Mitkä ovat kolme yleistä ja haitallista toimintatapaa, joihin aivan liian monet nettideittailijat sortuvat jatkuvasti?
Olen itse todella kiinnostunut deittailusta ja siihen liittyvistä aiheista. Olen aikoinaan jopa kirjoittanut kirjan nettideittailussa onnistumisesta. Sinkkuna olessani olin aktiivinen deittailija, mutta koska nyttemmin olen ollut jo vuosien ajan stabiilissa parisuhteessa, pääsen elämään deittielämää lähinnä muiden ihmisten kautta. Puhun todella mielelläni ihmisten kanssa deittailusta ja saatamme myös esimerkiksi katsella yhdessä heidän Tinderissä käymiään keskusteluja.
Näiden keskustelujen perusteella toistuva ärsyynnyksen aihe sekä mies- että naispuolisilla henkilöillä on se, että Tinderissä käytävät keskustelut tuntuvat kerta toisensa jälkeen tylsiltä, ärsyttäviltä tai jopa vihamielisiltä. Tämä on ikävää, sillä deittailemisen toivoisi olevan kivaa puuhaa, mutta käytännössä se tuntuu liian usein ennemminkin raskaalta puurtamiselta, joka pitkään jatkuessaan voi johtaa jopa eräänlaiseen deittiuupumukseen.
Syitä siihen, miksi Tinder-keskustelut tuntuvat epätyydyttäviltä, on useita erilaisia. Tässä tekstissä haluan nostaa esiin kolme syytä, jotka koen erityisen toistuviksi ja sen vuoksi tärkeiksi.
Deiteille pääsee, kun ei aktiivisesti sabotoi tutustumistaan
Kun luen muiden käymiä Tinder-keskusteluja, minulle syntyy toistuvasti tietty mielikuva. Keskustelu vaikuttaa siltä, että se voisi sujua hyvin ja johtaa treffien sopimiseen, elleivät nettideittailijat käyttäytyisi tavalla, joka pikemminkin sabotoi kuin parantaa keskustelua. Pahimmillaan tilanne on se, että molemmat osapuolet keskustelevat tavalla, joka pikemminkin laskee, kuin nostaa onnistumisen todennäköisyyksiä.
Tällainen aktiivinen itsesabotaasi on harmillista, sillä lähtökohtaisesti deittailussa ei ole mitään vaikeaa. Riittää, että juttelee toisen osapuolen kanssa mukavaan sävyyn ihan tavallisista asioista ja tutustuu häneen rauhassa. Mikäli keskustelu sujuu mukavasti, voidaan melko pian siirtyä treffien sopimiseen.
Kasvokkain tapahtuvassa tutustumisessa tämä on useimmille ihmisille melko itsestäänselvää. Useimmat osaavat käyttäytyä kasvokkain tapahtuvissa sosiaalisissa tilanteissa hillitysti ja järkevästi ja siten onnistuvat pääsemään myös treffeille asti.
Jostakin syystä tämä kuitenkin unohtuu monelta heti, kun siirrytään elävän elämän tilanteista nettideittiympäristöön. Livenä täysin asiallisesti ja mukavasti käyttäytyvistä ihmisistä tulee netissä ärsyttäviä ja rasittavia, mikä ei vuorostaan edistä tutustumista, eikä treffeille pääsemistä. Katsotaan seuraavaksi kolme esimerkkiä tällaisesta keskustelun sabotoimisesta.
(PS. Aiheita mukaviin keskusteluihin voi lukea esimerkiksi tekstistä “22 aihetta, joista keskustella treffeillä“)
3 yleistä keskusteluvirhettä, joihin nettideittailijat sortuvat jatkuvasti
1. Piikikkään ja sarkastisen äänensävyn käyttäminen
Tutustuminen ei ole vaikeaa. Riittää, että vietämme toisen ihmisen kanssa aikaa ja käymme hänen kanssaan mukavia, kiinnostavia ja rennolta tuntuvia keskusteluja. Kun tutustumista on tehty tarpeeksi, on helppoa sopia treffit ja jatkaa tutustumista kasvokkain.
