Työpäivän tauottaminen: Onko parempi työskennellä tauoilla vai ilman?

taukojen pitaminen tauottaminen

 

Taukojen pitäminen puhututtaa usein työelämässä. Jotkut vannovat taukojen (ihanien, pitkien taukojen!) nimeen, toiset taas kokevat työskentelevänsä paremmin ilman taukoja, sillä kokevat, että tauot häiritsevät keskittymistä ja työn imua. Olen kohdannut muutaman kerran myös sitä, että taukoja pitäviä ihmisiä katsotaan työelämässä alaspäin. Taukoilijat saatetaan nähdä laiskimuksina, jotka eivät pane parastansa työnsä eteen, vaan väistelevät työntekoa aina kuin mahdollista.

Itse kuulun heihin, jotka pitävät mielellään taukoja. Tauot ovat mielestäni työpäivän paras osa, sillä niiden aikana voi heittää rentoa läppää työkavereiden kanssa, tutustua heihin paremmin ja muutenkin ylläpitää hyvää tiimihenkeä. Olen kuitenkin ollut kaikissa työpaikoissani ihan hyvä ja paljon aikaansaava työntekijä siitäkin huolimatta, että käytän jokaisen tauon täysimääräisesti hyväkseni.

Tässä tekstissä haluan tuoda esiin sen, miksi työn tauottaminen on minusta järkevämpää kuin se, että taukoja pitäisi mahdollisimman vähän. Tarkoitus ei ole puuttua niiden ihmisten tekemisiin, jotka eivät tauoista välitä, mutta haluan olla osaltani hälventämässä työelämässä usein kohdattavaa asennetta siitä, että taukojen pitäminen on jonkinlainen laiskuuden merkki.

Työn tauottaminen pitää työtehon korkealla

Työn tauottaminen pitää työtehon korkealla ns. negatiivisen tuottavuuden säännön kautta. Säännön sisältö on kutakuinkin se, että väsyneenä sama tai jopa kovempi työpanos johtaa heikompiin tuloksiin kuin virkeänä. Esimerkiksi:

Maija on töissä hr-osastolla työhakemusten käsittelijänä. Normaalilla työtahdillaan hän käsittelee 10 hakemusta tunnissa. Maija tuntee tänään olonsa motivoituneeksi ja päättää olla tehokas tekemällä töitä putkeen kolmen tunnin ajan. Normaalisti hän pitäisi puolen tunnin tauon jo kahden tunnin jälkeen. Maija käy hommiin. Ensimmäisen tunnin saldo on tutut 10 hakemusta. Myös toinen tunti etenee suunnitellusti, 10 hakemusta. Tämän jälkeen Maija alkaa kuitenkin väsyä ja hänen keskittymisensä herpaantuu.

Hän alkaa tahtomattaan hidastelemaan ja unohtuu välillä ajattelemaan omiaan, siis työhön liittymättömiä ajatuksia. Kolmannen tunnin saldo onkin vain 5 käsiteltyä hakemusta. Käytännössä jättämällä tauon väliin Maija on menettänyt puoli tuntia tehokasta työ/taukoaikaa. Mikäli hän olisi pitänyt kahden tunnin jälkeen puolen tunnin tauon ja palannut sen jälkeen töihin, olisi hän saanut käsiteltyä samat 5 hakemusta (tunnin normaalitahdin ollessa 10 hakemusta). Pidetty tauko olisi myös mahdollistanut tehokkaan työnteon seuraavalle parille tunnille.

Negatiivisen tuottavuuden sääntöä voidaan havainnollistaa seuraavilla kuvaajilla:

Perinteisessä mallissa ajan myötä väsymys lisääntyy ja keskittymiskyky laskee. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä tehottomampaa (tai tuloksettomampaa) työ on.

taukojen pitäminen tauottaminen

Mikäli työn teho halutaan pitää korkealla, on viisasta pitää taukoja sopivissa väleissä:

taukojen pitäminen tauottaminen

Näemme kuinka oikeassa kohdassa tehty työn tauottaminen palauttaa pudonneen työtehon entiselle, virkeälle tasolle.

