tunteiden purkamista-mustasukkaisuus

Törmäsin aikoinani teoriaan tai havaintoon, jonka mukaan kaikki kielteiset tunteet johtuvat alunperin pelosta ja kaikki myönteiset taas rakkaudesta. Lähdettä en tälle väitteelle muista, mutta haluaisin hieman uppoutua tähän syvemmin.

Toisaalta tuo väite kuulostaa ainakin omiin korviini aika kovalta ja lopulliselta. Vain kaksi tunnetta kaikkien muiden tunteiden taustalla kuulostaa melko vähältä. Toisaalta taas jokainen tunteiden toimintaa tutkaillut on varmasti havainnut, kuinka juurikin pelko on ainakin useimpien kielteisten tunteiden takana. Mitä taas tulee rakkaudentunteeseen kaikkien myönteisten tunteiden taustalla, niin joudun myöntämään ettei minulla kyllä ole yhtäkään argumenttia puolesta eikä vastaan. Mikäli jollakulla on tiedossa jotain lähdettä tuolle rakkausjutulle niin olen hyvin kiinnostunut näkemään sen.

Niin tai näin, alkoi minua kiinnostaa se, mistä koostuvat tietyt tunteet, joita pidetään samaan aikaan sekä myönteisinä että kielteisinä. Sellainen tunne on esimerkiksi mustasukkaisuus. Ajattelin ottaa tähän pari-kolme case-esimerkkiä ja niiden kautta pureutua siihen, mistä mustasukkaisuus on peräisin. Katsotaan mitä löytyy.

——————

Mustasukkaisuutta näytetään pidettävän sekä välittämisen osoituksena (myönteinen asia) että merkkinä epävarmuudesta ja omistamisenhalusta (kielteisiä). Otetaan esimerkki:

Maija ja Mikko ovat viettämässä iltaa, kun heidän seuraansa liittyy Mikosta selkeästi kiinnostunut hehkeä kaunotar. Mikko näyttää viihtyvän tämän kaunottaren seurassa, minkä ajattelemisen seurauksena Maija tuntee mustasukkaisuuden piston sydämessään.

Mistä kaikesta Maijan tuntema mustasukkaisuus voi johtua? Mikä ajatus tai uskomus sen takaa löytyy? Käydään läpi eri mahdollisuudet:

Maija saattaa ajatella Mikon häipyvän kaunottaren matkaan, jolloin Maija ei enää itse voisi nauttia hänestä ja hänen seurastaan tai muistakaan eduista. Kyseessä voi siis olla menettämisen pelko.

Maija saattaa pelätä että Mikko päätyy suorittamaan kaunottaren kanssa syrjähypyn ja satuttamaan Maijaa. Kyseessä voi olla satutetuksi tulemisen pelko.

Tai sitten Maija – joko kokemuksesta tai alitajuisesti – tietää, että tulee vertaamaan itseään tähän hehkeään kaunottareen yhdellä tai useammalla tavalla ja ettei välttämättä tule tässä vertailussa pärjäämään. Tällöin hän pelkää joko “toiselle häviämistä” (taustalla ilmeisesti Minän/egon satuttamisen pelko) tai sitten jotain omanarvontuntonsa satuttamista.

Tai ehkäpä hän ajattelee että Mikko häipyy lopullisesti tämän kaunottaren matkaan ja Maija jää kokonaan yksin. Kyseessä voi olla yksin jäämisen pelko.

Tilanteesta voi seurata myös jotain muuta, isoa tai pientä, josta Maija ei voi vielä olla tietoinen. Asiat saattavat kuitenkin muuttua suuntaan tai toiseen. Tällöin hän saattaa tuntea muutoksen pelkoa.

Ja eiköhän noita keksisi lisääkin, mutta aika pelkolähtöistä tuntuu olevan. Voi olla että olen vain tietämättäni puolueellinen, mutta en kyllä aidosti tähän hätään keksi mustasukkaisuudelle yhtäkään ei-pelkolähtöistä lähdettä. (Keksiikö joku muu?)

Entäpä rakkauden ja välittämisen tunne, joiden merkkinä mustasukkaisuutta myös pidetään? Teoriassa se voisi johtua niistä, mutta käytännössä rakastaa ja välittää voi myös ihmisestä, jonka kanssa ei itse ole yhdessä. Kuten vaikkapa äiti rakastaa lastaan, vaikka tämä lapsi ei enää pitäisikään äitiinsä mitään yhteyttä. Tämä tosin on sitä pyyteetöntä rakkautta, rakkautta vailla omistushalua ja menettämisen pelkoa. Mustasukkaisuutta taas ilmeisesti tunnetaan, koska pelätään menettää jotain, josta välitämme ja jonka vielä “omistamme”.

Vaatiiko välittäminen omistushalua? Tuon äitiesimerkin mukaan ei. Samoin joku viherhippi saattaa aidosti välittää maapallon tilasta, mutta tahtooko hän omistaa maapallon? Tuskin.

Voi tietysti olla että mustasukkaisuuden taustalla on myös joku ihmiseen sisäänrakennettu tarve suojella omien geeniensä etuja. Mutta jos näin olisi, miksi tuntisimme mustasukkaisuutta esimerkiksi ystävistämme? Tuskinpa meillä on edes alitajuisia ajatuksia siitä, että ystävillämme olisi jotain tekemistä geeniemme säilymisen kannalta (toisaalta, kaipa silloin luolamiesaikana parhaiten säilyivät niiden geenit, joilla oli eniten ystäviä ja täten vaikutusvaltaa ja apua saatavilla). Mutta spekulointia tämäkin, ei minulla oikeaa tietoa ole.

Ja joo, vaikka tässä otankin hieman sellaisen mustasukkaisuus paha paha-asenteen, en väitä että olisin itse jotenkin täysin sen yläpuolella. En ole (joskin pidän mustasukkaisuutta silti aika ikävänä asiana). Mutta ainakin tälläisen pikaisen pohdiskelun perusteella näyttäisi siltä, että aika synkistä jutuista se mustasukkaisuus kumpuaa. Omistushalua ja pelkoa.

Tosi kaunis tunne joo :)