Lisää itsevarmuutta helposti: Pienillä muutoksilla dramaattista hyötyä

Pienillä muutoksilla dramaattista hyötyä

Hei!

Kirjoitin viime viikolla siitä, kuinka tehdä itsevarmuuden oppimisesta itselleen helpompaa. Tällä viikolla jatketaan samalla teemalla, mutta lähestytään sitä hieman eri kulmasta. Tänään puhutaan siitä, kuinka kehittyä mahdollisimman paljon, mahdollisimman pienellä vaivalla.

Ongelma sosiaalisten taitojen ja sosiaalisen itsevarmuuden oppimisessa on se, että se tuntuu usein melko rasittavalta. Itsensä haastaminen esimerkiksi vaikeisiin sosiaalisiin tilanteisiin hakeutumalla on melko ikävän tuntuista hommaa. On ymmärrettävää, että mieluummin väistämme hankalia tilanteita, kuin hakeudumme niihin. Tällä tavoin itsevarmuutemme ja sosiaaliset taitomme eivät kehity.

Psykologiassa tätä kutsutaan välttely- ja turvakäyttäytymiseksi (eng. safety & avoidance behaviour). Väistämällä hankalia tilanteita me koemme pysyvämme turvassa. Se on hyvä asia lyhyellä aikavälillä, mutta huono pitkällä – ainakin jos taidoissaan haluaa kehittyä ja siten helpottaa myöhempää elämäänsä!

Tänään katsotaan, kuinka näitä taitojaan voi kehittää ilman, että itseään tarvitsisi jatkuvasti haastaa turhan kovasti. Kuinka kehittyä “helpon kautta”?

Puhutaan “1 asteen eron” periaatteesta. Sitä voidaan havainnollistaa seuraavalla kuvalla:

Muuttamalla jotain toimintatapaamme edes 1 % paremmaksi, koittuu siitä ajan myötä yhä kasvava hyöty. 1 % voi kuulostaa pieneltä ja sitähän se onkin. Yleensä kuitenkin pienetkin tekemämme muutokset käyttäytymisessä ovat huomattavasti suurempia kuin tuo kuvainnollinen yksi prosentti. Mutta jopa tällä 1 % muutoksella saadaan hyviä (ja alati paranevia!) tuloksia. Ajattele, kuinka suuria hyötyjä voi koitua siitä, että parannat jotain toimintatapaasi vaikkapa kuvainnolliset 10  tai 50 prosenttia!

Esimerkiksi:

Kuvitellaan, että tapanani on poistua lievästikin hankalilta tuntuvista sosiaalisista tilanteista aina niin pian kuin suinkin. Näin pääsen tilanteista pois ja saan oloni helpottumaan mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole kuitenkaan tehokas tapa oppia paremmaksi sosiaalisissa taidoissa, sillä käytännössä pakenen mahdollisuuksia niiden oppimiseen! Mikään ei opeta sosiaalisia taitoja paremmin, kuin erilaisiin lievästi hankaliin tilanteisiin hakeutuminen ja niissä oleminen.

Kuvitellaan, että teen seuraavaksi pienenpienen muutoksen käytökseeni. Päätän, että tästä lähtien odotan aina puoli minuuttia pidempään, ennen kuin annan itselleni luvan poistua tällaisesta lievästi hankalasta tilanteesta. Vain puoli minuuttia, ei enempää! Tämä pieni muutos ei hankaloita elämääni lähes ollenkaan, mutta se tarjoaa pitkällä aikavälillä valtavasti mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Ylimääräisen puolen minuutin aikana minulle tarjoutuu kerta toisensa jälkeen mahdollisuus havainnoida tilannetta, joutua mukaan keskusteluihin, osallistua johonkin keskusteluun pidempään tai ihan vain oppia sietämään jännitystä paremmin. Ajan myötä tästä kaikesta kertyy yhä enemmän hyötyä.

Jos tämä esimerkki tuntuu liian haastavalta, voi tätä soveltaa paljon pienemmissäkin tilanteissa. Jos tapanasi on moikata aamuisin naapuria tai bussikuskia, niin voit samalla myös pyrkiä hymyilemään heille selkeästi. Pitkällä aikavälillä kyky ja uskallus hymyilemiseenkin kehittyy. Sekin on pieni, mutta tärkeä sosiaalinen taito. (Hyvin moni ujo ihminen oikeastikin hymyilee aivan liian vähän. On vaikeaa hymyillä, jos on toistuvasti vaikkapa hyvin jännittynyt. Moni myös pitää hymyilyä riskialttiina tai jotenkin “typeränä” toimintamallina, yleensä turhaan. Hymyilyäkin on siis tärkeä opetella.)

Mitä useammalla elämän osa-alueella tai tilanteessa tällaisia pienenpieniä muutoksia teemme ja mitä pidempään jatkamme tätä pienten parannusten tapaamme, sitä enemmän kehitystä alkaa ajan myötä tapahtumaan.

Kyllä, tällainen pieni ja hitaasti ajan myötä tapahtuva kehittyminen ei yleensä tunnu kovin hohdokkaalta. Me ihmiset olemme oppineet janoamaan esimerkiksi “naistenlehdistä” tuttuja jättimäisiä muutoksia, joissa vaikkapa Kerttu-Hilkka, 53 vuotta, on aloittanut kesän kynnyksellä uuden ruokailutavan ja laihtunut kolmessa viikossa 10 kiloa. Ah, kuinka suuri ja ihailtava muutos! Olemme oppineet haluamaan tällaisia suuria muutoksia nopeasti. Muuten ei nappaa. Todellinen maailma ei kuitenkaan yleensä toimi näin. Jos jotain haluaa, sen eteen on nähtävä vaivaa pitkiäkin aikoja. Jos haluaa esimerkiksi oppia sosiaalisesti taitavaksi ja itsevarmaksi, sen eteen on nähtävä vaivaa.

Siksi tällainen “1 % parannus” on varsin oivallinen toimintamalli. Ei se mitään häikäiseviä tuloksia tuota, eikä se tuota niitä kovin nopeasti. Mutta tuloksia se silti tuottaa. Ja ennen kaikkea se tuottaa niitä varsin vaivattomasti ja kivuttomasti. Se on ensiarvoisen tärkeää aiheessa, jossa kehittyminen on yleisesti ottaen melko kivuliasta.

Kokeile tätä siis omassa elämässäsi. Mitkä voisivat olla niitä sosiaalisuuteen ja itsevarmuuteen liittyviä toimintatapoja, joita voisit parantaa edes sen yhden prosentin verran? Mikset tekisi tätä parannusta vaikka heti?

Tsemppiä!

Rakkaudella

Jevgeni

PS. Tätä samaa periaatetta noudatetaan myös Eroon Ujoudesta -kirjassa sekä Itsevarmuus -verkkokurssilla. Jos järkevä, jalat maassa oleva oppimistyyli kiinnostaa, niin vilkaise jompikumpi näistä. Kiitos paljon :)!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia