tehtävälista ahdistaa

Tehtävälista ahdistaa! Olen kirjoittanut tällä sivustolla paljon siitä, kuinka hyödyllisiä tehtävälistat ovat sekä aikaansaamisen, että stressin vähentämisen kannalta. Monet ovat tästä kanssani vahvasti eri mieltä, sillä heidän kokemuksensa asiasta on pikemminkin päinvastainen. Tehtävälista tuntuu heistä pikemminkin ikävältä ja ahdistavalta, kuin elämää helpottavalta asialta!

Tässä tekstissä haluan pohdiskella tätä ahdistusta. Minkä vuoksi toiset kokevat tehtävälistat elämää parantavana voimana, kun taas toiset ovat asiasta päinvastaista mieltä?

Tätä tekstiä varten haastattelin myös kolmea tuttavaani, jotka edustavat jälkimmäistä katsontakantaa. He eivät siis todellakaan pidä tehtävälistoista, vaikka samalla myöntävätkin, että sellaisten käyttäminen voisi auttaa heitä selviämään arjestaan paremmin ja olemaan tuottavampia.

Aloitin seuraavalla kysymyksellä:

Jevgeni: Tehtävälistat ovat mielestäni aivan upea juttu, miksi ette pidä niistä?

Henkilöt 1, 2 & 3:

  • En pidä tehtävälistoista, koska ne saavat kaiken tuntumaan tylsältä suorittamiselta!
  • Olen kokeillut tehtävälistoja, mutta en ole onnistunut pitämään kiinni niihin listaamistani tavoitteista. Tuntuu ärsyttävältä, että listojen käytössä epäonnistuminen saa minut tuntemaan, että olen saamaton ja epäjärjestelmällinen ihminen!
  • Aloitan aina listoja ja sitten niiden käyttö unohtuu.
  • Liika järjestelmällisuus ahdistaa! Elämää pitää elää hetkessä, eikä koko ajan miettiä tulevaa!

Nämä ovat sinänsä ymmärrettäviä huolia ja olen itsekin samaistunut moniin näistä. Samalla olen kuitenkin huomannut, että kaikki näistä ongelmista ovat täysin ratkaistavissa. Mikäli siis tahtoo. Mikään pakko ei tietenkään ole alkaa tällaiseksi tehtävälista-rakastajaksi kuin itse olen.

Tarkastellaan seuraavaksi näitä ajatuksia. Tuon esiin oman kokemukseni siitä, kuinka nämä ongelmat korjaantuivat omalla kohdallani.

“Tehtävälistat saavat elämään tuntumaan suorittamiselta”

Myönnän, että minustakin tällaisten to do -listojen käyttö tuntui aluksi suorittamiselta. Olisi ollut paljon mukavampaa pyörittää omaa arkeaan ilman, että on koko ajan tietoinen siitä, mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä tekemään.

Tämä ajatus kuitenkin poistui ajan kanssa, sillä huomasin listojen pikemminkin lisäävän mielenrauhaani, kuin vähentävän sitä. Alkoi tuntumaan mukavalta, että sen sijaan, että joutuisin aktiivisesti muistamaan, että mitä kaikkea pitikään tehdä, voin vain laittaa asiat paperille ja palata niihin vasta sitten, kun ne on oikeasti aika tehdä. Listojen käyttäminen ikään kuin vapautti osan ajattelustani sekä pelasti minut siltä huolelta, että unohdan jotakin tärkeää.

“Kokeilin listojen käyttöä, mutta sitten epäonnistuin ja sekin alkoi ahdistaa”

Myös tähän samaistun. Kokeilin aikoinaan opetella tehtävälistojen käyttöä useaan kertaan ja aina se vain jotenkin jäi. Löydän edelleen siivouksen yhteydessä nurkistani vanhoja tehtävälistoja, jotka kaikki ovat jääneet kesken.

