näin selviät vaikeista tilanteista ja otat niistä kaiken irti

Selasin pinkkaa ikivanhoja muistiinpanojani ja törmäsin en-muista-keneltä pöllittyyn, oivaltavaan ja hyvin paikkaansa pitävään lainaukseen:

“Vaikeat olosuhteet saavat usein aikaan ajattelutavan muutoksia, uusia näkökulmia maailmaan, muihin ihmisiin, omaan itseensä ja elämän asettamiin vaatimuksiin.  Tällainen näkökulman laajentuminen heijastaa sellaisia asenteellisia arvoja, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin ylevöittävästi ja rohkaisevasti.”

Eli tiivistäen: Vaikeat tilanteet kasvattavat. ja koska me olemme täällä kasvamassa, haluan tarjota muutaman ajatuksen siitä, miten vaikeista tilanteista otetaan enemmän irti.

Henkilökohtaisesti olen aika laiska, saamaton ja helppoa elämää arvostava kaveri. Eläisin hyvin mielelläni pumpulissa. Se ei vaan tahdo oikein onnistua, kun tasaisin väliajoin elämääni ilmaantuu kaikenlaisia odottamattomia, tympeitä haasteita. No, valitus ei (yleensä) auta, vaan haasteisiin, on vastattava. Pyrin tekemään sen näin:

1. Myönnän ikävän tilanteen olemassaolon

Näyttää olevan yllättävän yleinen käytäntö, että ikävään tilanteeseen joutunut ihminen potkii ja tappelee aika hemmetin kauan, ennen kuin lopulta myöntää, että nyt ollaan lirissä.

Esimerkki: Erään tuttavani parisuhde oli kriisissä, mikä oli selvää kaikille paitsi ilmeisesti hänelle itselleen. Tyttöystävä petti oikealle ja vasemmalle, riitoja oli jatkuvasti ja kaikki oli muutenkin aivan päin mäntyä. Vaan eipä ollutkaan, ainakaan tyypin itsensä mielestä. Tilanteen selvittäminen olisi vaatinut ongelman myöntämistä, mutta hei, eihän se nyt ole kiva myöntää että on mennyt mokaamaan parisuhteensa.

Toinen esimerkki: Kaverini kyllästyi koulun käymiseen, kettuuntui töihinsä, totesi että kattoon syljeskely on parempi vaihtoehto ja alkoi tekemään sitä. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kuten myöhemmin selvisi, kattoon syljeskelykään ei oikein maistunut. Ongelmaksi muodostui täydellinen tylsistyminen. Tätä ei vaan tiennyt kukaan, sillä aina kavereiden käydessä tyyppi näytti iloista naamaa ja hehkutti valintaansa. Ja ymmärtäähän tämänkin, ei ole kivaa myöntää ettei onnistu nauttimaan elämästä.

Tämähän on ihan hirveä klisee, mutta ei vaikeista tilanteista selviä ilman, että niiden olemassaolon ensin myöntää. Ja kun on todennut, että nyt ollaan vaikeuksissa, voidaan alkaa miettimään, miten sieltä rotkosta noustaan.

2. Olen ok ketutuksen kanssa

Kuten jokainen ehkä tietää, vaikeat tilanteet ketuttaa. Tai suoranaisesti vituttaa. Ja se on ihan okei. Ei ole tarvetta olla mikään moderni zen-mestari, jonka mieli on vettä ja johon ei ketutus pysty. Kyllä se niihinkin pystyy, eivät vain raukat kehtaa myöntää sitä. Joskus ketuttaa ja se on okei.

Tärkeääkin tärkeämpää on kuitenkin muistaa, ettei ketutus todellisuudessa johdu siitä, että olen hankkiutunut vaikeaan tilanteeseen. Se johtuu siitä, mitä minä tilanteesta ajattelen.

Esimerkiksi tällä hetkellä olen seuraavanlaisen pienen ongelman edessä: Minulla on kuukauden päässä edessäni muutto ulkomaille, mutta olen onnistunut mokaamaan hampaani. Kävin hammaslääkärissä, ja nämä ilmeisesti onnistuivat hoitamaan hampaan niin, että se on entistäkin kipeämpi. Juuri nyt on todella, todella hilkulla, saadaanko homma kuntoon ennen kuin muutan ulkomaille, jossa hampaani ehkä tulehtuu ja joudun jonkun Fernandon hammasklinikalle puudutuksettomaan käsittelyyn. Tämän ajattelu luonnollisesti ketuttaa ja ahdistaa. Mutta kun ajattelen samaa asiaa ollessani rauhallinen ja järkevä, olen taipuvainen uskomaan että kaikki onnistutaan hoitamaan ajoissa täällä Suomessa, ja vaikkei onnistuttaisikaan, ihan yhtä hyviä hammaslääkäreitä niillä siellä ulkomaillakin on. Tällöin ketutus on huomattavan paljon vähäisempää ja siedettävämpää.

