Tänä vuonna tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun perustin yritykseni Rohkeuskoulun. Alusta asti se on keskittynyt auttamaan ihmisiä ratkaisemaan sosiaalisia haasteitaan: itsetunnon haasteita, liiallista ujoutta, sosiaalista ahdistuneisuutta, tututustumiseen ja deittailuun liittyvviä ongelmia, esiintymisjännitystä, yksinäisyyttä ja muuta vastaavaa.
Asiakkaittani kiinnostaa usein tieto siitä, kuinka nopeasti tuloksia on odotettavissa. Kuinka nopeasti esimerkiksi hyvin ujo ja sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen voi päästä tasolle, jossa sosiaaliset tilanteet rupeavat tuntumaan siedettäviltä? Entä kuinka nopeasti voi päästä tasolle, jossa ne eivät tunnu vain siedettäviltä, vaan suorastaan nautinnollisilta?
Tässä tekstissä yritän vastata tähän kysymykseen.
(PS. Jos sosiaalisen itsevarmuuden kehittäminen on sinulle ajankohtaista, voit tutustua Eroon jännittämisestä -verkkokurssiin. Sen saa tällä hetkellä alennettuun hintaan (50e, normaalisti 75e).
Ensin se ärsyttävä ja ympäripyöreä vastaus
Ensin tulee totuudenmukaisin, mutta varsin ympäripyöreä vastaus: Mitään selkeää ja yksinkertaista vastausta tähän ei vain ole. Jokaisen ihmisen tilanne on erilainen. Muutoksen nopeuteen vaikuttaa niin moni asia. Esimerkiksi:
- Henkilön persoonallisuus, fysiologia ja geneettinen kokoonpano
- Henkilön historia ja kokemukset
- Henkilön psykologiset taidot
- Henkilön motivaatio
- Henkilön käytössä oleva tuki sekä olemassaolevat sosiaaliset verkostot
- Henkilön käytössä oleva raha (kyllä, tässäkin asiassa rahalla saa ja hevosella pääsee)
- Henkilön tavoitteet (mitä kapeampi tavoite, sitä nopeampi muutos)
Näissä kaikissa on niin suurta eroa ihmisten välillä, että muutoksen vaatima aika vaihtelee muutaman viikon ja usean vuoden välillä.
Mikä auttaa saamaan tuloksia nopeammin?
Tietyt muuttujat kuitenkin nopeuttavat muutoksen läpiviemistä lähes kaikissa tapauksissa. Niitä ovat ainakin:
Motivaatio ja harjoittelun määrä: Mitä kovempaa ja motivoituneemmin harjoittelee, sitä nopeammin tuloksia yleensä tulee. Tämä on toki varsin itsestäänselvää.
Käytössä oleva tuki ja olemassaolevat sosiaaliset verkostot: Mitä enemmän henkilön ympärillä on ihmisiä, jotka tukevat häntä muutoksessaan, sitä helpommaksi muutos tuppaa muuttumaan.
Halukkuus ottaa muita ihmisiä mukaan omalle muutospolulleen: Erityisen tärkeää on se, että kehtaa pyytää muita matkalleen mukaan. Kuten lähes kaikessa, yhdessä muiden kanssa tekeminen tuottaa nopeampia ja parempia tuloksia.
Tämä on monille vaikeaa, sillä he kokevat muutosprojektinsa jollakin tavalla noloksi, ja haluavat salata sen muilta. Tällä on lähes aina muutosta hidastava vaikutus. Omista haasteistaan olisi tärkeää uskaltaa puhua, jotta niihin voisi saada tehokkaammin apua.
Avoimuus muiden ideoille ja halukkuus ottaa neuvoja vastaan: Sosiaalinen ahdistuneisuus liitännäisongelmineen on niin yleinen ilmiö, että useimmilta tavallisilta tallaajiltakin löytyy sen hoitoon varsin toimivia keinoja. Kaverin neuvo voi usein osoittautua yhtä tehokkaaksi kuin ammattilaisenkin tarjoama tuki.
Ongelma on kuitenkin se, että sosiaalinen ahdistuneisuus on yhteydessä myös siihen, ettei muiden neuvoja haluta ottaa vastaan. Neuvoihin ei esimerkiksi luoteta, ne koetaan väheksyviksi, tai ne rationalisoidaan tehottomiksi (“tämä ei päde minun tilanteeseen koska X Y Z“).
