Moikka! Tänään blogin aiheena on opiskelijan mielenterveys ja erityisesti sen yksi osa-alue: liiallinen vaativuus itseään kohtaan. On yleistä, että opiskelija suhtautuu niin vaativasti omiin arvosanoihinsa sekä suorituksiinsa, että uupuu vaatimustensa alle. Mistä tämä johtuu?
1. Ympäristömme vaatii meiltä paljon – varo sen kohtuuttomia vaatimuksia!
Yksi yleinen syy ovat meihin kohdistuvat vaatimukset, jotka tulevat ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Yhteiskunnassamme arvostetaan hyvin tietynlaisia ihmisiä, eikä sellaiseksi pääse helposti. Yhteiskunnan silmissä arvostettava ja ihailtava ihminen on menestynyt, kyvykäs, älykäs, sivistynyt, tehokas ja varakas. Jotta sellaiseksi olisi edes mahdollista päästä, on tehtävä todella kovaa työtä.
Ja niin moni yrittääkin! Moni yrittää todella kovasti, kuitenkaan tajuamatta sitä, että ympäristön vaatimukset ovat jo lähtökohtaisesti kohtuuttomia! Useimmat meistä eivät pysty saavuttamaan kaikkia ”arvostettavan ihmisen ominaisuuksia” edes kovalla vaivannäöllä. Yritys tehdä itsestään ympäristön silmissä kelvollisen ihmisen päätyykin usein uupumiseen. Uupumisestaan ihminen taas saattaa syyttää itseään, vaikka todellinen syyllinen usein löytyy jo lähtökohtaisesti kohtuuttomista vaatimuksista!
Valitettavasti ympäristön vaatimuksilta on vaikeaa sulkea silmiään. Vaikka teoriassa tietäisimme, että elämässä ei ole pakko ”menestyä”, voi ajatuksesta luopuminen käytännön tasolla olla todella vaikeaa! Siksi haluan edes omasta puolestani sanoa, että jokainen ihminen on arvokas ja hyvä juuri sellaisenaan kuin on, riippumatta siitä, onko saavuttanut elämässään kaikkia niitä asioita, joita yhteiskuntamme meiltä vaatii.
2. Kasvuympäristömme on tehnyt meistä suorittajia (ja jopa rakkauden kerjäläisiä)
Liiallinen vaativuus itseään kohtaan voi kehittyä jo varhain. Ja aivan vahingossa! Kun kasvamme lapsina kouluikäisiksi, alkavat vanhempamme ja opettajamme yleensä toivoa meiltä hyvää suoriutumista. Opimme, että on tärkeää tehdä läksynsä ja saada kokeista hyviä arvosanoja. Tässä ei ole tietenkään itsessään mitään vikaa, mutta joskus tämä menee aivan överiksi.
Yleinen kuvio on esimerkiksi se, että lapsen vanhemmat toruvat tätä huonoista arvosanoista ja palkitsevat hyvistä. Lapsi ei kuitenkaan aina tulkitse toruja ja palkintoja pelkästään koulumenestykseensä liittyvinä, vaan kokonaisvaltaisina merkkeinä omasta arvostaan ihmisenä. Lapselle torujen saaminen voi näyttäytyä siten, että vanhemmat kieltävät häneltä lämpönsä ja rakkautensa. Vastaavasti palkitseminen voi näyttäytyä rakkauden osoituksena. Lapsi saattaa oppia, että hän on rakkauden arvoinen vain silloin, kun suoriutuu hyvin.
(Itselleni kävi aikoinaan näin. Aloin saamaan ala-asteen puolivälissä hyviä arvosanoja ja yhtäkkiä olinkin opettajien ja vanhempieni lellikki. Tämä synnytti halun panostaa arvosanoihin jatkossakin, sekä uudenlaisen pelon huonoja arvosanoja kohtaan. Pelotti epäonnistua kokeissa! Huonon arvosanan sijaan taisin oikeasti pelätä uuden ”erityisasemani” menettämistä!)
