tapaus marjo niittyviita

Moi.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut kirjoittavani eräästä aiheesta, mutta saamattomuuttani en ole sitä tehnyt. Nyt tästä on kuitenkin tarjolla niin täydellinen tosielämän esimerkki, etten enää yksinkertaisesti kehtaa sivuuttaa sitä. Ja se esimerkki on tämän Marjo Niittyviita-tapauksen ympärille syntynyt pienimuotoinen kohu.

Tämä Marjo Niittyviita, josta tulen tässä jauhamaan, on siis tälläinen tehoäiti jonka tv-ohjelma alkaa pyöriä tuossa lähiaikoina Livillä ja jolla näyttää monien mielestä menevän aivan liian hyvin. Liitän tähän pätkän tuosta edellisestä linkistäkin löytyvästä tv-ohjelman esittelystä:

Marjo Niittyviita on yrittäjä ja tiikeriäiti, jonka suurimpia unelmia on, että hänen lapsensa menestyisivät elämässä mahdollisimman hyvin. Marjon kalenterin jokainen minuutti on tarkkaan ohjelmoitu: jos kysyt häneltä tänään, mitä perhe tekee 17. kesäkuuta kello kolmen ja viiden välillä, Marjolla on siihen varmasti vastaus.

Perhe harrastaa musiikkia ja urheilua kymmeniä tunteja viikossa, mikä vaatii ankaraa aikatauluttamista. Marjon tyttäret tekevät yli sata soittokeikkaa vuodessa, ja lisäksi he kiertävät urheilukilpailuja. Muutenkin perhe viettää hyvin tiiviisti aikaa yhdessä: koska Marjo voi työskennellä kotoa käsin, hän on lähes aina läsnä lasten valveillaoloaikana.

Marjo on yrityksensä Mallitoimisto Model Acen sielu ja sydän. Firman päätuote ovat tanssiryhmät, joista tunnetuin on Lamourettes-showtanssiryhmä. Osa Lamourettes-tytöistä on Marjolle kuin pikkusiskoja. Niinpä suuri osa hänen työajastaan menee tyttöjen murheiden ja ilojen kuuntelemiseen ja managerointiin.

Marjo on itsekin entinen huippu-urheilija. Hän kuului maastohiihdon maajoukkuerinkiin tähtäimessään Lahden MM-kilpailut. Tie huipulle katkesi, kun Marjo alkoi odottaa esikoistaan, sillä vannoutuneena perfektionistina hän koki huippu-urheilun ja äitiyden yhdistämisen mahdottomaksi.

Marjo harrastaa edelleen ahkerasti liikuntaa, ja hoikka vartalo on hänelle hyvinvoinnin kulmakivi. Niinpä Marjo ei antanut edes raskausajan vaikuttaa painoonsa: itsekuri on Marjolle helpompaa kuin useimmille meistä.

En henkilökohtaisesti Marjoa tunne, mutta esimerkiksi radioesiintymisiensä perusteella hän on aivan äärimmäisen upea ihminen. Energisyys, positiivisuus, iloisuus ja muutenkin hyvä meininki ovat niitä ominaisuuksia jotka hänen esiintymisistään välittyvät. Myös asenne tuntuu olevan todella kohdillaan, lukuun ottamatta hänen itsensäkin esiintuomaa perfektionismia, joka on joskus hyvä, mutta joskus myös todella tuhoava ominaisuus. Kaiken kaikkiaan tämä Marjo ainakin minusta vaikuttaa todella todella upealta ihmiseltä. Vaikka oletettaisiin (kuten monet olettavat) että tämä koko läppä siitä että hänellä menee niin yliluonnollisen hyvin olisi osittain tekaistu, kunnioitan tuon kaltaisia ihmisiä silti todella, todella paljon.

Ja tässä tunnun olevani aika yksin. Pikainen googletus hakusanalla Marjo Niittyviita tuottaa aika ikävää tavaraa. Erinomainen esimerkki vaikkapa vauvafoorumilla tai suomi24:ssä. Suuri enemmistö keskusteluun osallistujista näyttää olevan vahvasti marjovastaisia ja suuri enemmistö perusteluista näyttää olevan tasoa “musta tuntuu”. Sama meininki toteutuu myös radiossa, jossa lähetykseen soittavat kuuntelijat ovat varustautuneet (ja nimenomaan ennakkovarustautuneet) selkeän nihkeällä asenteella.

Tämä näyttää olevan toistuva ilmiö, kun esillä on ihminen, joilla menee jotenkin yleisesti hyväksyttyä “paremmin”. Ja se ilmiö näyttää vieläpä olevan joka kerta täsmälleen samanlainen. Seuraavat kohdat perustuvat toki täysin omiin havaintoihini, mutta luulenpa etten ole ihan ensimmäinen joka tämän on huomannut:

1. Ennakkoluulot, olettaminen ja tuomitseminen ilman sen kummempaa tietoa aiheesta

  • Oletetaan henkilön olevan ylimielinen, ärsyttävä tai kopea
  • Oletetaan ettei hänellä oikeasti mene niin hyvin kuin näyttää menevän, vaan kaikki on yhtä suurta esitystä ja kiiltokuvan luomista
  • Oletetaan että tälläinen henkilö väkisin jakelee vihjeitä siitä, miten “sinäkin tavallinen pulliainen voit saavuttaa paremman elämän”
  • Oletetaan että tälläinen henkilö pätee ylivertaisuudellaan
  • Oletetaan ettei henkilö osaa ottaa rennosti
  • Oletetaan että henkilön toimilla on jotain ikäviä seurauksia, vaikkei todellista tietoa tai todisteita niiden puolesta ole. Marjon tapauksessa nämä kaikki “ton lapsista tulee täysiä neurootikkoja ja kusipäitä” ovat erinomaisia esimerkkejä tälläisestä ajattelusta.
  • Kaikkien edellisten perusteella tuomitaan tyyppi täydelliseksi kusipääksi ja epäaidoksi ihmiseksi, jonka kanssa kukaan normaali ja järkevä henkilö ei halua olla tekemisissä.