Ikä ja elämäntilanne: Nuoremmat ihmiset (lue: 20-30 -vuotiaat) tuntuvat saavan tuloksia keskimäärin nopeiten. Syynä vaikuttaisi olevan ensisijaisesti se, että heillä on enemmän aikaa ja energiaa harjoittelulle. Lisäksi heidän elämäntilanteensa on muutoinkin usein sosiaalisesti aktiivisempi, sillä kaikenlaiset juhlimiset, kokoontumiset ja kavereiden kanssa pyörimiset ovat läsnä erityisesti nuoruudessa.
Tämän lisäksi nuorille sallitaan enemmän riskinottoa, sillä he viettävät aikaansa keskimäärin vähemmän konservatiivisissa ympäristöissä kuin varttuneemmat henkilöt.
Uskallus turvautua “rajuihin” keinoihin ja ottaa riskejä: Asioita oppii harjoittelemalla. Sosiaalinen itsevarmuus kasvaa ensisijaisesti sosiaalisten taitojen kehittymisen myötä. Niitä taas näyttävät oppivan tehokkaimmin ne henkilöt, jotka uskaltautuvat kerta toisensa jälkeen sosiaalisiin tilanteisiin keräämään kokemusta, vaikka toisinaan näissä tilanteissa tulisikin vastaan epäonnistumisia ja pahaa mieltä.
Kyllä, tällä tavalla voi myös vahingoittaa itseään. Siksi tällaiset keinot todellakaan sovi kaikille. Jos hyödyntää rajuja keinoja ilman, että ymmärtää mitä tekee, voi itselleen aiheuttaa ennemminkin haittaa, kuin hyötyä. Onkin tärkeää osata valikoida itselleen sopivan haastavia (mutta ei liian haastavia!) harjoittelun muotoja. Tässä ammattilaisen avusta on suuri hyöty.
“80% tuloksista saadaan 20% panostuksella”
Olet ehkä törmännyt otsikon mukaiseen väitteeseen ennenkin. Ajatusta kutsutaan Pareton periaatteeksi sekä 80/20 -säännöksi. Siinä argumentoidaan, että suhteellisen pienellä panostuksella (20%) voidaan saavuttaa valtaosa tuloksista (80%). Suhtaudun itse tähän ajatukseen hieman varovasti, mutta sosiaalisen itsevarmuuden kehittämisessä olen kokenut sen ihan kuvaavaksi.
Sosiaalinen itsevarmuus edellyttää sitä, että henkilön sosiaaliset taidot sekä sosiaalisuutta tukevat ajatusmallit ovat riittävän laadukkaita. Ne taas eivät ole onneksi mitään rakettitiedettä. Niissä on toki omat nyanssinsa, mutta kaiken kaikkiaan puhutaan melko helposti opittavista asioista. Moni kuvittelee niiden oppimisen vaikeammaksi, kuin se oikeasti onkaan. “Näinkö helppoa tämä olikin?” on lause, jonka kuulen asiakkailtani usein.
Ei olekaan mikään ihme, että suhteellisen vähäisellä harjoittelulla ihminen voi oppia vähintäänkin riittävän määrän näistä taidoista. Keskeisimpien sosiaalisten taitojen (esim. keskusteleminen) hallitseminen taas mahdollistaa sen, että pärjää useimmissa sosiaalisissa tilanteissa riittävän hyvin. Kun ihminen huomaa pärjäävänsä suurin piirtein samalla tasolla kuin useimmat muutkin, tuppaa ahdistuneisuuskin vähenemään varsin hallittaviin mittasuhteisiin.
Ajallisesti tässä puhutaan yleensä muutamasta kuukaudesta. Kuinka monesta? Riippuu aiemmin mainituista asioista, mutta ensisijaisesti motivaatiosta ja harjoittelun määrästä. Jotkut onnistuvat jo muutamassa viikossa, toisilla tämä taas venyy jopa vuoden tienoille. Useimmat asettuvat tähän väliin.
Lopuksi suosittelen vielä kerran näihin asioihin keskittyvää verkkokurssiamme. Se toimii hyvänä tieto- ja taitopakettina sosiaaliseen itsevarmuuteen liittyvissä asioissa.
Mikään erityisen kevyt setti tuo ei ole, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan sen niille henkilöille, jotka ovat muutoksen suhteen tosissaan ja valmiita näkemään vaivaa. Valitettavasti tämä on aihealue, jossa “helppojen ja nopeiden” tulosten metsästäminen vaikuttaa olevan lähes poikkeuksetta haitaksi. Vaivannäöllä taas pääsee perille asti. Paljon tsemppiä myös omalle polullesi!
Rakkaudella,
Jevgeni
