Viime vuosikymmenenä kirjakauppojen hyllyille ovat löytäneet tiensä erilaiset self help -henkiset tehokkuusoppaat. Siis juuri se ärsyttävä kirjallisuuden laji, joka neuvoo meille, kuinka arkeaan voi suorittaa tehokkaammin ja saada enemmän aikaiseksi.
Lähes poikkeuksetta nämä kirjat tuntuvat herättävän ihmisissä ärtymystä. Eikö tässä muka ole jo valmiiksi tarpeeksi vaikeaa ja raskasta? Pitääkö suoriutua aina vaan tehokkaammin!? Käytännön esimerkki on Leo Stranius ja hänen kirjoittamansa Tehokkuuden taika.
Mielestäni tehokkuusoppaat sekä koko tehokkuusajattelu ymmärretään toistuvasti aivan väärin. Nämä kirjat nähdään jonkinlaisina stressaantuneiden suorittajien ja kaiken maailman menestyspyrkyreiden kirjallisuutena. Itse olen aivan päinvastaista mieltä.
Mihin tehokkuusoppaat on oikeasti tarkoitettu?
Minä olen läpeeni laiska ihminen ja inhoan suorittamista. Mielestäni elämästä tulee nauttia ja sitä tulee elää rennosti. Tämä on perusteltua, sillä meillä on vain yksi elämä käytettävissämme ja siksi olisi suotavaa, että se elämä on nautinollista, eikä mitään jatkuvaa, ahdistunutta pingottamista.
Juuri siitä syystä olen itse aikoinaan ahminut näitä tehokkuusoppaita. En siksi, että saisin enemmän aikaiseksi. En myöskään siksi, että minusta tulisi menestynyt, sillä olen pohjimmiltani niin löysä ja pienesti ajatteleva kaveri, että minulta tuntuu tyystiin puuttuvan kunnianhimo.
Tehokkuusoppaat antavat minulle sen, mitä haluan. Rennon elämän. Näistä oppaista olen oppinut monia toimintatapoja ja ajatusmalleja, jotka mahdollistavat sen, että voin hoitaa elämän ikävät asiat, kuten työnteon ja arjen velvoitteet tehokkaasti ja rennosti alta pois. Näin minulle jää enemmän aikaa keskittyä niihin oikeasti mukaviin asioihin: kävelyihin luonnossa, perheeni ja koirieni kanssa olemiseen, tietokonepelien pelailuun, netflixin katseluun sekä ystävien kanssa istuskeluun.
Minua ei esimerkiksi huvita tippaakaan viettää puolta valveillaoloajastani töitä tekemällä. Siksi on mukavaa, että esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivän sijaan saan tehtyä samat asiat viidessä tunnissa. Kolme tuntia säästyy miljoona kertaa miellyttävämpiin juttuihin.
Siksi tämänkertainen argumenttini on tämä: Tehokkuusoppaiden pänttääminen voi antaa meille paljon rennomman ja stressivapaamman elämän. Tehokkuusajattelussa ei tarvitse olla kyse neuroottisesta suorittamisesta, vaan juuri siitä parhaasta asiasta: elämästä nautiskelusta.
Millaisia ajatuksia tämä herättää?
Rakkaudella,
Jevgeni