Kolmasosa suomalaisista nuorista pelkää työelämää, ihan hyvästä syystä

raskas tyoelama raskasta töissä

Tänään aiheena on moderni, raskas työelämä. Yle uutisoi äskettäin uusimmasta Nuorten tulevaisuusraportti (2022) -tutkimuksesta, josta on paljastunut huolestuttavia, muttei suinkaan yllättäviä seikkoja. Kolmannes haastatelluista nuorista (yläkoulu- sekä lukio- & amis-ikäisiä) suhtautuu epäillyksellä työelämään, sillä pelkää sen olevan liian raskasta.

Pahat kielet voisivat sanoa tähän jotakin siitä, kuinka ennen nuoret olivat rautaa, laivat puuta ja kuinka rankkaa työntekoa ei ennen pelätty. Me täällä Elä Paremmin -blogissa sanomme jotakin muuta. Nimittäin sitä, että pelko on valitettavasti perusteltu ja että työelämä on kaikista työntekijöiden suojeluun tarkoitetuista laista ja asetuksista huolimatta sairaampaa kuin koskaan aiemmin.

Sanaa sairas ei ole tässä tarkoitettu suinkaan haukkumasanaksi, vaan kuvaamaan juuri sitä, mitä se tarkoittaakin: sairauksia. Niille altistaa alati kasvava ilmiö nimeltään työuupumus ja loppuunpalaminen, kaksi vakavaa stressiperäistä ilmiötä. Esimerkiksi Vuonna 2011 työssä käyvistä suomalaisista miehistä 2 % kärsi vakavasta ja 23 % lievästä työuupumuksesta. Vastaavasti 3 % naisista kärsi vakavasta ja 24 % lievästä työuupumuksesta (Duodecim). Kyse on siis neljännesosasta työssäkäyvästä väestöstä.

(On toki selvää, että kaikki – tai edes useimmat – suomalaiset työpaikat eivät ole näin hajottavia. Valitettavasti niitä hajottavia työpaikkoja sekä työyhteisöjä on kuitenkin niin paljon, että työpaikan valinta on todellista, uhkaavaa arpapeliä.)

Raskas työelämä rikkoo ihmisen eikä palkaksi saa edes kultakelloa

Kauas taakse ovat jääneet ajat, jolloin työnteko oli kohtuullista ja työuransa sai tehdä levollisesti yhden ja saman työnantajan palveluksessa. Eläkkeelle jäädessä pomo saattoi iskeä työntekijän käteen jopa kultakellon kiitoksena hyvin vietetyistä palvelusvuosista.

Nykyään meno on jo ihan toisenlaista. Pomosi ei todennäköisesti edes muista sinua, sillä työsuhteista on tullut katkonaisia ja työntekijöistä kulutustavaraa, joka voidaan heittää pois, kun työkyky loppuu. Uutta lihaa saa kyllä tilalle, kun edelliset työntekijät menevät epäkelpoon kuntoon.

Tämä on varsin ikävää, sillä ihminen kuluttaa ainoasta elämästään parhaat vuotensa juuri töissä. Siellä ollaan lähtökohtaisesti 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Siis puolet arkipäivien hereilläoloajasta. Työmatkat ja mahdolliset kotiin seuraavat työt vielä siihen päälle. Kiva, että olet käytettävissämme. Me imemme sinusta parhaimmat mehut ja kun muutut tarpeettomaksi, heitämme sinut pois.

Valtavan moni ihminen tekee onneksi tälläkin hetkellä parhaansa, jotta työelämästä tulisi reilumpi sen tärkeimmälle osaselle: työntekijälle. Valitettavasti suunta on ainakin toistaiseksi vain huonompaan päin. Vaikea uskoa, että tämä tästä muuttuu, jos tuotantolinjalle löytyy aina uusia hyväksikäytettäviä.

