ylimielisyys

Hyödyllinen tapa elämässä on se, että katsoo välillä taaksepäin ja rehellisesti arvioi omaa aiempaa toimintaansa. Kaikkihan meistä tekevät välillä ikäviä juttuja ja kaikenlaisia virheitä. Kun niitä uskaltautuu tarkastelemaan, osaa välttää niitä paremmin tulevaisuudessa.

Omalla kohdallani yksi menneiden vuosien perisynti on ollut ehdottomasti sellainen epämiellyttävä, mihinkään perustumaton paremmuuden ja ylemmyyden tunne. Jonkinlainen nihkeä ylimielisyys. Viimeisen parin vuoden aikana olen tarkastellut tätä paljon. Koska tästä kaikesta on jo aikaa, sitä pystyy viimein tarkastelemaan ilman, että defenssit nousevat heti pintaan.

Kun mietin syitä sille, miksi niin helposti tunsin ennen ylimielisyyttä, havaitsen, että kyseessä oli jonkinlainen puolustusreaktio omaa epävarmuuttaan vastaan. Koska oli sisimmissään hyvin epävarma (usein sitä itse tiedostamattaan!), päätyi usein turvautumaan jonkinlaiseen ylimieliseen uhmakkuuteen tämän epävarmuuden peittämiseksi.

Kyse on jonkinlaisesta “hyökkäys on paras puolustus”-tyyppisestä ajatusmallista. Kun itsellään on asiat huonosti, on niitä helpompi kestää, kun verhoaa epävarmuuden ja pelon tunteet mieluummin uhmakkuuteen ja kiukkuun. Jollain tavalla näiden sivutuote näyttää usein olevan ylimielisyys.

Kirjoitan tästä siksi, etten ole suinkaan ainoa, joka tähän sortuu tai on sortunut. Olen käyttänyt viime aikoina paljon aikaa vaativuuden tunnelukkojen ymmärtämiseen. Vaativuudesta olen kirjoittanut esimerkiksi täällä ja täällä. Aihe kiinnostaa siksi, että se tuntuu olevan paitsi pelottavan yleinen, myös aidosti iso nykypäivän ongelma. Tämän päivän aiheeseen vaativuus liittyy siten, että kaikkein eniten tähän uhmakkaan ylimieliseen asenteeseen koen törmääväni juuri vaativuudesta ja perfektionismista kärsivien ihmisten kohdalla.

Liiallista itseensä kohdistuvaa vaativuutta ja siihen liittyvää perfektionismia esiintyy epävarmuuden sivutuotteena. Kun on epävarma ja esimerkiksi kokee itsensä riittämättömäksi ja vääränlaiseksi, on luonnollista vastata siihen vaatimalla itseltään enemmän ja parempaa. Ihminen on siitä ihailtava olento, että se pyrkii aktiivisesti ratkaisemaan oman elämänsä haasteita. Valitettavasti ratkaisukeinot usein vievät meidät lähinnä ojasta allikkoon.

Mainitsemani ylimielisyys oli omalla kohdallani juuri tällaisen huonon keinon sivutuote. Koska olin epävarma, vaadin itseltäni aina vain enemmän. Usein se toikin tuloksia: pärjäsin monessa asiassa paremmin, kuin moni muu. Onnistuminen ja pärjääminen taas nousee helposti päähän, kun siihen ei ole tottunut. Omalla kohdallani se valitettavasti tuli näkyviin ylimielisyytenä.

Nykyään, kun alkaa olemaan – toivottavasti – terveellä tavalla itsevarma, huomaa selkeän eron entiseen. Kun aiemmin onnistumisista piti pitää kovaa melua (“minä onnistuin, huomatkaa minut!”), osaa nykyään taas onnistua “hiljaisesti”. Onnistumisia kyllä tulee, mutta mieluummin niitä tuo esiin hillitysti, jos tuo ollenkaan. Usein huomaan pitäväni ne jopa täysin omana tietonani, enkä kerro niistä edes ystävilleni, sillä tarve ulkoapäin saatavalle hyväksynnälle on vähentynyt niin rajusti.

Kun sitten joskus vanha ylimielisyys nostaa harvakseltaan päätään, huomaan, mistä se johtuu. Se liittyy lähes poikkeuksetta tilanteisiin ja asioihin, joissa olen tavallaan hyvä, mutta pinnan alla todella epävarma. Tämä ylimielisyys on sellaista uhmakasta asian todistelua lähinnä itselleen. “Kylläpäs minä olen hyvä tässä, kylläpäs minä osaan!” Tätä uhmakasta todistelua tekee siksi, ettei oikeasti luota osaavansa ja pärjäävänsä. Todistelu on ennen kaikkea yritys rauhoittaa itse itseään.

Tätä omaa ylimielisyyden tunnetta tuleekin nykyään käytettyä eräänlaisena kompassina. Kun joskus harvoin tunnen ylimielisyyttä, pyrin heti katsomaan, millaisen epävarmuuden ääreen se johtaa. Tämä mahdollistaa usein piilossa olevien pelkojen ja epävarmuuksien tunnistamiseen ja siten mahdollistaa niiden kanssa työskentelyn.

Kokeile tätä, mikäli haluat. Voit esimerkiksi pohdiskella, millaisissa tilanteissa tai asioissa koet olevasi jotenkin parempi kuin muut? Missä tilanteissa tunnet ylenkatsetta muita kohtaan? Missä tilanteissa huomaat väheksyväsi muita? Tarkastele, mitä tämän paremmuudentunteen taustalta löytyy.

Rakkaudella,

Jevgeni