MITÄÄN EI OLE PAKKO TEHDÄ

Tänään haluan kirjoittaa asiasta, joka koskettaa meistä aivan liian monia. Törmään tähän melkeinpä jokaisen valmennuskerran yhteydessä, eli kyseessä on niin yleinen juttu, että tuskinpa tämä kirjoitus ihan hukkaan menee.

Yleensä tämä tulee esiin jossain muodossa joko silloin, kun keskustellaan esimerkiksi epämielekkäiden asioiden tekemisestä tai silloin, kun selittelemme miksi teemme/emme tee jotakin.

Olemme tottuneet siihen, että teemme asioita, koska joko

a) haluamme tehdä niitä

b) meidän kannattaa tehdä ne, jotta jotakin tapahtuisi/ei tapahtuisi

c) meidän on pakko tehdä ne, jotta jotakin ikävää ei tapahtuisi

No, ollaan tällä kertaa alusta asti suoria. Edellämainituista vain ensimmäinen vaihtoehto, halu, on totta. Muut kaksi ovat tyhjää puhetta. Tiedän, tämä on kova väite, joten perustellaampa se.

Teemme asioita siksi, että haluamme. Kyllä, tämä koskee aivan jokaista tilannetta. Kaikki, mitä me teemme, johtuu halustamme tehdä sitä. Meidän ei ole pakko tehdä mitään, mitä emme halua.

No, tässä vaiheessa saatat ajatella että hei, kyllä mun on vaan pakko käydä töissä! Tai vielä parempi, kyllä mun on pakko syödä!

No ei ole. Meidän ei ole missään määrin pakko käydä töissä. Käymme siellä siksi, että haluamme tulla toimeen, koska haluamme ylläpitää elintasoamme, koska haluamme pystyä ostamaan asioita. Tai toisinpäin, käymme töissä, koska emme halua olla varattomia ja maksukyvyttömiä tai koska emme halua menettää asuntoamme jätettyämme vuokranmaksun väliin.

Meidän ei ole edes pakko syödä. Syömme, koska haluamme pysyä kylläisinä. Syömme, koska emme halua nähdä nälkää tai koska emme halua kuolla nälkään. Kuoleminen on uskoakseni ainoa asia, joka on oikeasti pakko tehdä. Mitään muuta ei ole.

No onko tämä taas vain sellainen typerä “näin teidän pitäisi puhua ja ajatella”-juttu, vai onko tällä jokin syvempikin tarkoitus?

Tottakai on. Tässä on jälleen kyse vanhasta ystävästämme uhriasenteesta. Siitä, ettei elämämme ole täydellistä siksi, että olosuhteet nyt vain sattuvat olemaan meitä vastaan. Kun puhun ihmisten kanssa siitä, miksi he eivät ole onnellisia ja esitän kysymyksen kuten “no miksi sä et elä just niinkuin haluat”, saan yleensä vastauksena vaikuttavan luettelon asioista, joka on tiivistettävissä muotoon “no koska mun nyt vaan on pakko tehdä asioita joista en pidä ollenkaan!”

Kuten edellä jo huomattiin, ei ole pakko. Ja kun nämä ihmiset sitten tajuavat tämän, heille selkenee se, että he itse ovat vastuussa kaikista teoistaan.  Että he itse tekevät omat tekonsa (kuinka yllättävää)! Saattaa kuulostaa tosi absurdilta, mutta tämä ei todellakaan ole mikään päivänselvä asia.

Tässä on jälleen kyse kontrollin palauttamisesta, josta puhuttiin aiemmin täällä. Siitä, että tajuaisimme itse päättävämme omista teoistamme, että mikään ei pakota meitä niihin.

Kun nyt kerran vauhtiin päästiin, otetaan loppuun pari käytännön esimerkkiä.

Minä tässä esimerkiksi luen eräisiin pääsykokeisiin, eikä tämä kyllä ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. En pidä kokeisiin pänttäämisestä missään määrin. Minun ei kuitenkaan millään tavoin olisi pakko tehdä tätä, ellen haluaisi. Pänttään siksi, että haluan päästä opiskelemaan.

Aamulla minun “piti” viedä eräs paketti postiin, enkä oikein yhtään halunnut lähteä tarpomaan tuonne sateeseen. Tein sen kuitenkin siksi, että halusin vastaanottajan saavan pakettinsa ja haluan että hän pitää minua luotettavana kauppakumppanina.

Ja taas palataan siihen, että me emme ole mitään olosuhteiden uhreja. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään (paitsi kuolla sitten joskus, mutta kuka tietää, ehkäpä siihenkin pakkoon keksitään joskus ratkaisu). Teemme, koska haluamme.