Sosiaalisten tilanteiden havainnointi ”silmä kovana” ei aina johda hyviin asioihin

sosiaalisten tilanteiden havannointi ja tarkkailu

Havainnoitko ihmisten puheita ja tekemisiä erityisen tarkasti? Sosiaalisten tilanteiden havainnointi on tärkeää niissä orientoitumisen kannalta. Mitä paremmin havainnoimme sitä, mitä ympärillämme tapahtuu, sen parempia päätöksiä pystymme tekemään ja sitä skarpimmin pystymme käyttäytymään.

Siksi moni pyrkiikin tarkkailemaan muita ihmisiä sekä heidän sanojaan ja tekemisiään silmä kovana. Moni jopa kehuskelee sillä, kuinka tarkkaavainen onkaan. Esimerkiksi internetin introvertti-keskusteluissa moni introvertiksi samaistuva tykkää tuoda esiin, kuinka tarkkaavaisia he sosiaalisissa tilanteissa ovatkaan.

Ja kyllähän asialla sopiikin kehuskella. On hienoa ja tärkeää osata seurata, mitä ympärillämme tapahtuu. Tarkkasilmäisellä ihmisellä on monessa sosiaalisessa tilanteessa melkoinen etulyöntiasema.

Mutta kuten aina, asiassa ei ole pelkästään myönteisiä puolia. Joissakin tapauksissa liiallinen ympäristönsä ja muiden ihmisten havainnointi voi nimittäin ennemminkin vahingoittaa kuin hyödyttää meitä.

Tärkeää ei ole havainnointi, vaan sen tuottaman informaation laatu

Palautetaan ensin mieleemme, miksi me oikeastaan havainnoimme ympäristöämme?

Siksi, että sillä tavalla me keräämme käyttöömme informaatiota, jonka varassa voimme tehdä päätöksiä. Mitä paremmin hahmotamme sitä, mitä ympärillämme tapahtuu, sitä parempia päätöksiä pystymme tekemään.

Pelkkä havainnointi eli ympäristön seuraaminen ja tarkkailu ei kuitenkaan itsessään vielä takaa, että keräämämme informaatio olisi tarkkaa tai edes totuudenmukaista.

Esimerkiksi:

Matti on viettämässä iltaa ja kokee, että hänen kaverinsa Janne on jostakin syystä vihainen hänelle. Janne vaikuttaa Matin mielestä epätavallisen vähäpuheiselta ja äksyltä. Tämä ahdistaa Mattia, sillä hän ei haluaisi, että Janne olisi hänelle vihainen. Matti ihmettelee, mitä hän on oikein tehnyt ansaitakseen Jannen vihat niskoilleen. Matti pyörittelee tätä mielessään koko illan ja kokee olonsa ahdistuneeksi.

Tosiasiassa Janne ei ole millään tavoin vihainen Matille, eikä kenellekkään muulle, vaan hän on vain nukkunut edellisen yön todella huonosti ja lisäksi unohtanut syödä. Hänen olonsa on kurja, eikä hän siksi jaksa osallistua tavalliseen tapaansa keskusteluihin tai hymyillä muille. Mutta vihainen hän ei sentään ole.

Tämä lyhyt esimerkki havainnollistaa sitä, kuinka arviomme tilanteista eivat aina ole suinkaan totuudenmukaisia. Matti on kyllä huomannut ihan oikein, että Janne on huonolla päällä, mutta samalla arvioinut väärin sen, että Janne olisi hänelle vihainen. Väärän arvion vuoksi Mattia ahdistaa ja hän pohdiskelee koko illan aivan turhaan sitä, kuinka on suututtanut Jannen.

Esimerkin opetus on tietenkin se, että havainnoinnin avulla kerättyyn informaatioon ja siihen perustuviin arvioihin ei kannata sokeasti luottaa. Se, että havainnoimme tarkkaan muita ihmisiä ei siis itsessään vielä takaa, että arvioisimme heitä oikein.

Erityisesti ahdistuneisuus, masennus ja arkuus altistavat epätotuudenmukaisille arvioille

Kylmä tosiasia on se, että kukaan meistä ei ole turvassa vääriltä arvioilta. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä ympäristömme ja sen tapahtumat ovat monimutkaisia ja vaikeasti arvioitavia. Siksi me kaikki teemme toistuvasti erilaisia arviointivirheitä. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

Erityisen tarkka kannattaa olla kuitenkin silloin, jos kärsimme esimerkiksi ahdistuksesta, masennuksesta tai vaikkapa korostuneesta arkuudesta ja pelokkuudesta. Syy tähän on seuraava:

Kun ihminen on ahdistunut, masentunut tai pelokas, altistaa se häntä sille, että hän arvioi erilaiset tilanteet ikään kuin ”kielteisen filtterin” läpi. Hän kokee tilanteet ja ihmiset helposti vaarallisempina, kriittisempinä tai pahantahtoisempina, kuin olisi aiheellista.

Tämä on ikävää siksi, että kielteisten asioiden huomiointi paitsi lisää ahdistuneisuutta, rampauttaa se myös toimintakykyämme sekä kykyämme nauttia elämän eri tilanteista.

Vaikkapa aiemman esimerkin Matti ei pystynyt nauttimaan illanvietosta kavereidensa kanssa, koska hän pyöritteli mielessään sitä, miksi Janne oli hänelle vihainen. Pahimmillaan Matti olisi saattanut ahdistua jopa niin paljon, että olisi mennyt aivan lukkoon.

Tästä syystä tilanteiden havainnointi ”silmä kovana” ei suinkaan aina palvele meitä. Kärjistäen voisi sanoa, että monen ihmisen kannattaisi pikemminkin tarkkailla ympäristöään jopa paljon nykyistä vähemmän!

Ajatus voi olla yllättävä, mutta ehdottomasti pohdiskelun arvoinen.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia