Itsevarma Minä -kurssi 19. ja 26.1. – Ilmoittautuminen auki! (Helsinki)

Haluatko elämäsi olevan helpompaa ja nautinnollisempaa? Koetko epävarmuuden rajoittavan elämääsi? Haluatko olla sosiaalisesti itsevarma? Jos vastasit yhteenkään kysymykseen KYLLÄ, on ”Itsevarma Minä” –kurssi sinua varten. Tule mukaan kehittämään itsevarmuuttasi mukavassa ja turvallisessa ilmapiirissä. Itsevarma Minä -kurssi on suunnattu sinulle jos esimerkiksi: koet sosiaaliset tilanteet hankaliksi, ahdistaviksi ja rasittaviksi. haluat kokea vähemmän stressiä sosiaalisissa tilanteissa. suhtaudut itseesi…

Jatka lukemista →

Sosiaalisen elämän luominen nollasta #3: Pienet pulahdukset

pienet pulahdukset sosiaalisiin tilanteisiin

Hei! Kuinka luoda itselleen sosiaalinen elämä ns. ”nollatilanteesta”? Kuinka päästä kiinni sosiaalisen elämän syrjään, jos ei esimerkiksi tunne ketään, eikä pidä kehenkään yhteyttä? Näitä kysymyksiä pohdiskellaan uudessa videosarjassa. Sarjan kolmannessa osassa käsitellään ns. ”pienten pulahdusten ottamista”, eli sosiaalisen elämän kevyttä kokeilua. Yleinen virhe on lähteä tekemään erilaisia elämänmuutoksia liian suurin harppauksin. Se johtaa usein epäonnistumisiin…

Jatka lukemista →

Potkut tuli! – Jos potkut hävettävät, ÄLÄ toimi näin!

potkujen saaminen hävettää

Hei!

Käsittelen työssäni paljon häpeään liittyviä asioita. Pääasiassa kohtaan tilanteita, joissa käsittelemme ihmissuhteisiin liittyvää häpeää. Tänään haluan kuitenkin kirjoittaa toisenlaisesta tilanteesta, johon usein liittyy häpeää. Haluan kirjoittaa häpeästä, jota tunnetaan potkujen saamisen yhteydessä. 

Kun potkut tulevat, on häpeä siinä tilanteessa hyvin ymmärrettävä tunne. Vaikka potkut eivät olisikaan tulleet “omien mokailujen” takia, vaan esimerkiksi YT-neuvottelujen ohessa, asettavat ne ihmisen kuitenkin epäilyttävään valoon. Yhtäkkiä olet se poispotkittu, karkoitettu, poissuljettu. Jotenkin pilalle mennyt.

Poispotkittuna olet epäilyttävä. Ihan riippumatta siitä, oliko itsessäsi minkäänlaista syytä potkuihin. Ei ehkä ollut, mutta mitä jos kuitenkin vähän olikin? Sitä kun ei aina tiedä itsekään. 

Epäonnistumisen, huonouden ja häpeän tuntemukset ovat tässä tilanteessa täysin luonnollisia ja ymmärettäviä. Niiden kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, sillä ne altistavat meidät vieläkin pahemmmille seuraamuksille, kuin pelkille potkuille.

Jatka lukemista →

Ajatuksia nuorten ja aikuisten stressiepidemiasta

ajatuksia stressiepidemiasta

Hei!

Viime vuosina ja erityisesti viime kuukausina on puhuttu yhä enemmän uupumuksesta. Esimerkiksi työntekijät uupuvat töihin, lukiolaiset opiskeluun, perheet lapsiarkeen ja yrittäjät yrittämiseen. Eivätkä uupumusluvut enää ole ihan pieniä. Siitäkään huolimatta, että vain osa stressi- ja uupumusongelmasta tulee esiin tilastoissa ja tutkimuksissa.

Jatka lukemista →

Sosiaalisen elämän luominen nollasta #2: Mahdolllisuudet ympärillämme

sosiaaliset tilanteet

Hei! Kuinka luoda itselleen sosiaalinen elämä ns. ”nollatilanteesta”? Kuinka päästä kiinni sosiaalisen elämän syrjään, jos ei esimerkiksi tunne ketään, eikä pidä kehenkään yhteyttä? Näitä kysymyksiä pohdiskellaan uudessa videosarjassa. Sarjan toisessa osassa käsitellään ns. ”sosiaalisia mahdollisuuksia”, joita on jatkuvasti ympärillämme, mutta joille on myös helppoa sokeutua. Mitä eristäytyneempiä omassa elämäntilanteessamme olemme, sitä “pienemmäksi” oma välitön ympäristömme…

Jatka lukemista →

Empatian oppiminen: 3 ajatusta empatiataitojen kehittämiseen

empatian oppiminen

Hei!