3. Teen ratkaisuja ollessani rauhallinen

Kun sinulla on paha mieli, olet tyhmä. Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa loukata. Pahalla mielellä, tai hienommin sanottuna matalassa mielentilassa, meidän ihmisten aivot tuppaavat vajoamaan villieläintilaan, jolloin ajattelumme kapenee, emmekä esimerkiksi kykene näkemään syy- ja seuraussuhteita tai vaihtoehtoja kauhean hyvin. Tämä on syy sille, miksi esimerkiksi sanot tyttö- tai poikaystäväsi kanssa riidellessäsi niin hemmetin tyhmiä juttuja, joita kadut myöhemmin. Sinä et ole tyhmä, vaan olet vain uskonut alhaisen mielentilan ajatteluusi ja toiminut sen kehottamalla tavalla.

Aivan vastaavasti teemme alhaisessa mielentilassa ollessamme huonoja päätöksiä, ratkaisuja ja suunnitelmia. Yleistä on myös kaikki-tai-ei-mitään-ajattelu. Jos olet tuskastunut kumppaniisi ja päätät ratkaista tilanteen alhaisen mielentilan ajattelusta käsin, saatat herkästi ajatella että sinun pitää esimerkiksi jättää koko tyyppi ja hankkia uusi ja parempi. Kun taas mietit samaa ongelmaa korkeasta mielentilasta eli hyvästä mielestä käsin, voit nähdä että esimerkiksi parisuhdeterapia tai yhteinen keskustelu ovat loistavia vaihtoehtoja eroamiselle.

4. Pidän mielessä sen, mitä tulen oppimaan

Hankalat tilanteet harmittavat ja se on okei. Minua lohduttava ajatus on kuitenkin se, että ne ovat myös kovin kasvattavia. Vaikeat, erilaiset tilanteet pakottavat minut ajattelemaan ja toimimaan tavoilla, miten en muuten ehkä toimisi ja näin laajentavat maailmankuvaani ja opettavat uusia taitoja ja elämistä yleensä. Tämä oppiminen on usein niin suurta, että olen parina viime vuonna alkanut hakeutumaan hankaliin tilanteisiin jopa huvikseni:

Kirjoitin ylempänä että eläisin mielelläni pumpulissa. Saatoin hieman valehdella. Pumpulissa eläminen käy nimittäin pidemmän päälle aika hemmetin tylsäksi. Siksi löydän itseni toisinaan suoranaisesti hakeutumassa vaikeisiin tilanteisiin. Toisinaan haasteet virkistävät ja ennen kaikkea ne antavat tilaisuuden näyttää, mihin todellisuudessa pystymme. Hyvin hoidetun haastavan tilanteen jälkeen pumpuliin voi palata hyvällä mielellä.

Olen esimerkiksi nyt tammikuussa muuttamassa ainakin puoleksi vuodeksi ulkomaille, Espanjaan. Olen ostanut lennot, mutta asuntoa en ajatellut hankkia, kuin vasta paikan päällä. Asunnoton elämä ei ole ihan minun juttuja, joten kämpän olisi syytä löytyä aika vikkelällä aikataululla. Näen jo nyt päässäni mielikuvan, jossa koditon pieni Jevgeni seisoo yksin ja eksyneen sateessa keskellä Madridia ja yrittää soittaa pelkkää espanjaa puhuvalle vuokranantajalle, että jospa tämä suostuisi tarjoamaan minulle asunnon. Todennäköisesti minua tulee vituttamaan, ja rankasti. Todennäköisesti tulen katumaan päätöstäni olla hankkimatta asuntoa etukäteen. Mutta tiedän, että jotenkin tulen selviämään tästä tilanteesta. Ja todennäköisesti se tulee olemaan kasvattava ja opettava. Ja tästä kaikesta ehkä jopa jää kiva tarina kerrottavaksi lapsenlapsille.

Mukavaa ja helppoa? Tuskin. Epämiellyttävää, mutta järkevää ja kasvattavaa? Hyvin varmasti.

Nyt on sinun vuorosi. Olen kiinnostunut kuulemaan, suositko mieluummin mukavaa ja helppoa elämää, vai hakeudutko haasteisiin suorastaan halukkaasti? Miksi? Ja kuulisin toki mielelläni myös itse kirjoituksen aiheesta: Mitkä ovat sinun tapasi ottaa vaikeista tilanteista enemmän irti?