elämämme olevan “just eikä melkein”. Myös työn halutaan olevan täydellistä. “Ihan kiva” ei enää riitä. Mutta mikä kumma siinä on, että toiveistamme huolimatta päädymme kerta toisensa jälkeen ihan kivoihin töihin, kun unelmatyöt menevät jollekulle muulle?

Yksi syy tähän on se, ettemme ole täydellisiä ehdokkaita täydelliseen työhön. Eri työt vaativat erilaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia. Mitä osaamista ja vahvuuksia juuri omassa unelmatyössämme vaaditaan? Voisimmeko hioa itsestämme niin täydellisiä ehdokkaita, ettei meitä yksinkertaisesti voida ohittaa?

Jotta tietäisimme, millaiseksi meidän on kehityttävä, on tietysti ensin tiedettävä, mihin haluamme päästä. Kysyin viimeksi eilen eräältä ympäristöalaa osaavalta tuttavaltani, millaisia töitä hän toivoisi saavan, antoi hän minulle hyvin tyypillisen vastauksen: “Emmä tiiä, jotain missä saisi tehdä tutkimusta kentällä ja joka olisi kivaa.”

Mitä tutkimusta? Missä kentällä? Millaiselle työnantajalle? Mitä haluaisimme työllämme saavuttaa? Mitä tarkalleen ottaen haluamme tehdä? Mitä tarkemmin tiedämme mitä haluamme, sitä helpompaa meidän on keskittyä hiomaan juuri niitä taitoja ja vahvuuksia, joita juuri omassa unelmaduunissamme tarvitaan.

Lopuksi

Huomasit varmasti, että keskeisin viestini tässä kirjoituksessa on se, että itseään kehittämällä voimme nostaa todennäköisyyttämme saada töitä. Monella ihmisellä näyttää kuitenkin olevan uskomus, että jokainen ansaitsee saada töitä sellaisenaan kuin on. Muuttua ja kehittyä ei tarvitse.

Näin itsekin haluaisin asian olevan ja täydellisessä maailmassa se näin olisikin. Elämme kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellisessä maailmassa, jossa asiat eivät aina suju, kuten haluaisimme niiden sujuvan. Se on asia, joka tulee toivottavasti vielä joskus muuttumaan, mutta kyseinen muutos ei tule tapahtumaan ihan pian. Siksi epämiellyttävä, mutta järkevä vaihtoehto on hyväksyä järjestelmän epäreiluus ja pyrkiä tulemaan toimeen siitä huolimatta.

Mitä kaikkea voisimme alkaa tästä lähtien tekemään, jotta työllistymisemme todennäköisyys kasvaisi ratkaisevasti?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Miksi en saa töitä? Esittelyssä 8 syytä” on julkaistu 8.10.2015 ja sitä on päivitetty 1.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia