Tätä kirjoittaessa minulla on mittarissa ikää 35 vuotta ja olen viime vuosina päässyt seuraamaan uutta ja mielenkiintoista sosiaalista ilmiötä: ”toiselle kierrokselle lähtemistä”.
Eli moni tuttavapiirissäni oleva ihminen on eronnut pitkästä parisuhteesta ja lähtenyt toiselle kierrokselle. Osa onkin ehtinyt jo löytämään seuraavan parisuhteen, avioitumaan uudestaan ja jopa perustamaan toisen perheen. Osa taas porskuttaa edelleen onnellisesti ensimmäisessä avioliitossaan, eikä loppua ole näkyvissä.
Koska työskentelen terapeuttina, pääsen sivustakatsojana seuraamaan pariutumis- ja eroamistarinoita varsin läheltä. On ollut kiinnostavaa huomioida niitä syitä, joiden vuoksi ihmiset a) päätyvät yhteen ja b) eroavat toisistaan. Ne ovat nimittäin keskenään osin erilaisia. Toiset asiat vetävät puoleensa, toiset etäännyttävät.
Tuttavapiiriin ja asiakaskuntaan mahtuu myös sarjapariutujia ja sarjaeroajia. Parisuhde löytyy nopeasti ja tehokkaasti, mutta yhdessä pysyminen ei vaan tahdo onnistua, vaikka halua siihen tuntuukin olevan. Yritys on kova, mutta tulokset heikkoja.
Tästä päästään siihen, että pariutuminen ja yhdessä pysyminen vaativat keskenään (osin) erilaisia taitoja. Se, millä parisuhde saadaan, ei ole sitä, millä se pidetään. Osa taidoista ovat toki myös samoja, mutta syystä tai toisesta niitä ei parisuhteen edetessä muisteta enää harjoittaa.
Käytännössä aiheet, joihin törmään pariutumis- ja erotilanteita käsittelevissä asiakkuuksissa sekä tuttavapiirien tarinoissa, ovat varsin stereotyyppisiä.
Pariutuminen vaikuttaa onnistuvan, kun ihminen
- osaa osoittaa kiinnostusta toista kohtaan
- osaa olla innostunut toisen läsnäolosta
- osaa puhua kunnioittavasti toiselle
- osaa olla (riittävän) karismaattinen
- osaa olla mukava
- hänellä on elämänhallinta riittävän kunnossa
Sinänsä itsestäänselviä juttuja. Näiden vuoksi päädytään yhteen ja kyllä nämä ovat tärkeitä myös parisuhteen pitämiseksi. Ilman muutua haluamme kumppanin, joka on meistä kiinnostunut ja innostunut, joka osaa olla kunnioittava ja jonka kanssa on mukavaa olla. Valitettavasti monelta nuo asiat vaan tuppaavat pitkissä parisuhteissa ajan myötä unohtumaan. Esimerkiksi erotilanteissa mainitaan usein nämä:
- Kumppani ei osaa enää huomioida suhteen toista osapuolta. Huomioiminen on jäänyt jonnekin sinne suhteen alkuaikoihin ja oma kumppani koetaan itsestäänselvyytenä…
- Kumppani ei osaa enää puhua kunnioittavasti toiselle. Tämäkin tuntuu monilta unohtuvan parisuhteen edetessä. Arkisesta kommunikaatiosta tulee naljailevaa ja nalkuttavaa. ”Aina sinä sitä, aina sinä tätä”.
Mutta kyllä joukkoon mahtuu sellaisiakin taitoja, joiden merkitys nousee tärkeäksi vasta parisuhteen edetessä:
- Kumppani ei jaksa/viitsi/osaa enää puhua ja ilmaista itseään siten, että joutuisi näkemään vaivaa. Vaikeat keskustelut eivät tahdo onnistua.
- Kumppani ei osaa tai jaksa selvittää kompleksisia parisuhteen ongelmia. Ja sellaisia toki tulee vuosien varrella vastaan. Harva parisuhde on helppoa olemista alusta loppuun.
- Kumppani ei osaa ”ylläpitää parisuhteen jännitystä”
- Kumppanin kehitys ihmisenä tuntuu pysähtyneen ja hän on jämähtänyt samoihin rooleihin, joita hänellä oli jo 10 vuotta sitten. Aikuistuminen on jäänyt parikymppisen tasolle.
Se, että ihmiset tällaisissa tilanteissa eroavat, ei ole mikään ihme. Ennemmin olen myönteisen yllättynyt siitä, kuinka pitkään ihmiset ovat valmiita kestämään tällaisia tilanteita ja kuinka paljon he näkevät vaivaa parisuhteidensa pelastamiseksi. Valitettavasti kovakaan vaivannäkö ei ole riittävää, jos vain toinen osapuolista taistelee parisuhteen puolesta.
Valitettavan toistuvaa on myös se, että se passiivinen osapuoli tuppaa olemaan todella kova uhriutumaan siinä vaiheessa, kun tulee lopulta jätetyksi. Heillä vaikuttaa olevan taipumus kokea, että ero on tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta ja että he ovat kärsineet suurenkin vääryyden. Tämä on hämmästyttävä asenne, kun ottaa huomioon, kuinka monesti heidän kumppaninsa on yrittänyt asiaa heille selittää auki. Ja parisuhdeterapiaankin hakeutumista on yleensä useita kertoja ehdotettu, mutta halua siihen ei ole jätetyllä osapuolella ollut. Ja sitten kuitenkin ihmetellään, että ero tuli.
Mikäli parisuhteensa haluaa pitää, niin se vaatii jatkuvaa vaivannäköä. Itseään tulee kehittää ja kumppaninsa asioista tulee olla yhtä lailla kiinnostunut kymmenen vuoden jälkeenkin. Valitettavan usein ihmisten puheista kuulee edelleen sellaista asennoitumista, että ”sitten kun parisuhde on saatu, niin voi alkaa ottamaan taas rennosti ;)”. Ei voi, tai ei ainakaan kannata, mikäli rentous tarkoittaa lupaa ihmisenä lässähtämiseen.
Läheiset ihmisemme ansaitsevat parempaa.
Rakkaudella,
Jevgeni