Se, että tuo henkilö ei osoittaudukaan oletusten ja ennakkoluulojen kaltaiseksi koetaan vähintäänkin yllättävänä. Esimerkiksi tuossa linkittämässäni radiolähetyksessä yksi juontajista toteaa (onneksi hyväntuulisesti nauraen) että “sä oot ärsyttävän ihana, sua ois helppo vihata” ja myöhemmin lisää että “tämä on pettymys”, viitaten siihen, että Marjo ei ollutkaan yhtään niin perseestä kuin olisi voinut olettaa. Samaisessa radiolähetyksessä kuuntelijat saavat soittaa studioon ja keskustella tämän Marjon kanssa.

Yksikään useasta soittajasta ei ole Marjolle mitenkään mukava, joskin ääni kellossa muuttuu lähes jokaisella kun tämä Marjo ei vastaakaan vittuiluun vittuilulla. Näyttää siis siltä, että ihmiset ovat töykeitä nimenomaan siksi, että olettaisivat tämän “ylivertaisenkin” henkilön olevan jollain tapaa kusipää.

2. Toisen valitseman elämäntavan tuomitseminen

Tämäkin näyttää toistuvan ihan joka kerta. Mikäli puhe on jostain vähän turhan rikkaasta ihmisestä, todetaan jotain sen suuntaista että on varmaan kamalaa elää kun pitää koko ajan pelätä omaisuutensa puolesta (ihan kuin valtaosa meistä peruspulliaisista ei tekisi sitä). Mikäli puhe on jostain urheilutähdestä, todetaan että tuollaisen jatkuvan treenaamisen on oltava todella syvältä. Tuon Marjon tapauksessa päivitellään sitä kuinka kuluttavaa tuollainen suorituskeskeinen pakkopullaelämä on. Kaikissa näissähän taas oletetaan että ko. henkilö ei todellisuudessa nauttisi valitsemastaan elämäntavasta.

Itselleni syntyy lähinnä seuraava kysymys:

Miksi ei anneta jokaisen elää niin kuin haluaa ja lakata pitämästä sitä omaa elämäntapaansa kaikille muillekin sopivana? Eikö päinvastoin ole hienoa, että löytyy ihmisiä ihan laidasta laitaan? Ja mitä tulee tälläisiin huippusuorittajiin, niin minusta on aidosti hienoa että on ihmisiä, jotka näyttävät mihin me halutessamme oikeasti kykenemme.

3. Ja sitten toimintansa selittely

“Tuomitsen koska olen huolissani niistä lapsista.” (korvaa lapsista-sana haluamallasi)

Ihan oikeasti, ei. Jos joku olisi aidosti huolissaan vaikkapa sitten niistä lapsista, miksi hän valitsisi

a) pelastustoimiensa kohteeksi hyväosaisen perheen lapset joilla menee todennäköisesti “paremmin” kuin useimmilla meistä eikä jotain yhteiskunnasta syrjäytyviä katuorpoja?

b) niinkin mitättömän vaikutuskanavan kuin joku vauvafoorumi, kun tarjolla olisi vaikutuskanavia joilla saavuttaa paljon suuremman määrän kuulijoita?

c) niinkin tehottoman toimintatavan? Ei kukaan varmaan oikeasti usko että vauvaforumille kirjoittaminen oikeasti muuttaa mitään. Ihan turhahan tässä on mitään selitellä, mikäli olisi aidosti huolestunut ja jotain haluaisi oikeasti muuttaa, keskittyisi tekemään jotain merkityksellisempää kuin jauhamaan nettifoorumilla.

Se, mikä tuntuu yhdistävän ihmisiä, joilla on aidosti asiat hyvin, on se, ettei heitä ihan hirveästi kiinnosta muiden, heille täysin tuntemattomien ihmisten tekemiset ja tekemättä jättämiset (näin pienen mittakaavan asiat jotka eivät ole todellisuudessa edes väärin, toki suuret vääryydet ovat eri asia). He keskittyvät omaan mukavaan elämäänsä ja antavat muiden elää kuten nämä parhaaksi näkevät.

Ehkä olen väärässä, mutta kovasti noin yleensäkin koen ettei pahan olonsa vuodattaminen jonkun satunnaisen julkisuuden henkilön vuoksi ole ihan sitä tuloksekkainta toimintaa. Vaikea uskoa että tuo Marjokaan ihan heti luopuu valitsemastaan elämäntyylistä siksi, että joku jossain tuntee alemmuudentunnetta sen johdosta. Ja ihan oikeasti, jos sitä alemmuudentunnetta ei oikeasti olisi (kuten väitetään), ei kukaan tuolla tavalla johonkin telkkarimammaan reagoisikaan. Kaikki keskittyisivät elämään sitä omaa kivaa elämäänsä ja antaisivat muidenkin tehdä saman.

Joo, ei ole tuollainen marjoelämä ihan minuakaan varten, mutta en kyllä onnistu näkemään siinä kauheasti moittimisenkaan arvoista. Eläkööt jokainen tavallaan. Ei luulisi olevan aikuiselle ihmiselle ihan oikeasti ylivoimaista keskittyä juuri siihen omaan kivaan elämäänsä. Ja jos se ei ole niin kivaa, niin voi keskittyä sen parantamiseen sen sijaan että purkaa pahaa oloansa muihin.

Eli hei, mitä jos keskityttäisiin vertaamaan itseämme ihan vain itseemme?