Opin tehtävälistojen käytön lopulta sitten, kun niiden käyttämisestä oli selkeästi enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka tehtävälistan käyttö tuntuikin pitkään rasittavalta, huomasin, että selviän arjestani paljon paremmin, kun käytän niitä. Tämä tapahtui silloin, kun perustin oman yritykseni sekä menin opiskelemaan korkeakouluun. Yhtäkkiä tekemistä ja muistettavaa olikin niin paljon, että aloin kokemaan listat oikeastikin hyödyllisiksi.

Jos tehtävälistojen käyttäminen aina jää, voi kyse olla siitä, ettet välttämättä oikeasti edes tarvitse sellaista. Kun todellinen tarve syntyy, sen huomaa kyllä.

“Lista on siinä kokoajan muistuttamassa kaikesta tekemättömästä ja se ahdistaa”

Näinhän se taitaa usein mennä. En itsekään ole mikään työnarkomaani-suorittaja, josta on mukavaa ajatella kaikkia tekemättömiä hommia. Pikemminkin olen melko laiska ja saamaton kaveri, joka kuitenkin haluaa varmistaa, että tärkeät asiat tulevat tehdyiksi. Tehtävälistan olemassaolo tuntuu minusta ikään kuin pienemmältä pahalta kuin se, että hommat jäisivät kokonaan tekemättä.

“Tehtävälista ahdistaa, sillä liiallinen järjestelmällisyys ahdistaa”

Tämä on todella mielenkiintoinen näkemys, johon törmään usein. Kyselin asiasta haastattelemiltani henkilöiltä ja he selittivät asian niin, että järjestelmällisyys assosioituu heidän mielessään tylsyyteen ja vaivannäköön. Sen sijaan epäjärjestelmällisyys assosioitui rentouteen, vapauteen ja vastaaviin mukaviin asioihin.

Ymmärrän sinänsä yskän, mutta oma kokemukseni on päinvastainen. Koska saan tehtävälistojen avulla enemmän aikaiseksi, tarkoittaa se sitä, että saan tärkeät asiat hoidettua nopeammin ja tehokkaammin. Silloin minulle jää enemmän aikaa myös elämästä nauttimiseen, eli juurikin rentouteen ja vapauteen.

“Vain tylsät ihmiset pitävät tehtävälistoja, mielenkiintoiset taas elävät hetkessä”

Tähänkin samaistun tunteen tasolla, mutta en käytännössä. Koen itse olevani ihan “mielenkiintoinen ihminen” ja tunnen monia muitakin erittäin mielenkiintoisia ja viihdyttäviä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin todella järjestelmällisiä. En koe, että heidän järjestelmällisyytensä tekisi heistä yhtään sen tylsempiä. Pikemminkin päinvastoin. Monet heistä saavat järjestelmällisyytensä vuoksi paljon aikaiseksi, menestyvät elämässään ja urallaan ja se vasta mielenkiintoista onkin!

Myös oma kokemukseni tukee tätä. Kaikki järjestelmällisyys, johon tämä tehtävälistojenkin käyttäminen kuuluu, tekee elämästäni helpommin hallittavaa ja näin ollen joustavampaa. Voin melkein milloin tahansa tehdä jotakin vauhdikasta juurikin siksi, että olen jatkuvasti perillä siitä, mitä kaikkea minun pitää ehtiä tekemään ja missä ajassa. Koen olevani melko vapaa sellaisesta arpomisesta, jossa joutuisin pohtimaan, että “ehdinkö lähteä nyt viettämään vapaa-aikaa, kun olisi kaikenlaista tehtävääkin”. Koska olen järjestelmällinen, on minulla jatkuvasti fiilis siitä, että ehdin viettämään myös rutkasti kiinnostavaa ja vauhdikasta vapaa-aikaa.

(Tai sitten yritän vain uskotella itselleni, etten ole läpikotaisin tylsä ihminen…)

Rakkaudella,

Jevgeni

(Tehtävälista ahdistaa -teksti on alunperin ilmestynyt