Oletko muistanut leikkiä?

oletko muistanut leikkiä

Sain itseni jokin aika sitten kiinni hälyttävästä ajatuksesta.

Hetkeä ennen ajatuksen ilmaantumista ompelin opiskelijahaalareihini kangasmerkkejä. Tiedättehän, opiskelijat tuunaavat haalareitaan erilaisilla värikkäillä merkeillä (kuten tuossa kuvassa) joita voivat ostaa tai vaihtaa toisilta opiskelijoilta. Siinä ei ole sen kummempaa järkeä, mutta jostain syystä on kivaa, kun omistaa tuunatut haalarit.

Silloin havahduin ajatukseen:

Mitä hemmetin järkeä tässä on? Miksi käytän aikaa juttuun, joka on loppupeleissä täysin turhaa yhtään minkään kannalta?

Podin minuutin ajan huonoa omatuntoa ja pohdiskelin, että mitähän elämäntavoitteideni kannalta oleellista voisin juuri nyt tuon turhan ompelun sijaan tehdä.

Sitten mieleni suorastaan kirkastui. Minähän oikeastaan LEIKIN. Haalareiden tuunaamisessa ei ole mitään järkeä, mutta se on kivaa. Samalla tavalla kivaa kuin ekaluokkalaisella, joka leikkii ulkona kavereidensa kanssa kirkonrottaa vailla ajatustakaan siitä, kuinka turhaa se hänen elämänsä kannalta on ja kuinka hänen  mieluummin kannattaisi keskittyä opiskeluun ja tärkeiden taitojen harjoitteluun.

Sillä hyvä elämä rakentuu hauskanpidosta ja nautinnosta. Keskivertolapsella on usein kiva, innostunut, iloinen ja riehakas olo. Lapsi elää hetkessä ja miettii sitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Huominen ikävä koulupäivä on sitten huomisen huolenaihe. Keskivertolapsi nauraa tutkitusti n. 400 kertaa päivässä.

Keskivertoaikuisella on usein huolestunut, stressaantunut, epämiellyttävä, surullinen ja väsähtänyt olo. Aikuisen ei elä hetkessä, sillä hänellä on liian kiire stressata huomista työpäivää. Huomisen stressaamisesta ei ole hyötyä, mutta hän tekee sitä silti. Keskivertoaikuinen nauraa n. 15 kertaa päivässä.

Keskivertolapsi ei ajattele leikkimistään. Hän vain leikkii. Se sujuu luonnostaan. Jos leikkikavereita ei ole, lapsi leikkii yksin. Sekin on hänestä ihan kivaa. Jos leikkivälineitä ei ole, hän keksii mistä tahansa kodin arkiesineestä sellaisen.

Aikuinen ei yleensä leiki. Sehän on ajanhukkaa ja vähän hölmöllä tavalla noloakin. Lauantaiseksi saunan jälkeen on vielä juuri ja juuri hyväksytty leikki (seksileluja ei tosin mielellään tule käyttää, sehän on hei ihan sairasta irstailua sellainen, eiväthän normaalit ja kunnialliset ihmiset sellaista tee!), mutta kaikki muu menee vähän lapselliseksi ihmetouhuksi. Jos aikuinen leikkii, leikki on usein suoritusta.

Mieleen tulee tapaus eräistä häistä. Erään hääleikin jälkeen kuulemiani lausahduksia olivat muunmuuassa:

“Mitenköhän mä pärjäsin?”

“Näytinköhän mä ihan daijulta kun kaaduin?”

“Eikai mun mekko lepattanut ja paljastanut liikaa?“

“Mä en niin ollut tarpeeks kännissä tohon hommaan!”

Lapsilla on kivaa osittain siksi, etteivät ne ajattele mitään noin – anteeksi nyt vain – typerää. Heillä on liian kiire leikkimään, jotta ehtisivät käyttää ajatusenergiaansa moiseen hölynpölyyn.

Milloin sinä olet viimeksi leikkinyt? Siis leikkinyt, kuten lapset leikkivät. Tehnyt jotain tavoitteidesi kannalta täysin epäoleellista ja turhaa, ihan vain siksi että se on kivaa ja saa sinut hyvälle mielelle? Huutanut, pomppinut, näyttänyt typerältä, pitänyt kivaa?

Olisikohan kohta aika?

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

laheisriippuvuus

Läheisriippuvuus ja sen hoito

Tänään aiheenamme on läheisriippuvuus. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on niin voimakkaasti kiinni toisessa ihmisessä, että se vaikuttaa haitallisesti hänen omaan elämään ja hyvinvointiin. Läheisriippuvainen henkilö yrittää usein kontrolloida suhteen toista osapuolta ja pitää hänet lähellään.

Lue lisää »