PÄIVITÄ ELÄMÄSI HD-LAATUISEKSI JA SAA ENEMMÄN IRTI

Muistelin juuri ensimmäisiä kokemuksiani television katselemisesta. Olin saanut joululahjaksi VHS-kasetillisen Tom & Jerry-piirrettyjä (tiedättehän, se kissahiirijuttu), joita sitten tapitettiin kuusivuotiaan intensiteetillä jostain 11 tuuman kokoisesta, juuri ja juuri toimivasta pikkutelkkarista.

Ja nyt, kun olen jo vuosien ajan hemmotellut itseäni jopa 40 tuuman taulutelevision HD-laatuisilla ohjelmilla, paluu entiseen tuntuisi yksinkertaisesti ankealta. Siis siitä huolimatta, ettei valittaminen tuolloin, rätisevän VHS-elokuvan parissa olisi tullut mieleenikään, sillä en yksinkertaisesti tiennyt paremmasta.

Tekstin tarkoitus ei ole haikailla rätisevän VHS-kuvan ja kultaisten vanhojen aikojen perään, vaan päinvastoin avata silmämme ympärillämme pyörivälle HD-kuvanlaadulle HD-elämänlaadulle.

Millaista on nähdä asiat teräväpiirtona?

Kun vuonna 2005 ostin ensimmäisen digikamerani ja aloin räpsimään sillä kuvia, valokuvaus tuntui minusta äärimmäisen selkeältä toiminnalta. Riitti että tähtäsi kuvattavaan kohteeseen päin, asetteli sen suurin piirtein keskelle kuvaa ja painoi nappia.

Valo ja varjo, kultainen leikkaus, valaistuksen intensiteetti ja pehmeys, f-stopit ja ISO-luvut olivat minulle tuolloin asioita, joita en osannut aloittelevan valokuvaajan elämääni kaivata. Kuvani tuntuivat minusta riittävän hyviltä ja pystyin keskittymään täysillä fiilistelemään mainettani tulevana huippuvalokuvaajana.

Nyt, yhdeksän vuotta ja kymmeniätuhansia kuvia  myöhemmin näen paitsi valokuvauksen, myös maailman hyvin eri tavoin. Esimerkiksi se, minkä näin ennen varjona, näyttäytyy nykyään esimerkiksi pehmeänä, pilvien läpi diffusoituneena varjona, kovareunaisena vahvana varjona tai vaikka lievästi punertavana, lähialueen punamultarakennuksesta heijastuvaan valoon sekoittuneena varjona. Valo-opin parissa vietetyt tunnit ovat antaneet minulle eräänlaisen erikoisnäön. Se, mikä ennen oli yksinkertainen, tylsä asia, on nykyään loputtoman monitahoinen ja kiinnostava yksityiskohta.

Elämän näkeminen teräväpiirtona  on juuri tätä. Asia, joka on ennen tuntunut yksinkertaiselta, tylsältä tai ihan kivalta, saa siihen perehtymisen jälkeen aivan uusia, jännittäviä muotoja.

Esimerkkejä voi kaivaa loputtomasti:

Ennen metsän sienet olivat minulle vain metsän sieniä. Epämääräisiä olioita, jotka eivät kiinnostaneet tippaakaan ja joita en halunnut ainakaan suuhuni. Sitten tutustuin sienikursseja järjestävään kaveriin, jonka hurmahenkiset puheet sienten eroista ja ominaisuuksista ovat avanneet silmäni ja saaneet minut kiinnittämään huomiota tähänkin pieneen luonnon yksityiskohtaan. Luonnossa liikkumisesta tuli kertaheitolla mielenkiintoisempaa, kun eläinten lisäksi osaan tarkkailla nyt myös sieniä.

Ennen teen juominen oli minulle vain pakkopullaa, jota tehtiin lähinnä venäläisten tuttavien kanssa lähinnä kohteliaisuussyistä. Sitten tutustuin muutamaan tee-intoilijaan, jotka puheillaan tee-seremonioista ja eri teelajikkeista saivat minut näkemään teenjuomisen mielenkiintoisena nautiskeluna. Nykyään huomaan usein valmistavani teetä ihan oma-aloitteisesti ja makustelevani melko mielissäni eri teelaatujen eroa. Pienenpieni, mutta silti elämää rikastuttava muutos.

Ennen kirjojen lukeminen oli yksinkertaista ja suoraviivaista, vaikkakin hyvin miellyttävää toimintaa. Nykyään, satojen elämän aikana luettujen kirjojen ja kirjoittamisen opiskelun jälkeen sitä on oppinut makustelemaan tekstiä aivan uudella tavalla. Ennen vaikkapa joku tekstin sekaan piilotettu kekseliäs ilmaisu olisi jäänyt täysin huomiotta, kun taas nykyään osaan suoda sille sen ansaitseman huomion ja fiilistellä sen kirjoittajan taitoa.

Ennen psykologia näyttäytyi minulle tylsänä aiheena, josta horisevat jotkut pystyynkuivuneet partaukot, jotka haluavat puhua asiakkaidensa kanssa lähinnä näiden lapsuudesta ja isäsuhteesta. Nykyään pian neljän psykologian opiskelun parissa vietetyn vuoden jälkeen psykologia näyttäytyy loputtomana jatkumona erilaisia suuntauksia, vivahteita, tekniikoita ja metodeja ja on ylivoimaisesti yksi kiinnostavimmista asioista, joihin olen elämässäni törmännyt.

Ennen seksuaalisuus ja seksi näyttäytyivät minulle melko suoraviivaisina asioina, jotka liittyivät jonkun kanssa sängyssä vietettyihin hetkiin, tehden asioita joita kaikki muutkin tekevät ja jättäen tekemättä ja kokematta kaiken sen, mikä jonkun silmiin voisi näyttäytyä outona tai hämmentävänä. Nykyään, parin vuoden seksuaalisuuden opiskelun jälkeen ja ympäröityäni itseni lähinnä seksuaalisesti hyvin itsevarmoilla ja avoimilla ihmisillä, seksuaalisten kokemusten spektri sekä muutenkin tapani suhtautua seksuaalisuuteen ja nähdä sitä muissakin kuin tietyissä tilanteissa on laajentunut ja elävöittänyt elämää ratkaisevan paljon.

Kuinka voisit päivittää elämäsi HD-laatuiseksi?

Mistä asioista haluaisit saada enemmän irti?

Voisiko se olla jokin tietty harrastus, urheilu yleensäkin, ehkä terveys, ehkä seksuaalisuus, ehkä ihmissuhteet, ehkä ruoka?

Kuvittele vaikka kuinka se, mitä nykyään kuvailisit “ihan maukkaaksi mätöksi” alkaisi kokkitaitojen opettelun jälkeen tuntumaan monimutkaiselta makukokemukselta, jota syödessäsi osaisit arvostaa ruoan eri makuvivahteita, koostumusta, tuoreutta ja kypsyyttä? Eikö kuulostakin ihan houkuttelevalta?

Mitä olisivat ne taidot tai se asiantuntemus, joita opettelemalla elämäsi muuttuisi kertaheitolla nautinnollisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi?