Haluaisitko joutua harvemmin erilaisten kiistojen ja riitojen osapuoleksi sosiaalisessa mediassa? Eräs tuore tutkimus antaa vinkkejä siihen, kuinka tämä onnistuu.
Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota kirjoitetun tekstin ja ääneen puhutun puheen eroihin. Katsottiin, kuinka se vaikuttaa siihen, millaisen näkemyksen muodostamme muista ihmisistä. Eri tutkimusasetelmissa käsiteltiin yleisiä riitelyyn päättyviä aiheita kuten asennoitumista aborttiin tai politiikkaan. Samat sisällöt esitettiin joko tekstinä, tai puheena.
Kun kyseessä oli teksti, koettiin itsensä kanssa eri mieltä olevat ihmiset helpommin esimerkiksi tyhminä tai laiskasti ajattelevina, kuin silloin, kun täysin sama sisältö esitettiin puheena. Vaikka sisältö oli sama, on ääneen puhutussa kommunikaatiossa jotain, joka saa meidät suhtautumaan toisiimme arvostavammin ja ymmärtävämmin.
Jopa se, että itse luemme jonkin tekstin itsellemme ääneen, teki sen sävystä inhimillisemmän, kuin tekstin lukeminen pelkästään mielessään. Käytännössä “äänen antaminen” toisen ihmisen tekstille riitti tekemään siitä sellaista, että sitä tulkittiin myönteisemmän kautta.
Tutkimuksessahan ei sinänsä paljastunut mitään yllättävää. Se, että tekstiä ja sitä kirjoittanutta henkilöä tulkitaan todennäköisemmin väärin tai ikävällä tavalla kuin kasvokkain puhuttua puhetta, ei liene useimmille kovin yllättävä asia. Tämä on ollut tavallaan tiedossa niin pitkään, kuin laajamittaista tekstin kautta kommunikointiakin. Voisi kuvitella, että jo silloin, kun ainoa etäkommunikaation väline oli perinteisten kirjeiden lähettely, sattui tapauksia, joissa kirjeen sävyjä tulkittiin turhan ikävästi.
Nyt elämme kuitenkin aikaa, jolloin yhä suurempi osa maailman väestöä kommunikoi jatkuvasti netin kautta. Siksi tämäkin aihe on hetki hetkeltä tärkeämpi. Taitava netissä ja sosiaalisessa mediassa kommunikoiminen on nykypäivänä aidosti tärkeä kansalaistaito. Ilman tätä osaamista maailma on hieman huonompi paikka meille kaikille.
Olin itse (jo ennen somen osittaista lopettamista) onnistunut pikkuhiljaa vuosien varrella vähentämään kaikenlaisia someriitoja omassa elämässäni. Käytin siihen mm. seuraavia keinoja, jotka näyttävät olevan linjassa myös tämän tuoreen tutkimuksen kanssa. Voit halutessasi itsekin kokeilla näitä, jos turha netissä vääntäminen tuntuu toisinaan raskaalta.
1. Muista, että “ruudun toisessa päässä” on todennäköisesti ihan tavallinen ja hyvä tyyppi
Useimmat ihmiset ovat keskimäärin ihan hyviä ja mukavia tyyppejä. Harva meistä haluaa lähtökohtaisesti aiheuttaa pahaa mieltä toisillemme. Jos jonkun kirjoittama teksti tuntuu ikävänsävyiseltä, johtuu se yleensä muista asioista, kuten siitä, ettei toinen ole ehkä kovin taitava kirjoittamaan, siitä, että hänellä on sattunut olemaan huono päivä tai siitä, ettei hän hallitse tunnekommunikointia niin hyvin, että olisi tajunnut hioa tekstiä niin tarkasti, ettei sitä saa vahingossakaan tulkittua ikävään sävyyn. Nämä taas ovat kaikki ihan anteeksi annettavia asioita, joiden vuoksi riidan aloittaminen tuntuu aika turhalta.
2. Pohdi, onko tilanteessa enemmän voitettavaa vai hävittävää
Nettiriidat ovat usein valtavan raivokkaita, mutta jää epäselväksi, että miksi. Yleensä sillä, että “voittaakin” jonkin riidan tai väittelyn, ei ole niin mitään merkitystä. Ihmisille jää yleensä voimaan oma mielipide, minkä lisäksi riidan osapuolet antavat toisilleen pahan mielen ja todennäköisesti sillä edistävät sitä poteroitumista, jota vastaan ehkä alunperinkin lähtivät riitelemään. Nettiriidassa on niin harvoin yhtään mitään voitettavaa, että tuntuu hulluhkolta käyttää siihen omia resurssejaan. Sen sijaan hävittävää on vaikka kuinka paljon. Itselleen ja muille saa pahan mielen, ihmissuhteitaan saa vahingoitettua ja omaa mainettaan saa pilattua. Ei kovin hyvä diili!
3. Lue sekä omia, että muiden tekstejä ääneen
Tunneälykkäällä tavalla kirjoittaminen on vaikea taito. Kun puhumme ääneen, välittää äänenpainomme ja puhetapamme erilaisia pieniä sävymerkityksiä, jotka auttavat ymmärtämään, että nyt keskustellaan hyvässä sävyssä. Kirjoitetusta tekstistä nämä puuttuvat osittain tai kokonaan, sillä tällaisia sävymerkityksiä on vaikeampi välittää pelkän tekstin avulla. Tätä voi vähentää sillä, että lukee itse muiden kirjoittamia tekstejä ääneen. Itse luen myös omat nettiviestini (ja usein nämä blogkirjoituksetkin) ääneen ennen niiden lähettämistä, sillä siten saan itseni usein ajoissa kiinni vaikkapa ikävistä sanavalinnoista tai sanamuodoista, jotka olisi voinut tulkita helposti väärin.
4. Älä lue somea väsyneenä, nälkäisenä, janoisena tai valmiiksi pahalla mielellä
Sosiaalinen media on nykyään sen verran raju paikka, ettei siellä kannata välttämättä roikkua, jos itsellään on jo valmiiksi paha olo. Nälkäisenä, väsyneenä, kiukkuisena tai janoisena näemme maailman muutenkin synkempänä ja hankalampana paikkana, kuin hyvässä olossa ollessamme. Kun ottaa huomioon, että sosiaalisen median sisältö on jo valmiiksi usein aika haastavaa, ei tätä jo valmiiksi haastavaa materiaalia kannata edes lähteä katselemaan vaikeassa olotilassa. Riitahan sellaisesta helposti tulee.
Näiden ja muiden vastaavien keinojen soveltaminen on auttanut vuosien varrella välttämään nettiriitoja ja muuta draamaa aina vain paremmin. Kaikkea ei toki voi välttää, vaikka kuinka yrittäisikin, mutta osittainenkin parannus on hyvä asia ennenkaikkea itselleen, mutta on siitä iloa myös meitä ympäröiville ihmisillekin. Kun emme riitele turhasta, vaan olemme muita kohtaan mukavia ja reiluja, on kaikkien meidän ihan vähän parempi olla.
Rakkaudella,
Jevgeni
(Lähde: Schroeder, Juliana, Michael Kardas, and Nicholas Epley. “The Humanizing Voice: Speech Reveals, and Text Conceals, a More Thoughtful Mind in the Midst of Disagreement.” Psychological Science 28, no. 12 (December 2017): 1745–62. https://doi.org/10.1177/0956797617713798.)
