muutoksen huomaamattomuudesta

Moimoi!

Tiedättekö sen jutun, että jos sammakon laittaa veteen ja sitten pikku hiljaa kuumentaa veden kiehuvaksi, niin sammakko kiehuu hengiltä koska ei huomaa veden lämpötilan nousua, koska se nousee niin tasaisen hitaasti, että sammakko ehtii sopeutua siihen?

En tiedä onko tuo juttu tosi vai jokin urbaani legenda (lisäys: ilmeisesti legenda), mutta minulle siitä tuli mieleen muutoksen huomaamattomuus.

Olen huomannut moneen otteeseen, kuinka sitä yrittää kovasti muuttaa itseään johonkin suuntaan, mutta vaivannäöstä huolimatta mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Sitten muuttumisen ikään kuin unohtaa tai siihen kyllästyy ja antaa koko homman olla, kunnes jonkin ajan kuluttua sitä vain eräänä päivänä huomaa että kappas, muutos on vain tapahtunut ikään kuin huomaamatta.

Muistan kun halusin joskus teini-iän lopulla oppia eroon sulkeutuneesta kehonkielestäni. Minulla oli tapana istua jalat ristissä, kädet ristittynä rinnan yli ja katse tiukasti maassa. Kun halusin tästä eroon, aloin tietoisesti istumaan jalat levällään, katse suorassa ja kädet muualla kuin rinnan päällä. Joka kerta kun istuin jossakin, yritin muistaa tehdä tämän.

Tätä jatkui sen puolisen vuotta eikä siitä ollut mitään hyötyä. Joka kerta kun unohdin tarkata itseäni, palasin automaattisesti siihen samaan vanhaan. Istuin siis kuin jokin sulkeutunut ja epävarma nörtti (joka tosin varmaan olinkin). Lopulta taisin kyllästyä koko yrittämiseen ja jätin homman sikseen.

Joskus muutamaa kuukautta myöhemmin aloin syystä tai toisesta jälleen tarkkailemaan istumistani, ja kas kummaa, huomasin että minulla oli tapana sekä istua että liikkua muutenkin kaikkea muuta kuin epävarmalla ja sulkeutuneella tavalla. Haluamani muutos oli tapahtunut, mutta jotenkin täysin huomaamatta.

Voi olla että se johtui yleisestä itsevarmuuden lisääntymisestä, voi myös olla että aiemmin käynnistämäni muutos vain vei itsensä jollain autopilotilla loppuun. Joka tapauksessa se tapahtui.

Toinen vastaava keissi oli se, kun halusin oppia eroon turhasta stressaamisesta. Koin niihin aikoihin olevani jo hyvin määrätietoinen kaveri ja lähestyin tavoitetta suorastaan tosissani. Pänttäsin kaiken stressinhallintamateriaalin mitä käsiini sain, opiskelin tunteiden toimintaa ja muodostumista sekä mitälie kaikkia rauhoittumis-, tasapaino- ja mielenhallintatekniikoita.

Ei liene tarpeellista edes sanoa, että eihän mistään noista mitään suoraa hyötyä ollut. Joo, olin kerännyt melkoisen määrän paikoin jopa hyödyllistä tietoa päähäni, mutta se ei vain jostain syystä johtanut haluamaani muutokseen. En muista jätinkö tämän tiedon lopulta ihan tietoisesti hautumaan vai luovutinko tämänkin jutun kanssa, mutta joka tapauksessa siirryin miettimään muita juttuja kuin sitä stressistä eroon pääsyä.

No yllätys yllätys, eräänä päivänä sitten vain huomasin että hetkinen, eipä ole tullut ressattua ihan hetkeen! Eikä ihan kauheasti ole stressiä tuon jälkeenkään kuulunut (olisikohan tuosta nyt noin hieman alle vuoden verran aikaa). Muutos oli tapahtunut tässäkin täysin minun huomaamatta. Ehkäpä kaikki keräämäni tieto oli vain asetellut itsensä jotenkin oikein, ehkä jokin oivallus oli auttanut minua tajuamaan jonkin viimeisen oleellisen asian, ehkäpä jotain muuta. Stressi oli kuitenkin pois ja veks, eikä ole sen jälkeen paria kolmea poikkeustapausta lukuun ottamatta oveen  kolkutellut.

En suinkaan hae tässä sitä, että muutokset tapahtuisivat ihan täysin itsestään. Tuskin kumpikaan noista mainitsemistani olisi toteutunut, ellen olisi ensin nähnyt isoa vaivaa niiden käynnistämisessä. Voi tosin yhtä hyvin olla niinkin, että ne toteutuivat jostain ihan muista syistä. Olen kuitenkin sen verran useaan otteeseen kuullut myös muilta samaa, että luulen tästä löytyvän edes pieni totuuden siemen.

Mene ja tiedä. Ihan vain muutama tälläinen ajatus tällä kertaa.