Mitä suhteesi tavaraan ja omistamiseen kertoo sinusta?

Mitä suhteesi tavaraan ja omistamiseen kertoo sinusta

Hei!

Tämän viikon blogikirjoituksessa haluan pohtia omistamista. Eri ihmiset suhtautuvat erilaisen materian (tavarat, kiinteistöt, sähköisessä muodossa oleva omaisuus ym.) omistamiseen hyvin eri tavoin. Jotkut ovat omistuksistaan tarkkoja suorastaan neuroottisuuteen asti, toiset taas näyttävät suhtautuvan omistuksiinsa hämmentävänkin lepsusti.

Henkilökohtainen suhde omistajuuteen kehittyy koko elämämme ajan. Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi

  • elämässä koettu puute tai yltäkylläisyys eli se, onko omistuksia ollut “tarpeeksi” (mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa). Onko tarpeellisia tavaroita ollut elämässä esimerkiksi niin vähän, että niitä on siksi oppittu kohtelemaan kunnioittavasti ja varoen?
  • opitut arvot, kuten se, kuinka tavaroihin “kuuluu” suhtautua. Itse esimerkiksi opin lapsuudenkodistani, ettei kirjoja saa pitää lattialla, sillä se on epäkunnioituksen osoittamista kirjaa kohtaan (!). Yhä nykyäänkin voin säilyttää lattialla mitä tahansa muuta, mutta lattialla olevien kirjojen näkeminen tuntuu pahalta.
  • sosioekonominen asemamme yhteiskunnassa ja siihen mahdollisesti liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi oma kokemuksemme siitä, kuinka hyvin pärjäämme vertailussa muiden kanssa. Joku on saattanut esimerkiksi joutua koulussa kiusatuksi siksi, ettei omista yhtä hyviä vaatteita, kuin muut lapset tai jonkun kodissa on saattettu puhua kitkerään sävyyn naapurista, jolla on hienompi talo ja auto, “kuin mitä kuuluisi olla”.
  • asemamme perheen sisällä, Esimerkiksi se, että on joutunut lapsena jakamaan tavaroitaan sisarustensa kanssa ja käymään kiistoja siitä, kuka saa milloinkin käyttää yhteiseksi tarkoitettua tavaraa, tuntuu nousevan monessa omistamiseen liittyvässä keskustelussa esiin.
  • sekä varmasti monet, monet muut asiat.

Omaa suhdettaan omistajuuteen ymmärtääkseen on ensin huomioitava, että tavara (laajassa mielessä ymmärrettynä) ei yleensä ole vain tavaraa. Omistamamme tavarat ja asiat edustavat meille esimerkiksi elämänlaatua, ihmisarvoa, hyvinvointia ja äärimmäisemmissä tapauksissa jopa selviämistä ja hengissä pysymistä. Omistajuus ei siis ole mikään pikkujuttu. Sen vuoksi havainnoimmalla omaa suhdettamme omistamiseen, voimme oppia tuntemaan itseämme paremmin, sekä tulemaan paremmin toimeen muiden kanssa. Mitä suhtautumiseni omistamiini asioihin kertoo minusta? Mitä jonkun toisen suhtautuminen omiin tavaroihinsa kertoo hänestä?

Omistajuus saattaa liittyä läheisesti persoonallisuuteen. Esimerkiksi neuroottisemmille ja turvallisuushakuisemmille persoonallisuustyypeille jokin elämään turvallisuutta tuova tavara saattaa merkitä huomattavasti enemmän kuin jollekulle, jonka turvallisuuden tarve on jo lähtökohtaisesti tyydytetty muiden lähteiden avulla.

Oman omistussuhteen ymmärtäminen auttaa sosiaalisissa tilanteissa ja ehkäisee konflikteja

Omaa suhdettaan omistajuuteen on hyvä pohtia siksikin, että se auttaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lähdin itse pohtimaan omaa suhtautumistani siksi, että huomasin aina toisinaan ajautuvani pieniin, arkisiin konflikteihin ihmisten kanssa tilanteissa, joihin jollain tavalla liittyi omistajuus ja tavarat. Vasta jälkikäteen tilanteita käsiteltyäni tajusin, että näiden minikonfliktien keskiöissä oli yleensä se, että suhtauduimme omistajuuteen hyvin erilaisella tavalla.

Usein sitä olettaakin, että muut kokevat omistajuuden aivan samoin kuin itse sen koemme, sillä itsellemme juuri se oma tapa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Kun molempien osapuolten suhde omistajuuteen on samankaltainen, konflikteilta välttyy helposti, mutta kun suhde on selkeästi erilainen kuin toisella, yhteentörmäyksiä voi tapahtua. Olen itse kohdannut tästä seuraavanlaisia arkisia esimerkkejä:

Toisten tavaroiden koskettelu: Itseäni ei haittaa esimerkiksi se, että vaikkapa joku luonani käyvä vieras ottaa käteensä jonkin hyllyssäni tai pöydälläni näkyvillä olevan olevan esineen ja tarkastelee sitä. Toisinaan olen taas itse näin muiden luona tehtyäni huomannut, että muita tällainen toiminta saattaa ärsyttää.

