Onnistu työnhaussa: Minkä työnantajan ongelman sinä ratkaiset?

onnistu tyonhaussa

Onnistu työnhaussa ottamalla huomioon tämän tärkeän, mutta usein unohtuvan asian.

Työnhaun suurimpia ja yleisimpä haasteita sekä työnhakijalle, että työnantajalle on työnhakijoiden suuri määrä: Mitä enemmän hakijoita, sitä enemmän kilpailua hakijoiden välillä. Tämä on tietysti raskasta hakijan kannalta.

Mitä enemmän työnhakijoita, sitä enemmän valinnanvaraa työnantajalla on. Tämän voisi luulla olevan työnantajan kannalta hyvä juttu, mutta aina se ei sitä ole.

Se, että työnhakijoita on paljon, ei takaa, että kukaan heistä olisi selvästi ylitse muiden. Ottaen huomioon, että valtaosa hakemuksista on samaa harmaata massaa (toki täysin riittävää ja ammattimaista massaa, mutta silti kaikkea muuta kuin erottuvaa), työnantajaosapuoli saattaa läpikäydä kymmeniä tai jopa satoja työnhakijoita ilman, että yksikään heistä varsinaisesti vastaa työnantajaan tarpeeseen selvästi muita hakijoita paremmin.

(Käytännössä tapahtuu myös sitä, että rekrytoija lukee kunnolla lähinnä ensimmäiset muutamat hakemukset, mutta loput hän jaksaa lähinnä silmäillä. Tämä on täysin ymmärrettävää tilanteessa, jossa useimmat hakemukset ovat pääosin identtisiä keskenään. Kuvittele, kuinka tylsältä tuntuisi lukea esimerkiksi samaa kirjaa kymmeniä kertoja putkeen!)

Valituksi tuleva hakija saattaa aivan hyvin olla yhtä osaava, keskinkertainen tai heikko kuin kuka tahansa muukin hakija. Ehkäpä hänellä vain sattui olemaan mieleenpainuvampi nimi. Tai ehkä hänen hakemuksensa oli kansiolistauksessa juuri sopivassa kohdassa. Tai ehkä hänen hakemuksensa oli ensimmäinen, joka nousi rekrytoijan työpöydälle juuri silloin, kun rekrytoija palasi onnellisena ja hyvinsyöneenä mukavalta ruokatauolta. Tai ehkä valitulla hakijalla oli samanlainen nenä kuin rekrytoijan lukioaikaisella ihastuksella. Ihminen ei ole täysin rationaalinen olento, joten täysin rationaalista päätöksentekoa ei ole syytä odottaa myöskään rekrytoinnissa.

Tuuripelilläkin valituksi tuleminen on toki kivaa, mutta työnhakijan näkökulmasta tällainen on aivan liian epävarmaa. Toki lottoaminen on jännää hommaa, mutta harvemmin sieltä mitään voittaa. Kuinka siis erottautua muista hakijoista, mikäli osaamisemme ei ole selkeästi sen vahvempaa kuin muillakaan hakijoilla?

Eräs hieman haastava, mutta potentiaalisesti hyvin tehokas keino on yritysmaailmasta tuttu, normaalisti asiakashankinnassa sovellettu toimintatapa. Puhutaan ns. asiakkaan kipupisteen tunnistamisesta:

Miksi ihminen ostaa jonkin tuotteen tai palvelun? Tietysti siksi, että se ratkaisee jonkin hänen ongelmansa eli hoitaa jotain hänen kipupistettään. Esimerkiksi ihminen, joka ostaa Eroon ujoudesta -kirjani toivoo, että kirja auttaa häntä ratkaisemaan ujouteensa ja sosiaalisiin haasteisiinsa liittyviä kipuja. Ihminen, joka ostaa tavaratalosta silitysraudan ostaa sen siksi, että ruttuisten vaatteiden pukeminen tuntuu ikävältä. Silitysrauta mahdollistaa tämän tuskan poistamisen.