Ikävässä tapauksessa ajatusmalli ei jää vain lapsuuteen, vaan seuraa mukana myös aikuisuuteen. Koemme itsemme arvokkaiksi ja rakkauden arvoisiksi silloin, kun suoriudumme hyvin. Siksi haluan sanoa myös tässä – jokainen on arvokas myös silloin, jos koulusuoritukset eivät ole sieltä parhaimmasta päästä. Ihmisarvo tulee ihan muista asioista, eikä sitä tule linkittää siihen, kuinka suoriutuu opinnoissaan.
(Lue myös: Perfektionismi: Syyt, seuraukset ja hoito & Perfektionisti: Tee tarpeeksi hyvin, älä sen enempää!)
3. Hyvät arvosanat voivat olla alitajuinen yritys välttyä rangaistukselta
Tämä kolmas kohta on suoraa jatkoa edelliselle, mutta sen taustalla vaikuttava ilmiö on hieman erilainen. Joissain kodeissa lasta ei varsinaisesti palkita hyvistä suorituksista, mutta huonoista suorituksista sen sijaan rangaistaan. Tai vaihtoehtoisesti: joskus hyvistä suorituksista palkitaan ja joskus ei, mutta huonoista suorituksista varmasti rangaistaan*.
Tällainen arvaamaton ja vaikeasti ennakoitava toiminta saa pienen ihmisen varuilleen. Koskaan ei voi tietää, millä päällä vanhemmat tällä kertaa ovat. Lapsi oppii pelaamaan varman päälle. Hän tietää, että niin kauan kun hän tuo koulusta kotiin vain hyviä arvosanoja, rangaistusta ei tule.
Valitettavasti tämäkin toimintamalli voi seurata ihmistä läpi elämän. Vaikka emme enää aikuisina pelkäisi varsinaista rangaistusta, saattaa mukanamme seurata epämääräinen uhan tunne. Parempi vaan tehdä hommat kunnolla, ettei ainakaan käy mitään ikävää, saatamme usein ajatella. Uhka siis vältetään sillä, että tehdään asiat ”ihan vimpan päälle”.
(*Rangaistuksen ei tarvitse tarkoittaa mitään kovin näkyvää, kuten huutoa tai väkivaltaa. Jo vanhemman pettynyt ilme tai vaikkapa pelikielto voi tuntua lapsesta satuttavalta ja siten rangaistuksenomaiselta asialta.)
Aikuisena valitsemme itse, ketä haluamme miellyttää
Tarve miellyttää muita (vanhempiamme, opettajiamme, yhteiskuntaa…) voi istua syvällä, eikä siitä ole useinkaan helppoa päästä eroon. Tärkeää on joka tapauksessa oivaltaa, että mitään ehdotonta tarvetta muiden miellyttämiseen ei ole. Emme epäonnistu ihmisinä, vaikka emme aina suoriutuisikaan kympin arvoisesti. Toki hyvien arvosanojen saaminen tuntuu hienolta, mutta eihän se pakollista ole. Maailma ei todennäköisesti kaadu, eikä elämä mene pilalle muutamasta vähän huonommasta numerosta.
On tärkeää muistaa, että olemme lähes kaikki melko keskinkertaisia. Siinä ei ole mitään hävettävää, vaan se on ennemminkin hyvä asia. Olen mielelläni keskinkertainen perustallaaja muiden keskinkertaisten perustallaajien joukossa. Keskinkertaisesta asemastani koen saavani paremmin kiinni sekä omasta, että muiden ihmisyydestä. Keskinkertaisuus ei ole ihmiselle häpeäksi, vaan kunniaksi. Sallitaan itsemme olla keskinkertaisia yhdessä!
Rakkaudella,
Jevgeni
Lisää tekstejä opiskeluun ja mielenterveyteen liittyen
Jos haluat lukea lisää ajatuksia opiskeluun, mielenterveyteen tai vaikkapa uupumukseen liittyen, tässä muutama linkki:
- Ajatuksia nuorten ja aikuisten stressiepidemiasta
- Mitä ovat työuupumus, burnout ja loppuunpalaminen? Entä mistä ne tunnistaa?
- Kuinka pärjätä koulussa laiskana ja saamattomana?
Kiitos lukemisesta!