Tavaroiden lainaaminen: En myöskään ole kovin tarkka siitä, kun muut lainaavat minulta tavaroita, kuten kirjoja. Luotan siihen, että ne joskus (usein vuosienkin jälkeen) palautuvat minulle. Tälläkin hetkellä melkein kolmasosa kirjoistani on lainassa eri kavereilla, enkä rehellisesti sanottuna edes muista, keillä kaikilla on mitäkin. Itse muilta lainaillessani pyrin nykyään kuitenkin olemaan tarkempi, sillä olen pari kertaa kohdannut tilanteita, joissa jotakuta on saattanut vaivata esimerkiksi se, milloin hän saa lainaamansa tavaran takaisin. Omaan, ehkä hieman ylirentoonkin suhteeseen tavaroiden lainailussa havahduin viimeksi helmikuussa, kun jouduin Facebookin kautta etsimään muutama vuosi sitten jonnekin lainaamaani rinkkaa:

 

Koulutehtävien jakaminen: Mieleeni on jäänyt myös eräs tapaus ammattikorkeakoulusta vuodelta 2013. Teimme luokkakavereittemme kanssa jonkin verran sitä, että annoimme tekemämme koulutehtävät toistemme vapaasti silmäiltäviksi, esimerkiksi tilanteissa, joissa joku ei ollut ehtinyt hoitaa omia tehtäviään ja halusi kopioida oikeat vastaukset itselleen. Minä, joka olin kuitenkin lähes aina tehnyt omat tehtäväni ja joka annoin mielelläni muiden kopioida omistani, olin hyvin järkyttynyt, kun kerran tehtäväni tekemättä jätettyäni ja niitä kaveriltani pyydettyäni, sainkin kieltävän vastauksen! Muistan, kuinka minun oli aidosti vaikea käsittää (ja on edelleenkin), miten joku voi suhtautua tehtyihin läksytehtäviin niin suurella vakavuudella, mustasukkaisuudella, tai mitä se ikinä olikaan.

Näissä esimerkeissä nousee esiin se, ettei oma suhteeni tavaraan ja omistamiseen ole ilmeisesti kovin tiukka. Kaikenlaiset pienet tavaraan liittyvät konfliktit elämässäni ovatkin tapahtuneet oikeastaan poikkeuksetta ihmisten kanssa, joiden suhtautuminen omistamiseen on päinvastoin tiukka ja tarkka.

Toisen toimintaan ärsyyntyminen tai ärsyyntymättä jättäminen voi noudatella usein rajoja, jotka ovat ihmiselle itselleen ilmiselviä, mutta toiselle taas hyvin yllättäviä. Esimerkiksi toisten hyllyssä olevan tavaran käpälöiminen tuntuu omasta mielestäni ihan hyväksyttävältä asialta, mutta minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään kurkkia luvatta kenenkään jääkaappiin. Olen kuitenkin tavannut parikin ihmistä, jotka ajattelevat juuri päinvastoin. Muiden esineisiin ei luvatta kosketa, mutta kyllähän sitä nyt vähän hiukopalaa saa ottaa, kavereitahan tässä ollaan. Esimerkiksi tässä tapauksessa voisi olla mielenkiintoista pohtia, onko ruoka toiselle meistä jotenkin tärkeämpää kuin toiselle, kun taas toinen arvostaa jostain syystä enemmän juuri esineitänsä.

Saatamme myöskin painottaa eri tavalla sitä, mitä arvostamme. Esimerkiksi yksi itselleni arvokkaimmista esineistä on tietokoneeni, sillä sillä säilytän esimerkiksi työni kannalta olennaisia tiedostoja. Siksi katson tarkemmin sellaisen ihmisen perään, joka alkaa käyttämään tietokonettani, kuin sellaisen, joka hypistelee melkein mitä tahansa muuta esinettäni. Tässäkin on kuitenkin yksilöllisiä piirteitä. Minua ei niinkään haittaa se, että joku esimerkiksi liikuttelisi tietokonettani pöydältä toiselle (eli en pelkää oikeastaan sitä, että koneeni hajoaisi), vaan minua pikemminkin vaivaisi se, että koneen käyttäjä onnistuisi vahingossa törmäämään vaikkapa tiedostoihin, jotka eivät ole tarkoitettu juuri hänen silmilleen.

Yksi keskeinen asia joissain tapauksissa näyttää olevan luottamus. Kun joku ystäväni esimerkiksi käpälöi jotain omistamaani esinettä, se ei liiemmin haittaa itseäni, sillä luotan pitkälti siihen, ettei esine hajoa, sillä pääasiassa ihmiset kyllä hallitsevat itsensä. Toisaalta jos tietäisin jonkun ihmisen niin rähmäkäpäläksi, ettei hänen käsissään kestä hajoamatta lähes mikään, saattaisin tarkkailla hänen toimiaan hieman tarkemmin, jos hänen käsiinsä päättyisi esimerkiksi jokin helposti särkyvä tavara. Jotkut ihmiset taas eivät tunnu pitävän siitä, että heidän kestävimmätkään esineet joutuvat kenenkään muun käsiin.

