Mitä esivanhempasi ajattelisivat sinusta?

mita esivanhempasi ajattelisivat sinusta

Mitä esivanhempasi ajattelisivat sinusta? Kysymys tuli mieleeni, kun kuuntelin lähetystä muinaisista kulttuureista. Monessa menneisyyden kulttuurissa esivanhempia kunnioitettiin suuresti ja ensimmäisissä kivikautisissa uskonnoissa he olivat jopa palvonnan kohteita.

Tällainen valtava kunnioitus kauan sitten eläneitä esivanhempiamme kohtaan, tuntuu modernin, länsimaisen ihmisen mielestä hieman kummalliselta. Tokihan me kunnioitamme omia isovanhempiamme. Joissain tapauksissa myös iso-isovanhempiamme, mutta siihen se aikalailla jääkin. En ole ainakaan itse ennen tätä pohtinut sitä, mitä joku 500 tai 5000 vuotta sitten elänyt, itselleni tuntematon esivanhempani ajattelisi minusta.

Pystyn kuitenkin näkemään, mikä ajatus tällaisen esivanhempien kunnioittamisen takana piilee. Oma tulkintani on se, että kyse on hyveellisyydestä, moraalista ja vastuuttamisesta. Ihminen ikään kuin ohjaa itseään kehittymään paremmaksi, kasvamaan ihmisenä ja elämään hyveellisempää elämää, jotta hänen esivanhempansa olisivat hänestä ylpeitä ja jotta heidän panoksensa sukupolvien ketjuun ei olisi mennyt hukkaan.

Olisivatko esivanhempasi ylpeitä siitä, millainen olet?

Olisivatko esivanhempasi ylpeitä siitä, millainen olet?

Oletko kunnollinen ihminen? Elätkö hyveellistä elämää? Oletko luotettava? Arvostatko ja kohteletko muita kunnioittaen? Autatko, kun muilla on vaikeaa? Teetkö työtä sen eteen, että sinuaa ympäröivä maailma (pienessä tai isossa mittakaavassa) olisi edes hitusen parempi paikka sinun jälkeesi?

Mutta Jevgeni! Lopeta tuo ahdistava moralisointi! saattaa joku huudahtaa tätä lukiessa. Meidän elämämme on meidän jokaisen omaa. On täysin meidän oma asiamme, mitä me silllä teemme. Jos en halua elää hyveellisesti, siihen ei pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista. Kaikkein vähiten joillain tuhansien vuosien takaisilla esivanhemmilla!

Olen tästä sinänsä samaa mieltä, mutta toisaalta… en ole. Ymmärrän, miksi esivanhemmillamme saattaisi olla nokankoputtamista siihen, jos elämme elämäämme ilman hyveitä ja ilman kunnioitusta muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Perusteluni on tämä:

Esivanhempamme ovat eläneet todella brutaalissa maailmassa. Koko ihmiskunnan historia on täynnä loputonta tuskaa ja kärsimystä. Toistuvat sodat, nälänhädät, sairaudet ja puute ovat piinanneet lähes jokaista esivanhempiemme sukupolvea.

Tässä helvetillisessä kurimuksessa esivanhempamme ovat sukupolvi sukupolvelta pitäneet kynsin ja hampain kiinni elämästään. Jokainen on selvinnyt hengissä tarpeeksi pitkään synnyttääkseen ainakin yhen lapsen. Jokainen on lisännyt yhden palan katkemattomaan sukupolvien ketjuun.

Käytännössä esivanhempamme ovat uskomattomalla taistelullaan ostaneet elämän minulle ja sinulle. Elämmekö me tätä elämää tavalla, joka tekee heille kunniaa? Vai, onko heidän valtava työnsä mennyt kohdallamme hukkaan?

Nämä ovat suuria kysymyksiä, joista voimme niin halutessamme löytämään paljon voimaa ja innostusta omaan elämäämme.

Älä anna esivanhempiesi taistelun mennä hukkaan.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia