Miksi yksi ihminen saa seuraa helposti ja lähes missä tahansa tilanteessa kun taas joku toinen jää usein yksin?
Kirjoitin viimeksi siitä, kuinka tärkeää on osoittaa aktiivisesti kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan. Jos emme itse osoita kiinnostusta muita kohtaan, emme saa itsekään sitä osaksemme. Passiivinen ja etäisen oloinen ihminen jää usein yksin.
Tänään havainnollistan tätä käytännön esimerkin kautta:
Tässä ovat esimerkkimme päähenkilöt, Matti ja Maija.
Matti ja Maija ovat molemmat hyviä ja mukavia tyyppejä. Kummassakaan ei ole lähtökohtaisesti mitään sellaista, mikä estäisi heitä löytämästä itselleen seuraa. Ainoa, mikä heitä erottaa, on heidän tapansa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa.
Kuvitellaan, että Matti ja Maija ovat parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Tältä näyttää heidän päivänsä:
Aamulla molemmat syövät aamupalaa. Maija nauttii aamupalansa yhteydessä Netflixistä lempisarjaansa, kun taas Matti lähettää parille ystävälleen viestejä Whatsapissa: “Mitäs tyypit, mitä kuuluu, miten eilinen meni?“.
Aamupalan jälkeen he laittavat itsensä valmiiksi, suhauttavat bussilla kouluun ja odottelevat luennon alkua käytävällä. Maija nyökkää tervehdyksen luokkakavereilleen ja sitten keskittyy kertaamaan edellisen luennon muistiinpanoja. Matti taas aloittaa keskusteluja useamman luokkakaverin kanssa, kyselee heidän viikonloppusuunnitelmistaan ja kuulee, että Pertsan luona on illalla bileet, joihin Mattikin saa kuulemma tulla, jos niin haluaa.
Sitten alkaa luento. Luennolla käsitellään menetyksen kokemuksia. Luokkakaveri Jaana kertoo siitä, kuinka hän on surrut vuosi sitten menehtynyttä koiraansa Nappia. Myös Matti uskaltautuu kertomaan siitä, miltä läheisten menettäminen on hänestä tuntunut.
Luennon jälkeen ryhmä suuntaa ruokalaan nauttimaan lounasta. Kaikki istuvat saman pöydän ääressä. Maija kuuntelee sivusta, mutta ei osallistu keskusteluun. Matti taas kyselee Jaanalta hänen edesmenneestä koirasta ja he uppoutuvat syvään keskusteluun, jonka vuoksi meinaavat myöhästyä seuraavalta luennolta. Jaana taas nousee pöydästä ajoissa ja suuntaa ripeästi luokkaan.
Koulupäivä loppuu ja on aika lähteä kotiin. Bussipysäkillä Maija seisoskelee hieman sivussa ja tekee jotakin puhelimellaan. Matti taas huomaa pysäkillä seisoskelevan, rinnakkaisluokalla olevan Petterin ja aloittaa keskustelun hänen kanssaan. Bussissa Maija menee istumaan omilleen, kun taas Matti matkustaa yhdessä Petterin kanssa ja kuuntelee kiinnostuneena Petterin kertomuksia elämästään.
Illalla Pertsan luona on bileet. Maija ja Matti ovat molemmat kutsuttujen joukossa. Bileissä Maija viettää aikaa parin läheisimmän luokkakaverinsa kanssa ja heillä on mukavaa. Matti taas pyrkii jutustelemaan paitsi hyvien tuttujensa kanssa, mutta pyrkii myös tutustumaan muutamaan sellaiseen, jota ei ennestään tunne. Hauskanpidon lisäksi Matti saa pari uutta tuttavaa, joista toinen pyytää Mattia myös kahville kanssaan.
Kysymys:
Kumpi tarinan henkilöistä on suuremmassa vaarassa jäädä elämässään yksin? Kumpi toteuttaa sellaisia toimintamalleja, joiden vuoksi hän tulee olemaan suosittu minne ikinä meneekin ja kummalla taas on on todennäköisesti enemmän hankaluuksia seuran saamisessa?
Seuraa saa helpommin tietenkin Matti. Kyse ei ole siitä, että Maijakaan tekisi mitään varsinaisesti väärin. Matti vain harjoittaa paljon aktiivisemmin niitä toimintamalleja, joiden avulla ihmisten maailmassa saa seuraa.
- Hän kyselee aktiivisesti muiden kuulumisia.
- Hän aloittaa keskusteluja ja hakeutuu muiden seuraan.
- Hän on aktiivisesti ja avoimesti kiinnostunut muiden ajatuksista ja kokemuksista.
- Hän tutustuu niihin ihmisiin, joita ei vielä tunne.
Nämä ovat toki itsestäänselviä asioita meille kaikille. Tottakai seuraa saa sillä, että on aktiivinen sosiaalisissa tilanteissa. Silti moni yksinäinen ihminen ei osoita tällaista aktiivisuutta. Heillä on siihen usein hyviä ja ymmärrettäviä syitä, mutta lopputulokseen tällainen passiivisuus silti vaikuttaa.
Jos olet itse tilanteessa, jossa koet olosi yksinäiseksi tai haluaisit muuten vain saada lisää seuraa, pyri olemaan kuin Matti. Seuran saaminen ei vaadi kummoisia, vaan ihan sitä tavallista aktiivisuutta ja sitä, että olemme aidosti kiinnostuneita muista ihmisistä, heidän seurastaan, ajatuksistaan ja kuulumisistaan.
Kun olemme kiinnostuneita muista, myös muut ovat kiinnostuneita meistä.
Rakkaudella,
Jevgeni