psykologian opiskelija

Hei! Eräs lukijoistani, psykologian opiskelija hänkin, tiedusteli minulta, mitkä ovat olleet lempiaiheitani tähän astisissa opinnoissani. Kysymys on yllättävän hankala, sillä olen pitänyt aika lailla kaikista tähän asti suorittamistani kursseista. Jotkin aiheet ovat kuitenkin olleet selkeästi ylitse muiden. Tässä tekstissä pohdiskelen sitä, miksi näin on.

Tätä kirjoittaessani (1/2021) olen virallisesti ottaen toisen vuosikurssin opiskelija, mutta käytännössä minulla on koossa kolmen vuoden edestä opintoja. Syy tähän on se, että ehdin suorittaa Suomessa hieman yli vuoden edestä opintoja, ennen kuin muutimme pari vuotta sitten Latviaan. Aloitin tässä vaiheessa opintoni paikallisessa yliopistossa ensimmäiseltä vuosikurssilta (mutta sain toki hyväksiluettua aiemmin suoritetut kurssit).

Latviassa psykologiaa opiskellaan pitkälti saman ohjelman mukaan kuin Suomessakin ja eroja on lähinnä opetuskulttuurissa, joka on ainakin tähän asti ollut Latviassa huomattavasti suomalaista tiukempaa. Erityisesti vanhemmat opettajat pitävät tiukkaa kuria ja vaativat ehdotonta tottelevaisuutta. Joissain tapauksissa kuri on tuntunut lähes armeijahenkiseltä. Itselleni tämä ei ole ollut ongelma, sillä olen luonteeltani varsin tasainen ja teflonpintainen kaveri, joten tunteisiin tämä asia ei ole mennyt.

Selkeitä suosikkiaiheitani

Lempiaineitani ovat hieman yllättäen olleet ne, joista moni muu opiskelija tuntuu tykänneen kaikkein vähiten. Näitä aineita ovat olleet ne, joissa ollaan tekemisissä ihmisen biologian kanssa, kuten psykofysiologia, neuropsykologia ja kliininen psykologia.

Näistä ei usein tykätä ilmeisesti siksi, että aiheet ovat hieman pikkutarkkoja ja teknisiä ja siten monien mielestä raskaita. Solujen aineenvaihdunta, hermoston laukomiskuviot, aivovaurioiden vaikutusten analysointi ja vastaavat aiheet eivät ole ihan sitä, mitä moni on psykologian opinnoilta odottanut.

Itselleni jo pidempään psykologian kanssa puuhaneena nämä eivät tulleet varsinaisesti yllätyksenä, joten olen mahdollisesti osannut asennoitua näihin oikein jo alusta asti. Todennäköisesti apua oli siitäkin, että aiheet olivat minulle osin jo ennestään tuttuja ja siksi niiden oppiminen on saattanut olla minulle helpompaa kuin monelle muulle.

Lempiaiheitani nämä ovat olleet luultavasti kahdesta syystä. Ensinnäkin arvioisin nämä yleisesti ottaen hyödyllisemmiksi kuin monet hieman teoreettisemmat aiheet. Ihminen on ensisijaisesti “lihaa ja verta” ja psyykeen toiminnot asettuvat tälle biologiselle pohjalle. Jos psyykettä haluaa ymmärtää, on ymmärrettävää myös sen pohjalla vaikuttavaa biologiaa.

Toinen syy on se, että ihmiskehon tuntemus elävöittää hauskasti myös parisuhdettani. Koska vaimoni opiskelee lääkäriksi, tarjoaa aiheen tuntemus meille mahdollisuuden ymmärtää toistemme kiinnostuksenkohteita. Ihmiskeho on hämmästyttävä järjestelmä ja nautimme molemmat siitä, että voimme jutella näinkin teknisistä aiheista ilman, että toista osapuolta rupeaa kyllästyttämään, koska aihe menee ohi “kovaa ja korkealta”.

Yksittäinen lempikurssini lienee ollut neuropsykologian kakkoskurssi, jossa ollaan opeteltu eri aivoalueisiin paikantuvien vaurioiden tunnistamista oireiden perusteella (ts. ilman kuvantamista). Tästä osaamisesta olen iloinen siksikin, että kyseinen taito voi olla äärimmäisen tärkeä myös arjen hätätilanteissa, kuten aivoinfarktien tai aivoverenvuotojen aikaisessa tunnistamisessa.