Nämä ovat tietysti vain yksittäisiä havainnollistavia esimerkkejä siitä, kuinka yksilöllistä ja monimutkaista omistamiseen suhtautuminen voi olla. Ja kuten moni muukin yksilöllinen ja monimutkainen asia, voi tähänkin aiheeseen perehtymällä onnistua suuresti lisäämään omaa itsetuntemustaan. Olenkin kerännyt alle liudan erilaisia kysymyksiä, joiden avulla voit halutessasi lähteä pohdiskelemaan omaa suhdettasi omistamiseen ja siten tutustua itseesi entistä paremmin. Mukavia pohdiskeluja!

Kysymyksiä omistussuhteen pohdiskeluun

  • Kuinka tarkkaan huolehdit tavaroittesi kunnosta/ehjänä säilymisestä?
  • Kuinka tarkka olet siitä, kuka saa silmäillä/kosketella/lainata tavaroitasi?
  • Millaisia ehtoja huomaat asettavasi, kun esimerkiksi lainaat jollekulle tavaraasi?
  • Jos olet lainannut jollekulle jotain tavaraasi, painuuko asia mielessäsi taka-alalle, vai huomaatko ajattelevasi aktiivisesti esimerkiksi sitä, mitä tavaralle kuuluu ja kuinka sitä kohdellaan?
  • Huomaatko kohtelevasi omia tavaroitasi/asioitasi eri tavoin, kuin muiden? Kohteletko esimerkiksi muiden omistamia esineitä paremmin tai huonommin kuin omiasi?
  • Kuinka usein ajattelet omia tavaroitasi? Saavatko jotkut tavarat enemmän tilaa ajatuksistasi, kuin jotkin toiset? Mitkä?
  • Mitkä ovat sinulle arvokkaimpia tavaroitasi? Entä millaisille tavaroille et anna kovin paljoa arvoa?
  • Millaisiin tavaroihin/asioihin käytät mieluiten rahojasi? Entä millaisia asioita et haluaisi ostaa?
  • Millaiset muiden ihmisten kanssa tapahtuvat tilanteet, joihin liittyy sinun tai muiden tavaroiden käsitteleminen, tuntuvat hankalilta tai ärsyttäviltä?
  • Keiden ihmisten tapa käsitellä tavaroitaan ärsyttää sinua? Miksi?
  • Kutsutko mielellään muita ihmisiä kotiisi käymään?
  • Millaisia tunteita herättää se, että jollakulla on jotain sellaista, mitä sinulla ei, mutta mitä tahtoisit itsekin omistaa?
  • Keiden ihmisten omistuksista olet iloinen ja keiden omistuksista katkera tai kateellinen? Mistä tämä ero johtuu?
  • Onko sillä mielestäsi merkitystä, millä tavoin muut ihmiset ovat hankkineet omaisuutensa? Ovatko toiset tavat parempia tai vaikkapa hyväksyttävämpiä, kuin toiset? Entä koetko ärsyttävänä/ikävänä esimerkiksi sen, että joku muu on saanut itselleen omistuksia mielestäsi liian helposti tai jotenkin väärällä tavalla?
  • Koetko koskaan oman omistussuhteesi olevan jollain tavalla ristiriidassa sen kanssa, mitä joku muu pitää hyvänä tai oikeana?

Lisää vastaavia kysymyksiä voi keksiä itsekin lisää. Koen tämän aiheen pohdiskelun hedelmällisenä, sillä elämme kulttuurissa, joka antaa valtavasti painoarvoa omistamiselle. Kun omistaminen ja tavarat ovat elämässämme niin keskeisessä roolissa, on hyvä ymmärtää, mitä me näistä asioista oikeastaan ajattelemme.

Moni ihminen tuntuu olevan myös eri tavoin onneton kaiken tavaranpaljoutensa tai puutteensa keskellä. Omistussuhteen pohtimisen myötä voikin toisinaan myös oivaltaa, että oma nykyinen suhteemme tavaroihin ja omistamiseen ei ehkä ole ihan sitä, mitä se voisi parhaimmillaan olla. Klassinen nykypäivän esimerkki tästä on “kaiken pohjimmiltaan turhan myyminen” ja Intiaan suuntautuvan irtiottomatkalle lähteminen, mutta mikään ei sanele, etteikö homma voisi toimia myös toisinpäin. Ehkäpä vannoutuneesta minimalistihipistä kuoriutuukin pohdiskelun seurauksena tavaraa ja sen tuomia mukavuuksia rakastava keskivertohenkilö?

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

laheisriippuvuus

Läheisriippuvuus ja sen hoito

Tänään aiheenamme on läheisriippuvuus. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on niin voimakkaasti kiinni toisessa ihmisessä, että se vaikuttaa haitallisesti hänen omaan elämään ja hyvinvointiin. Läheisriippuvainen henkilö yrittää usein kontrolloida suhteen toista osapuolta ja pitää hänet lähellään.

Lue lisää »