Empatiasta ja “empatiataidoista” puhutaan yhä enemmän. Viimeisimpien vuosien aikana nämä puheet ovat rantautuneet vahvasti myös työelämään. Nykyaikainen työkaveri, esimies ja ihminen ovat parhaimmillaan empaattisia olentoja. He kuuntelevat, myötäelävät ja ymmärtävät muiden ihmisten tunteita. Ja tämä on tietysti hieno juttu.

Kykymme empatiaan on tärkeimpiä voimia, jotka pitävät ihmisyhteisöt koossa. Mitä taitavampia olemme empatiassa, sitä helpommin tulemme toimeen muiden kanssa ja sitä helpommin muut tulevat toimeen meidän kanssamme. Kaikki voittavat.

Kaikki me emme kuitenkaan ole empatiassa lähtökohtaisesti “samalla tasolla”. Jotkut ovat luonteensa puolesta hieman etäisempiä ja viileämpiä, mikä joskus saatetaan kokea empatian puutteena. Joillakin tiettyjen sosiaalisten taitojen puute taas saattaa tehdä empatian harjoittamisesta vaikeampaa. Jotkut taas tuntuvat kokevan kaikenlaisen herkistelyn ja intimiteetin hieman kiusallisena, eivätkä siksi pyri harjoittamaan sitä kovin usein.

Jatka lukemista →

Itsevarmuus: 3 ajatusta esiintyjänä kehittymisestä

esiintyjänä kehittyminen

Hei! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet epätavallisen nopeatahtisia, joten en ole ehtinyt kirjoittaa uutta blogikirjoitusta, pahoittelut siitä. Jotta jotain tulisi kuitenkin julkaistua, julkaisen tällä kertaa lyhytblogina muutaman esiintymisvinkin, jotka olen laittanut aikoinaan vastauksena aiheeseen liittyvään sähköpostiin. Vaikka puhun pääasiassa esiintymisestä, nämä liittyvät yhtälailla myös sosiaalisten taitojen harjoitteluun muissakin, kuin esiintymistilanteissa. Mukavia lukuhetkiä!

Jatka lukemista →

Sosiaalisen elämän luominen nollasta #1: Rajoittavat uskomukset

rajoittavat uskomukset

Hei!

Kuinka luoda itselleen sosiaalinen elämä ns. ”nollatilanteesta”? Kuinka päästä kiinni sosiaalisen elämän syrjään, jos ei esimerkiksi tunne ketään, eikä pidä kehenkään yhteyttä? Näitä kysymyksiä pohdiskellaan uudessa videosarjassa.

Sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään ns. ”rajoittavia uskomuksia”, jotka osaltaan määrittävät sitä, millaisiin valintoihin ja tekoihin me kykenemme. Sosiaalisen elämän luominen ja siitä nauttiminen voi olla joko äärimmäisen helppoa tai vaikeaa riippuen siitä, millaisia uskomuksia ja maailmankuvia kannamme mukanamme.

Jatka lukemista →

Mistä puhua treffeillä? (Ja mikä on vielä puhettakin tärkeämpää?)

mistä puhua treffeillä

Hei!

Mitä sanoa treffeillä? Tämä on looginen, mutta samalla yliarvostettu huolenaihe. Tässä videoblogissa puhun siitä, mikä treffeillä onnistumiseen vaikuttaa puhettakin enemmän.

Jatka lukemista →

Suremisen määräaika: kuinka kauan suru saa kestää?

kuinka kauan suru saa kestää

Hei!

Tänään haluan kirjoittaa surusta ja suremisesta. Tarkemmin ottaen haluan käsitellä mielenkiintoista kokemusta, josta olen kuullut monien mainitsevan. Kyse on “surun oikeasta kestosta”. Olen kuullut useita tarinoita, joissa esimerkiksi jonkinlaista menetystä sureva ihminen on kokenut, että on saanut surulleen ymmärrystä, mutta vain tietyn aikaa. 

Ensin surua on ymmärretty, mutta kun menetyksestä on kulunut tietty määrä kuukausia tai vuosia, on tämä muilta saadun ymmärryksen määrä vähentynyt, sillä suru on ulkopuolisten henkilöiden mielestä (mahdollisesti) jatkunut jo liian kauan. Tällöin aiempi ymmärrys on saattanut vaihtua lausumattomiin tai jopa ääneen lausuttuihin kehotuksiin “päästä yli” omasta surusta ja “jatkaa eteenpäin elämässään”.

Jatka lukemista →

Page 2 of 66