Dale Carnegien kirjassa How to Stop Worrying and Start Living löytyy mielenkiintoinen esimerkki tähän liittyen. Erään terästehtaan työntekijät kuormasivat päivässä keskimäärin 12,5 tonnia terästä per ukko, yleensä jaksamatta tuota määrää enempää. Tehtaalle palkattiin henkilö, jonka tarkoitus oli testata levon vaikutusta työn tulokseen. Koehenkilöksi valittiin eräs herra nimeltään Schmidt.

Tämän Schmidtin piti työskentelyn lomassa muistaa levätä jo ennen kuin hän tuntisi väsymystä. Keskimäärin hän päätyi tekemään työtä 26 minuuttia ja lepäämään 34 minuuttia tunnista. Tämän vaikutus työn tulokseen oli yllättävän dramaattinen. 12,5 tonnin sijaan Schmidt kuormasikin päivässä (tarkkailua jatkettiin kolmen vuoden ajan) keskimäärin 47 tonnia terästä! Noin neljä kertaa normaalia enemmän!)

Samaa havaintoa voi pyrkiä yleistämään myös joihinkin muihin tehtäviin. Esimerkiksi:

Metsuri on kaatamassa kirveellään puita. Työ etenee erinomaisesti ja puut kaatuilevat hyvää tahtia. Työn edetessä kirves kuitenkin tylsyy, eikä pysty puuhun enää yhtä hyvin kuin alussa. Mitä tylsemmäksi kirves käy, sitä enemmän aikaa ja vaivaa hänellä menee yhtä puuta kohden. Metsurillamme on hyvä kunto, joten hän itse ei tunne väsyvänsä, mutta tylsän kirveen takia työ etenee yhä huonommin ja huonommin. Lopulta kirves on joko teroitettava tai luovuttava puiden kaadosta kokonaan.

Tässä tapauksessa kirves symboloi ihmistä. Enemmän tai vähemmän kuluttavaa työtä tekevä ihminen väsyy ja tylsyy ajan myötä, ja tarvitsee tauon tai lomaa. Mikäli taukoja tai lomaa ei pidetä ollenkaan, voi seurata työn tuloksen putoaminen pohjatasolle tai jopa loppuunpalaminen.

Teroittamisella ei tarkoiteta tässä pelkästään taukoja töissä tai lomia. Työasioista olisi välillä hyvä luopua hetkeksi kokonaan. Töiden jälkeen kotiin meneminen yhä töitä ajatellen – tai mikä pahinta, töiden tekeminen vapaa-ajalla –  ei ole lepäämistä. Työ on mahdollisuuksien mukaan jätettävä työpaikan ovelle. Mielekäs harrastus, ajanvietto ystävien ja perheen kanssa tai ihan vain laiskottelu töiden ulkopuolella ovat tehokkaimpia keinoja oman “kirveensä” teroittamiseen.

Huokoistamalla vaihtelua työpäivään

Entä jos töiden tauottaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista? Onko vain hyväksyttävä työnsä kuluttavuus ja yritettävä kestää niin kauan kuin vain kykenee?

Yksi vaihtoehto on yrittää toteuttaa työssään ns. huokoistamista. Huokoistamisen konsepti on vielä melko uusi, eikä sitä ole vielä kehitetty huippuunsa. Tiivistettynä se kuitenkin tarkoittaa työpäivänsä muokkaamista mahdollisimman siedettäväksi ja rennoksi, pudottamatta kuitenkaan työn tehoa. Työpäiväänsä voi helpottaa mm. seuraavilla:

  • Luovat tauot
  • Raskaiden ja kevyiden tehtävien rytmittäminen
  • Mikrotauot

Mitä nämä ovat?

Luova taukokin on työtä, tavallaan. Tarkoitus on pitää lepohetki töistä, mutta ajatella jotakin työn kannalta oleellista. Lyhyen luovan tauon pitäminen on paitsi lepoa töistä, myös työn kannalta äärimmäisen hyödyllistä. Suosittelen miettimään esimerkiksi oman työnsä optimointia.