Kuinka tämä tuskan poistaminen liittyy työnhakuun?

Siten, että työnhakijana sinä käytännössä etsit itsellesi ”asiakasta”, eli työnantajaa. Asiakkaalla, tai tässä tapauksessa työnantajalla on myöskin kipuja. Ehkäpä työnantajayrityksen tiedonkulussa on ongelmia. Ehkäpä laadunvalvonta köhii. Ehkäpä sairaspoissaoloja on epätavallisen suuri määrä. Ehkäpä ryhmähenki on hämmentävän huonoa. Ehkäpä töissä ei ole ketään, joka osaisi viestiä tehokkaasti tärkeille sidosryhmille. Ehkäpä myynti takeltelee ja/tai myyjät ovat hitaita ja epävarmoja. Tai ehkäpä ne tuhat muuta mahdollista ja yleistä ongelmaa, joita työpaikoilla on.

Voisitko sinä ja osaamisesi olla mahdollinen ratkaisu johonkin näistä ongelmista? Oletko sinä ehkä se taitava tiimihengen luoja, jonka vuoksi työnantaja saa säästettyä valtavan määrän rahaa, kun sairaspoissaolot vähenevät? Oletko sinä se huippumyyjä, joka saa muutkin innostumaan ja tekemään parempaa tulosta? Oletko sinä se superassistentti, jonka tarkat ja tehokkaat toimet säästävät kaikilta muilta tekijöiltä aikaa ja hermoja?

Työnantaja haluaa työntekijän, josta on konkreettista hyötyä. Keskinkertaisia tekijöitä löytyy helposti, mutta sellaisia, jotka oma-aloitteisesti ratkaisevat työnantajan kiputiloja tulee vastaan huomattavasti harvemmin, minkä vuoksi se on loistava tapa erottautua muista hakijoista.

Loppuun pohdintatehtävä:

Työhakemuksissa ei haeta ketään töihin muuten vain. Avoin työpaikka on aina merkki siitä, että työnantajalla on jokin tarve tai kipupiste, jonka hän pyrkii ratkaisemaan sopivan työntekijän löytämisellä. Kun työnantaja esimerkiksi hakee uutta myyjää tiimiinsä, se voi olla esimerkiksi merkki siitä, että myyntiä ei tule tällä hetkellä tarpeeksi, että nykyinen tiimi ei selviä tehtävistään tai että nykyiset myyjät eivät ole tarpeeksi itsevarmoja. Tai jotain ihan muuta. Jossain määrin näitä kipupisteitä voi arvailla ja esittää niihin ratkaisuja työpaikan hakemisen yhteydessä.

  1. Mitä yleisiä työhön liittyviä ongelmia osaat ratkaista keskimääräistä paremmin? Mistä toiminnasta saat usein erityiskehuja ja kiitosta? Ovatko potentiaaliset työnantajasi varmasti tietoisia siitä, mitä osaat?
  2. Mitä haasteita uskot olevan siinä paikassa, johon olet hakemassa? Millä tavoin voisit helpottaa työnantajan elämää enemmän, kuin muut työnhakijat? Mitä erityistä voisit ehdottaa työnantajalle?

Mikään ei myöskään estä soittamasta ja kysymästä työtehtävästä, johon olet hakemassa. Yleensä tiedustelu siitä, onko työnantajalla jonkinlaisia tärkeitä haasteita, joihin hän kaipaisi ratkaisua, otetaan kyllä hyvin vastaan. Työnantaja haluaa haasteidensa ratkeavan, joten niiden mahdolliset ratkaisijat ovat kovassa arvossa. Voit esimerkiksi kysyä, millaisia haasteita kyseisessä tehtävässä on aiemmin ollut ja vastauksen perusteella pohtia, olisiko sinusta niiden ratkaisijaksi.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti ”Onnistu työnhaussa: Minkä työnantajan ongelman sinä ratkaiset?” on julkaistu 30.9.2016 ja sitä on päivitetty 13.7.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia