Tänää Elä Paremmin –blogissa on minulle lähetetty kokemuskirjoitus siitä, kuinka Asperger-henkilöt voivat kehittää sosiaalisia taitojaan ja itsevarmuuttaan. Tekstin lähettäjä toivoi jäävänsä anonyymiksi, joten teksti ilmestyy poikkeuksellisesti nimettömänä. Mukavia lukuhetkiä!
——————
”Olen ehkä tiedostamatta ajautunut sosiaalisissa tilanteissa syrjään ja muutenkin ystäväpiirini ei ole niin iso. Asiaan on vaikuttanut ujouteni ja ehkä empatian puutekin.
Siihen vaikuttaa myös mielestäni outo puheeni sävy. Saatan puhuessani kuulostaa kylmältä tai muuten vain erikoiselta, vaikka tarkottaisin pelkästään hyvää.
Joskus tuntuu, ettei löydy mitään sanottavaa vastakkaiselle osapuolelle, jolloin luontaista vuorovaikutusta ei synny. Aika usein olen kuuntelijan asemassa keskusteluissa, kommentoin lyhyesti ja joskus toki saan sanottua pidempiäkin kommentteja.
Porukassa oleminen on ollut aika ajoin vaikeaa juuri siksi, ettei sanottavaa aina löydy. Joskus vain kuuntelee ja osoittaa kuuntelevansa, vaikka puolet keskustelusta menisikin täysin ohitse. Jos kolmekin ihmistä on ollut keskustelussa minä mukaanlukien, niin usein olen ollut se, joka vain kuuntelee, kun loput kaksi puhuvat keskenään. Näin on ollut ainakin menneisyydessä.
Ja aika usein huomaamatta on katsekontakti jäänyt ottamatta toiseen tai toisiin osapuoliin, kun aivot ovat prosessoineet kuunneltua puhetta toisen suusta. Kahden väliset keskustelut sujuvat jo paremmin, vaikka sanottavaa ei aina löydy.
Katsekontaktin välttäminen on myös paha tapa varsinkin AS-henkilöllä. Asperger voi oppia katsekontaktin ottamiseen toisiin osapuoliin siinä missä tavallinenkin ihminen, se ei paljoa vaadi. Asperger-henkilöllä katsekontaktin puuttuminen on loppujen lopuksi vain paha maneeri, josta voi päästä halutessaan eroon, kuten muistakin sosiaalisen vuorovaikutuksen aiheuttamista ongelmista.
Kun keskittyy siihen, mitä toiset puhuvat ja katsoo muita silmiin, menee tieto usein paremmin perille, jolloin pystyy keskittymään keskustelun kulkuun paremmin. Silloin myös välttyy paremmin siltä, ettei keskeytä toisen osapuolen puhetta Sitä on itselleni sattunut menneisyydessä valitettavan usein, jolloin toiset osapuolet ovat saattaneet ärsyyntyä, sitä minun kuitenkaan tiedostamatta, sillä olen harvoin katsonut toisten keskustelun osapuolten kasvonilmeitä.
Pahimmillaan Aspergerin oireyhtymä on vain joukko lapsena opittuja pahoja maneereja sosiaalisissa tilanteissa. Ja muussakin elämässä. Niistä voi tietoisesti päästä eroon, kunhan vain kiinnittää ongelmiinsa huomiota. Se vain vaatii Asperger-henkilöltä himpun verran enemmän ponnistelua.
Suurin ongelma Aspergerin oireyhtymässä on juuri sosiaalisissa tilanteissa toimiminen. Asperger tarvitsee sosiaalista elämää, vaikka sosiaalisissa tilanteissa toimiminen ja ihmissuhteiden solmiminen onkin usein Asperger-henkilölle enemmän tai vähemmän vaikeaa. Sosiaalisuus tuo iloa elämään. Luulen, että Asperger-henkilöllä juuri sosiaalisissa suhteissa epäonnistuminen on ollut pitkälti se pääsyy mielenterveysongelmille, varsinkin myöhemmällä iällä.
Muut asiat, kuten kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn, ovat kuitenkin vain eduksi Asperger-henkilöllä, kunhan ei anna niiden samojen rutiinien määrätä koko elämää. Asperger-henkilökin tarvitsee vaihtelua ja piristysruiskeita. Jos elämä toistaa liikaa itseään ja elää yksinäisyydessä vailla sosiaalista elämää, niin silloin se aika varmasti poikii myös ongelmia mielenterveydessä, varsinkin ajan kanssa. Kun tiedostaa ongelmansa, niistä voi tietoisesti pyrkiä eroon.
Kun ongelmia on tapahtunut pitkällä aikavälillä pitkäään toistuneen käyttäytymisen vuoksi, tulee henkilön muuttaa itseään, jotta asiat eivät jatkuisi samalla tavalla kuin menneisyydessä, etteivät samat virheet toistu. Omat ongelmia aiheuttavat, toistuvat maneerit on syytä karsia pois muutosta pelkäämättä. Erilaiset pelot usein estävät ongelmallisten ja totuttujen tapojen muuttamista. Pelot on kuitenkin syytä sysätä syrjään ja rohkeasti omat ongelmansa tiedostamalla muuttaa omia toimintatapoja kohti parempaa.
Näen Aspergerin oireyhtymän vain joukkona totuttuja lapsuudessa opittuja tapoja, tottumuksia ja taipumuksia, joista on pahimmillaan ollut esteitä ja ongelmia elämän tietyillä osa-alueilla. Nämä ongelmat pitää tiedostaa ja ponnistaa, jotta niiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa, jolloin paremmat tavat automatisoituisivat. Siihen pitää nähdä vain hieman vaivaa*.”
*kommenteissa täydentäviä/eriäviä näkemyksiä!
Lämmin kiitos lukemisesta!