Mikrotauot taas ovat omien mieltymyksien mukaan säännöllisesti tai epäsäännöllisesti pidettyjä 2 – 5 minuutin taukoja, joiden aikana keskitytään muuhun kuin työasioihin. Yksi suosituimmista mikrotaukoilun muodoista on pienen kävelylenkin (esimerkiksi talon ympäri) tekeminen. Viisi minuuttia raikkaassa ja viileässä ilmassa on monesti parempi (ja varmasti terveellisempi!) työtehon edistäjä kuin viidentoista minuutin kahvi- tai röökitauko.

Raskaiden ja kevyiden tehtävien rytmittäminen on ensiarvoisen tärkeää paristakin syystä. Useiden raskaiden töiden suorittaminen peräkkäin väsyttää, kun taas liian monen helpon ja kevyen homman ketjuttaminen saa nekin tuntumaan työltä ja pahimmillaan tylsistyttää työntekijän itsensä. Kevyet hommat raskaiden välissä taas ovat monotonisen puurtamisen välissä mitä ilahduttavin kokemus.

Huokoistamisen hyödyt ovat vaikeasti nähtävissä, johtuen niiden ylläpitävästä luonteesta. Huomattavasti helpommin näkee oman työstä johtuvan rasittuneisuutensa , kun työtänsä ei ole muistanut tai viitsinyt tauottaa. Yksi selkeästi esiin nouseva, ei-ylläpitävä hyöty kuitenkin löytyy. Huokoistaminen luo tehokkaasti tunteen työnsä ja työaikansa hallinnasta. Ainakin itselleni on ratkaisevan tärkeää, että tunnen voivani vaikuttaa työpäiväni sisältöön edes vähän. Tahdoton virran (siis muiden määräysten) mukana ajelehtiminen taas on omiaan luomaan voimattomuuden ja toivottomuuden tunnetta. Kenenkään mielestä ei liene kivaa ajatella, ettei voi vaikuttaa työpäiväänsä yhtään mitenkään.

Onko työ terveytesi pilaamisen arvoista?

Tauoton työskentely on kuin ryöstöviljelyä. Nopean tuloksen vuoksi tehdään itselleen hallaa pidemmällä aikavälillä. Ajatellaan, että jos kaikki on tällä hetkellä okei, se on myös tulevaisuudessa yhtä okei. Näin ei kuitenkaan aina ole, eikä itselleen aiheutettuja vahinkoja aina korjata helposti. Monelle  vakavan uupumuksen (loppuunpalamisen) kokeneelle ihmiselle tulee yllätyksenä, kuinka pitkään loppuunpalamisesta voi joutua palautumaan. Aina ei puhuta viikoista, vaan kuukausista ja jopa vuosista. Äärimmäisissä tapauksissa työelämästä saatetaan joutua olemaan poissa jopa parin vuoden ajan. Se on raskas hinta maksettavaksi siitä, että ei ole muistanut palautua töistään kunnolla.

Välillä kuulee puhuttavan, että “nyt tehdään töitä täysillä kun vielä jaksetaan ja levätään sitten myöhemmin”. Tuohon lauseeseen on tahalleen tai tahtomatta sisällytetty se, että jossain kohti työtään ei enää jaksa, kestä tai kykene tekemään. Selkeästi raskaat ja fyysiset työt ovat oma juttunsa, mutta se, että “siisteistä sisätöistäkin” jäädään työperäisille sairaslomille ja jopa työkyvyttömyyseläkkeille on todella huolestuttavaa.

On tietysti jokaisen oma asia valitseeko terveyttä kuluttavan työn tai mahdollisesti pienemmän palkan ja alhaisemman aseman välillä. Luulen kuitenkin, että harva suorastaan nauttii kroonisesta työperäisestä rasituksesta ja stressistä sekä varsinkaan niiden seuraamuksista.

Tee itsellesi palvelus ja raivaa hetki päivästäsi miettiäksesi jaksamistasi pitkällä aikavälillä. Muista, että suurempi vaivannäkö ei aina tarkoita suurempaa tulosta!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Työpäivän tauottaminen: Onko parempi työskennellä tauoilla vai ilman?” on ilmestynyt alunperin 17.5.2011 ja sitä on päivitetty 25.5.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta. Kiitos ja mukavia lukuhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia