Me ihmiset koemme erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Mutta miksi? Mitä hyötyä tunteista on? Entä miksi meillä on sekä mukavia että todella ikäviäkin tunteita? Tänään tarkastelemme asiaa evoluutiopsykologian ja evoluutiobiologian näkökulmasta.
Tunteiden merkitys: Kehomme ohjaa meitä tunteiden ja tuntemusten kautta
Tunteet eivät ole mikään evoluution oikku, vaan ne ovat kehittyneet palvelemaan meitä. Ne auttavat meitä hahmottamaan maailmaa ympärillämme sekä toimimaan järkevästi.
Mitä sitten on luonnon mielestä järkevä toiminta?
Lähtökohtaisesti luonto on kiinnostunut vain kahdesta asiasta: siitä, että elävät olennot jatkavat sukuaan sekä siitä, että ne pysyvät hengissä. Tämä pätee kaikkiin olentoihin, myös ihmiseen. Kaikki muu toimintamme on suoraan tai epäsuoraan alisteista näille kahdelle tavoitteelle.
Niitä kohti luonto ohjaa meitä kehossa ilmenevien tunteiden ja tuntemusten kautta. Tunteet ovat viesti siitä, kuljemmeko kohti kannattavia tai epäkannattavia asioita.
Esimerkiksi.
Stressi suojaa vaaroilta
Stressi on epämiellyttävä tunne. Koemme sitä silloin, kun olemme tavalla tai toisella vaarallisessa tai epäedullisessa tilanteessa. Stressi saa meidät yleensä vetäytymään, pakenemaan, varomaan tai pysäyttämään toimintamme. Käytännössä stressin avulla kehomme siis viestii meille siitä, että lähellämme on vaara, jota kannattaa välttää! Stressi siis palvele hengissä säilymistä ja auttaa pärjäämään haastavissa tilanteissa.
Hyväksytyksi tulemisen ja läheisyyden tunne sitoo ihmiset yhteen
Läheisyys on jotain, mitä me ihmiset luonnostamme kaipaamme. Läheisyys tuntuu hyvin mukavalta ja palkitsevalta, sillä toisten lähellä ollessamme kehomme erittää mm. oksitosiini -nimistä hormoonia. Sitä samaa, jota kutsutaan myös rakkaushormooniksi. Läheisyys on siis hyvin palkitsevaa.
Luonnon näkökulmasta tämä on järkevää, sillä tällä tavoin ihmiset pysyvät todennäköisimmin yhdessä. Joukkiona me pystymme hankkimaan tehokkaammin resursseja, suojelemaan kotiamme sekä auttamaan toisiamme. Näin selviämme paremmin vaaroista ja pysymme todennäköisemmin hengissä.
Himo ja orgasmi edesauttavat lisääntymistä
Miksi ajatuksemme pyörivät niin usein ihastumisen, rakkauden ja seksin ympärillä? Miksi tunnemme himoa muita ihmisiä kohtaan? Entä miksi seksi tuntuu hyvältä? Miksi saamme orgasmeja? Vastaus lienee itsestäänselvä. Kaikki nämä joko kannustavat meitä harjoittamaan lisääntymiskäyttäytymistä. Luonto varmistaa ihmislajin jatkuvuuden.
Kaikki tunteet ovat tarpeellisia
Tunteet tavataan jakaa myönteisiin ja kielteisiin. Myönteisiksi laskemme yleensä ne tunteet, jotka tuntuvat kivoilta ja kielteisiksi taas ne tunteet, jotka tuntuvat ikäviltä. Evoluution näkökulmasta kaikki tunteet ovat kuitenkin olemassa jonkin tärkeän syyn vuoksi. Niin mukavan kuin ikävänkin tuntuiset tunteet ovat olemassa siksi, että ne palvelevat meitä.
Tämä on tärkeää tiedostaa siksi, että se vähentää tarvetta ikävältä tuntuvien tunteiden demonisoimiseen. Tämä auttaa hyväksymään myös ne ikävät tunteet. Kehomme ei halua meille mitään ikävää, vaikka se toisinaan aiheuttaisikin meille ikävän olon. Päinvastoin, se haluaa meidän selviävän ja voivan hyvin.
Tunteista kannattaa vetää oikeat johtopäätökset
Vaikka tunteemme palvelevatkin meitä, emme aina osaa tai suostu vetämään niistä oikeita johtopäätöksiä. Stressi on tästä ehkä erinomaisin esimerkki.
Sanotaan, että ihminen tuntee valtavaa, jatkuvaa stressiä töidensä vuoksi. Hän on työpaikassa, jossa työkuorma on aivan liiallinen ja työkaverit tuntuvat ikäviltä.
Töihin ei tekisi mieli mennä. Kehossa tuntuu stressiä niin aamuisin, päivisin kuin iltaisinkin. Olo on jatkuvasti huono ja ikävä.
Keho siis yrittää ikään kuin viestiä, että olemme päätyneet todella haitalliseen tilanteeseen! Stressin tarkoitus on saada meidät varomaan ja väistämään vaarallista tilannetta. Tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa sitä, että meidän kannattaisi joko vaihtaa työpaikkaa, neuvottelemaan itsellemme pienemmän työkuorman tai ainakin parantamaan välejämme työkavereidemme kanssa.
Emme kuitenkaan usein tee mitään näistä! Yleensä siksi, ettemme osaa tai uskalla. Sen sijaan saatamme riutua esimerkiksi kuvatun kaltaisessa työtilanteessa vuosikausia. Pahimmillaan tilanne päätyy niin pahaan työuupumukseen, että emme pariin vuoteen kykene edes nousemaan sohvalta.
Tunteensa ja tuntemuksensa kannattaakin lähtökohtaisesti ottaa tosissaan. Ei tietenkään aina, mutta yleensä kyllä. Kannattaa pohtia, mitä kehomme pyrkii kyseisellä tunteella viestimään. Haluaako se meidän kulkevan jotakin kohti vai jostakin poispäin? Haluaako se meidän lisäävän jotakin toimintaa vai vähentävän sitä?
Tunteet ja tuntemukset ovat osa meidän omaa “käyttöopastamme”, manuaaliamme. Käyttöoppaansa taas kannattaa tuntea mahdollisimman hyvin.
Rakkaudella,
Jevgeni