Kuulostan tällaisia kirjoittaessani varmaankin katkeralta, tulipunaiselta kommarilta, jonka seinällä roikkuu Karl Marxin taulu. Mutta mitä vielä. Olen kapitalisti ja yrittäjä. Yrittäjä olen tosin vain ja tasan siksi, että en halua olla osa tuota demonista hyväkiskäyttökoneistoa, joka sylkee työntekijän ihmisarvon päälle.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä ehdin kokeilemaan työskentelyä n. 15 eri työpaikassa. Osa niistä oli asiallisia ja kunnollisia paikkoja, osa taas juuri niitä laitoksia, joissa työntekijä poltetaan säälimättä loppuun ja sitten vielä uskotellaan, että syynä on vain työntekijän oma haluttomuus huolehtia jaksamisestaan ja järjestää elämäänsä siten, että se on tarpeeksi palauttavaa.

Ennen niin kammoksutusta yrittäjyydestä on tullut terveyden kannalta parempi vaihtoehto työssäkäynnille

Suomessa tykätään kertoa tarinaa piinkovasta kärsimysyrittäjästä. Yrittäjä näennäisesti painaa selkä limassa töitä 16 tuntia päivässä, jotta saa pöytäänsä ohuen siivun leipää. Ehkä asia on joskus ollutkin näin, mutta nykyään se tuntuu keikahtaneen päälaelleen. Nykytilannetta katsomalla uskon, että yrittäjyys olisi monille ihmisille merkittävästi terveellisempi ja rennompi vaihtoehto kuin nykytyöelämän koneiston osana pyöriminen.

Yrittäjänä voit määrätä työajoistasi, työsi kuormituksesta ja työtehtävistäsi. Ei se yrittäjyyskään helppoa ole, eikä sellaista ole tässä tarkoitus uskotella. Mutta siltikin se vaikuttaa yhä useammin helpommalta kuin moderni työelämämme armon vuonna 2022.

Työntekijä, olet sitten vanha tai nuori, ajattele itseäsi ja terveyttäsi. Laita rajat työnantajille, sillä muuten sinut kulutetaan loppuun, eikä palkkioksi tule edes sitä kultakelloa.

Työnantaja tarkoittaa hyvää, mutta silti lopputulos on katastrofi

En myöskään väitä, että työnantajat olisivat jonkinlaista pahantahtoista orjuuttajasakkia. Eivät ole. Ihan tavallisia ja kunnollisia ihmisiä siellä yrityksissä on töissä. Kukaan yksittäinen ihminen ei tahdo toiselle lähtökohtaisesti pahaa. Tässä avuksi tulevat kuitenkin prosessit joiden taakse on kätevää piiloutua. “Meillä nyt vain on näitä yhdessä sovittuja prosesseja, joiden mukaan tässä työpaikassa toimitaan.”

Näin työntekijän uupuminen on kätevästi ei-kenenkään vastuulla. Tai jos on, niin ilmaisesti työntekijän itsensä, sillä hänellä on varmaankin elämänhallinnassaan jonkinlaisia ongelmia. Eihän hän muutoin uupuisi. Tämä on mielestäni todella törkeää jokaista uupumisen partaalla keikkuvaa työntekijää kohtaan.

Jos työnantajalle ei aseteta rajoja, sama meininki tulee jatkumaan. Jos sinä uuvut, tilallesi löydetään kyllä joku toinen ja hänen uupuessaan joku kolmas. Demoninen lihamylly jatkaa pyörimistään. Tsuk tsuk tsuk tsuk. Astu vain sisään.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

laheisriippuvuus

Läheisriippuvuus ja sen hoito

Tänään aiheenamme on läheisriippuvuus. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on niin voimakkaasti kiinni toisessa ihmisessä, että se vaikuttaa haitallisesti hänen omaan elämään ja hyvinvointiin. Läheisriippuvainen henkilö yrittää usein kontrolloida suhteen toista osapuolta ja pitää hänet lähellään.

Lue lisää »