Muita suosikkiaiheitani

Myös seuraavat suosikkiaiheeni ovat tulleet minulle hieman yllätyksenä. Olen nimittäin tykännyt yllättävän paljon tutkimusmetodien opiskelusta. Etukäteen nämä tuntuivat todella kuivilta aiheilta ja tavallaan ne sitä ovatkin, mutta ilmeisesti sama aihe voi onnistua olemaan samaan aikaan sekä kuiva, että mielenkiintoinen.

Varsinaiselle akateemiselle uralle en usko lähteväni, mutta tutkimuksen tekeminen kyllä kiinnostaa ja tie siihen suuntaan on kohdallani auki. Moni tutkija tuntuu kärvistelevän apurahojen huonon saatavuuden vuoksi, mutta itselläni tätä ongelmaa ei todennäköisesti tule olemaan. Syy on siinä, kuinka olen rakentanut tulomallini:

Elätän itseni yrittäjyydellä ja vaikka yrityksestäni saamani tulot ovat verrattain pieniä (tienaan selvästi alle suomalaisen keskipalkan), eivät ne ole sidottuja työtunteihin. Näin voin hyvin käyttää aikaa myös asioihin, jotka eivät suoraan tuo rahaa pöytään. Mitään erityisen syvällistä tutkimusta ei tällaisesta lähtökohdasta tietenkään tehdä, mutta onneksi maailmasta ei kevytkään tutkittava ole ihan pian loppumassa.

Muita kiinnostavia ja maininnan arvoisia kursseja ovat olleet myös esimerkiksi differentiaalipsykologia sekä organisaatiopsykologia. Differentiaalipsykologiassa keskitytään ymmärtämään syitä ihmisten välisten erojen taustalla (esim. miksi toiset ovat intro- ja toiset ekstroverttejä?). Organisaatiopsykologiassa taas käsitellään organisaatiossa vaikuttavien sääntöjen, kulttuurin ja johtamistyylien vaikutusta esimerkiksi työntekijöiden tehokkuuteen tai jaksamiseen. Näistä jälkimmäinen oli sekin aihe, jota en etukäteen olisi uskonut erityisen kiinnostavaksi, mutta joka lopulta olikin todella antoisa.

Inhokkiaiheet

Entä sitten inhokkiaiheeni? Tähän on selkeä ja ei-niin-yllättävä vastaus. Matemaattisten aiheiden kuten tilastomatematiikan kanssa puuhastelu on ollut ylivoimaisesti ikävintä. Jollakin ilveellä olen onnistunut saamaan näistä ihan päteviä arvosanoja, mutta kivaa ei ole ollut. Jonkinlaista pientä motivaatiota näihin on sentään saanut kerättyä siitä ajatuksesta, että tutkimusosaamisen kannalta tilastomatikkaa on hyvä ymmärtää, mutta nautinto on tästä kyllä todella kaukana.

Onneksi tähän inhokkiteemaan liittyviä kursseja on lopulta varsin pieni määrä ja kaikki muu opinto-ohjelmaan sisältyvä kiinnostaa joko melko paljon tai todella paljon. Varsinaista motivaatiokatoa ei siis taida olla onneksi odotettavissa.

Matikkakurssien lisäksi ainoa motivaatiota syövä aihe on se, että meidänkin opetuksemme on tällä hetkellä koronan vuoksi etäopetusta. Hyvä puoli tässä on se, että voimme asua tämän ajan Suomessa. Huono puoli taas se, että etänä ei pysty kunnolla seuraamaan esimerkiksi opettajien eleitä ja kasvojen ilmeitä. Ne taas ovat minulle todellaa tärkeitä siksi, että käyn opintoja kahdella itselleni vieraalla kielellä (venäjän & latvian kielillä). Venäjää ymmärrän hyvin ja latviaa joten kuten, mutta pelkän verbaliikan varassa toimiminen vaikeuttaa ymmärtämistä kyllä selvästi. Toisaalta arvosanani eivät ole tästä kärsineet, joten ilmeisesti pärjään kuitenkin tarpeeksi hyvin.

Tähän onkin sopivaa lopettaa. Kiitos lukemisesta ja tsemppiä jokaiselle!

Rakkaudella,

Jevgeni

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0