podetko syyllisyyttä tasaisesta elämästä-älä turhaan

Hetki sitten kirjoitin syyllisyyttä aiheuttavista ajatuksista. Nyt haluan ottaa kantaa syyllisyyttä aiheuttaviin tekoihin, tai tässä tapauksessa tekemättä jättämiseen.

Tiedättehän nämä nettiä kiertävät “elä täysillä niin et kadu myöhemmin”-jutut? Ne, joissa kehotetaan elämään, kokemaan, näkemään paljon paljon paljon! “Sinulla on yksi elämä, ota siitä kaikki irti!”

Minusta nämä jutut ovat täyttä asiaa. Näkeminen, kokeminen, eläminen on upeaa, hämmästyttävää, mielenkiintoista. Se opettaa, miellyttää ja jättää jälkeensä upeita muistoja. Koen, että olisi valtava sääli huomata elämän menneen ohi ilman, että sitä tuli oikeastaan elettyä. Tapahtumarikasta elämää elävät ihmiset ovat usein valtavan paljon tasaista elämää eläviä mielenkiintoisempaa seuraa mukaansatempaavine juttuineen ja kertomuksineen.

Minusta on kuitenkin valitettavaa, että tästä on ainakin tietyissä piireissä muodostumassa ainoa oikea tapa elää. Jos et jatkuvasti matkustele, koe seikkailuja, tee mielenkiintoisia töitä ja kerro mielenkiintoisia tarinoita, olet hieman tylsä, kalkkeutunut, urautunut ja elämäsi hukkaan heittänyt. “Piireillä” viittaan tässä porukkaan, joka suhtautuu intohimoisesti elämänsä parantamiseen ja ehostamiseen, porukkaan, jotta sattuneesta syystä tunnen hyvin paljon ja johon itsekin kuulun.

Ystäväpiirini koostuu esimerkiksi pääosin ihmisistä, jotka rakastavat matkustamista, uusien paikkojen ja kulttuurien kohtaamista. Olen aina pitänyt itseäni samanlaisena. Ihmisenä, joka tulee joskus matkustamaan maailman joka kolkkaan. Nyt olen kuitenkin valmis toteamaan, että ei muuten ihan rehellisesti kiinnosta. Joku matka silloin tällöin kuulostaa houkuttelevalta, mutta en ihan rehellisesti koe minkäänlaista vetoa elää mitään turbomatkailijan elämää. Erityisen vähän kiinnostaa matkustaa jonnekin kolmannen maailman kohteeseen, jossa olisin paikallisille lähinnä kävelevä lompakko. Minulle riittävät tv-dokumentit kiitos vaan.

Minusta ajatus elämästä, jossa heräisin aamuiseen auringonpaisteeseen, syöttäisin terassilla pikkulintuja samalla kun nauttisin hitaan aamiaisen, kävisin kävelyllä, kehittäisin itseäni ja laiskottelisin koko loppupäivän on tietyssä mielessä varsin viehättävä. Tällainen elämä ei ehkä vastaa mielikuvaa mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta elämästä, mutta mitä väliä? Tärkeintä on se, että omassa elämässään viihtyy.

Olen tällä hetkellä opiskelijavaihdossa Madridissa. Stereotypinen mielikuva vaihdossa olosta on tietysti tämä: jatkuvaa matkustamista, loputtomia bileitä, jatkuva virta uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä, unettomia öitä, loputon sarja uusia kokemuksia. Täällä on jatkuvasti ns. tuli perseen alla tekemään ja kokemaan.

“Olen opiskelijavaihdossa ulkomailla, PAKKO ELÄÄ TÄYSILLÄ!”

Arvaa mitä?

Olen istunut viimeiset kaksi kuukautta pääosin kotona tietokoneen ääressä tekemässä töitä tai lukemassa kirjoja. Toki olen ohessa myös matkustanut, juhlinut ja tavannut uusia ihmisiä (ja hieman jopa käynyt koulua), mutta valtaosan ajasta olen viettänyt pikkuruisessa soluhuoneessani.

Arvaa mitä?

Se on ollut todella miellyttävää. Todellisuudessa nautin todella paljon siitä, että saan viettää kokonaisia päiviä yksin tehden tietokoneella töitä, kehittäen itseäni ja harrastaen urheilua. Sekä tietysti laiskotellen. En koe tarvetta suorittaa elämää, kokea niin hemmetisti kaikkea uutta ja tajunnanräjäyttävää. Vaikeinta onkin ollut sysätä syrjään se kavereiden tai Suomessa olevan perheen taholta tuleva sosiaalinen paine: “Sun kuuluu nauttia sun ajastas siellä!”

Kirjoitan tästä myös siksi, että aiemmin mainitsemissani “piireissä” kohtaan toisinaan ihmisiä, jotka kokevat syyllisyyttä siitä, etteivät elä (muiden mielestä) tarpeeksi mielenkiintoista elämää. Myönnän itsekin naureskelleeni tyypeille, jotka parikymppisinä koulusta valmistuneina hankkivat työn, asunnon (ja myöhemmin talon, koiran ja 1,8 lasta)  ja sulkeutuvat sinne eläkeikään asti.

Mutta aiheetta! Mikäli tällainen elämä miellyttää, ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä! Muiden odotukset ja asenteet ovat vain muiden odotuksia ja asenteita, melko arvotonta tavaraa. Se että joku Janne “hyppään 3 laskuvarjohyppyä viikossa ja painin krokotiilien kanssa” Jantunen kokee elämäsi tylsäksi, ei tarkoita että eläisit oikeasti jotenkin huonosti tai väärin. Jokaiselle omansa.

Mikäli siis tykkäät vähemmän räikeästä elämästä, laiskottelusta ja tasaisuudesta, tykkää vapaasti. Ei tarvitse syyllistyä, sillä kaikenlainen elämä on ihan yhtä jees :—)