tekniikka ahdistuksen vähentämiseen

Tämänkertaisessa blogissa on aiheena tekniikka ahdistuksen vähentämiseen. Tämä liittyy erityisesti niihin ahdistaviin tilanteisiin, jotka eivät ole vielä toteutuneet, vaan odottavat meitä lähitulevaisuudessa.

Mitä tehdä, kun jokin meitä pian odottava tilanne pelottaa ja ahdistaa? Kyse voi olla esimerkiksi jostakin tulevasta sosiaalisesta tilanteesta, kuten treffeistä tai vaikkapa esitelmän pitämisestä koulussa tai työpaikan palaverissa. Kyse voi olla myös mistä tahansa muusta tilanteesta, joka tuntuu etukäteen jännittävältä.

Tilanteiden jännittäminen etukäteen on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta se ei aina perustu todellisiin tilanteessa piileviin uhkiin. Usein varsinkin sellaiset tilanteet, joissa olemme vielä kokemattomia, voivat tuntua paljon uhkaavammilta, kuin mitä ne tosiasiassa ovatkaan. Esimerkiksi ihminen, joka ei ole kokenut esiintyjä, saattaa kuvitella esitelmän pitämisen luokkansa tai kollegoidensa edessä merkittävästi uhkaavammaksi tapahtumaksi, kuin mitä se lopulta onkaan.

Saatamme ikään kuin pelotella itseämme liian värikkäillä uhkakuvilla. Esimerkiksi meitä odottavan esiintymistilanteen saatamme ajatella täydelliseksi katastrofiksi: Kuvittelemme, kuinka tulemme unohtamaan vuorosanamme, kuinka tulemme tärisemään ja punastelemaan yleisön edessä ja kuinka muut tulevat sormella osoitellen ilkkumaan meitä siksi, että olemme niin hemmetin huonoja!

Samaan aikaan tiedostamme sinänsä hyvin, että ihan näin huonosti tilanne tuskin tulee menemään ja että kuvittelemamme uhka on todennäköisesti aivan liiallinen. Tässä asiassa järkiajattelusta ei kuitenkaan ole aina hyötyä. Vaikka tietäisimmekin jonkin uhkakuvan järjettömäksi, voi se silti pelottaa meitä!   

Usein tällaiset ennakkoon muodostamamme uhkakuvat ovat lisäksi hyvin epämääräisiä. Emme aina osaa sanoa, että mikä tilanteessa tarkalleen ottaen ahdistaa. Meistä vain tuntuu, että siinä tulee aivan varmasti tapahtumaan jotakin ihan kamalaa. Tällaista epämääräistä uhkakuvaa vastaan on vaikeaa taistella, sillä on vaikeaa kyseenalaistaa jotakin sellaista, jota ei pysty edes nimeämään.

Huolien ja stressin vähentämisen kannalta onkin erittäin tärkeää, että pyrimme nimeämään sen, mikä meitä tarkalleen ottaen tilanteessa ahdistaa. Mikä meitä tarkalleen ottaen ahdistaa esimerkkimme esiintymistilanteessa? Onko se sanoissa sekoaminen? Tai sanojensa unohtaminen? Tai se, että punastelemme muiden edessä? Tai se, että sanomme jotakin hölmöä? Tai se, ettemme onnistu tekemään yleisöön haluamaamme vaikutusta? Tai se, että joku yleisöstä alkaa haastamaan sanomisiamme? Tai jokin muista lukemattomista eri vaihtoehtoista?

Mitä paremmin osaamme nimetä uhkaavaksi kokemiamme asioita, sen helpompaa niihin valmistautuminenkin on. Jos huomaamme, että pelkäämme esiintymistilanteessamme eniten juuri vuorosanojemme unohtamista, voimme keskittyä erityisen paljon juuri niiden harjoitteluun. Jos taas huomaamme, että pelkäämme erityisesti sitä, ettemme onnistu vakuuttamaan yleisöämme, voimme keskittyä harjoittelemaan kyseistä osa-aluetta. Tunnistettujen ongelmakohtien harjoittelu on tärkeää, sillä riittävä osaaminen nostaa yleensä itsevarmuutta ja vähentää tilanteessa koettua pelkoa.

Kun jokin tuleva tilanne ahdistaa meitä, voimme esittää itsellemme seuraavia kysymyksiä:

Mikä minua tarkalleen ottaen ahdistaa? Millaisia uhkakuvia liitän ahdistavaan tilanteeseen? Mitä pelkään tilanteessa tapahtuvan? Pystynkö nimeämään nämä uhkakuvat tarkasti? Entä mitä minun pitäisi tehdä, jotta nämä uhkakuvat eivät toteutuisi?

Rakkaudella,

Jevgeni

(PS. Jos sosiaaliset tilanteet ahdistavat, suosittelen Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssia!)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
2
En tykännyt!
En tykännyt!
0