Painotan sanoja mukavia ja rentoja. Jotta toinen osapuoli jaksaisi jutella kanssamme, on tärkeää, että meidän kanssa on mukavaa ja helppoa jutella. Jos keskustelu on epämukavaa ja raskaan oloista, siirtyy uusi tuttavuutemme nopeasti juttelemaan jonkun toisen kanssa.
Hyvin toistuvalta vaikuttava syy, jonka vuoksi keskustelu tuntuu raskaalta, on sävy, jota nettideittailijat keskusteluissaan käyttävät. Sen sijaan, että toiseen osapuoleen tutustuttaisiin mukavia höpöttelemällä, käyttäydytään sen sijaan tavalla, jossa toista osapuolta käydään ikään kuin “haastamaan”, esimerkiksi piikikkään huumorin keinoin.
Tämä ei ole aina huono asia, sillä on paljon ihmisiä, jotka sellaisesta pitävät. Samalla on kuitenkin totta, että tällaisesta pitäviä ihmisiä on merkittävästi vähemmän kuin heitä, jotka kokevat tällaisen sävyn raskaana.
Pääasiassa piikikäs ja sarkastinen sävy on ongelma kuitenkin toisesta syystä. Piikikäs ja sarkastinen huumori tulee ymmärretyksi parhaiten silloin, kun sitä käytetään niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa olemme jo hyviä tuttuja. Tällöin meidän on helppoa hahmottaa, milloin keskustelukumppanimme on tosissaan ja milloin hän taas vitsailee tai haastaa meitä vitsikkäässä ja hyväntahtoisessa sävyssä.
Koska nettideittailessa me emme kuitenkaan vielä tunne toista osapuolta eikä hän tunne meitä, on molempien todella vaikeaa arvioida sitä, mitä toisen piikikkäistä sanomisista tulee oikein ajatella. Jää epäselväksi, että vitsaileeko toinen vai käyttäytyykö hän piikikkäästi ja ärsyttävästi jostain muusta syystä. Tämä tekee keskustelusta usein raskaan oloisen ja vähemmän mukavan. Tämä vuorostaan laskee todennäköisyyttä, että tutustuminen johtaa toivottuun lopputulokseen.
Kun sitten kysyn ihmisiltä, että miksi he valitsevat käyttää juuri tällaista keskustelun sävyä, vaikka oikeassa elämässä he keskustelevat paljon mukavampaan ja rennompaan sävyyn, kertovat he syyksi esimerkiksi seuraavaa:
Tylsältä vaikuttamisen pelko: Jotkut pelkäävät vaikuttavansa tylsiltä, mikäli eivät keinotekoisesti tee keskustelusta “latautuneempaa”. Toista osapuolta lähdetään haastamaan, jotta ei vaikutettaisi värittömiltä ja mauttomilta keskustelukumppaneilta.
Oma varautuneisuus: Osa haastattelemistani henkilöistä taas toteaa piikikkään sävyn syntyvän kuin luonnostaan siksi, että heidän olonsa on nettideittailessa jo valmiiksi vaikea ja varautunut. Nettideittailu tuntuu raskaalta ja ärsyttävältä, minkä lisäksi oman deitti-uran aikana ollaan jo petytty muihin ihmisiin niin monen monituista kertaa, että päädytään olemaan jo valmiiksi varautuneen ja piikikkään oloisia, usein itsekään sitä varsinaisesti tarkoittamatta.
Valikoiminen: Jotkut sanovat käyttävänsä haastavaa ja piikikästä sävyä siksi, että altistavat keskustelukumppaninsa tällä tavoin eräänlaiseen kokeeseen. Jos keskustelukumppani onnistuu vastaamaan heidän haasteeseensa ja pitämään keskustelun hauskana, on se merkki siitä, että hänen kanssaan kannattaa jatkaa tutustumista.
Näiden syiden läpikäyminen vaatisi jo ihan oman tekstinsä, joten en lähde analysoimaan näitä tässä. Lyhyesti sanoisin kuitenkin, että ensimmäinen ja toinen syy ovat melko ymmärrettäviä, kun taas kolmas on lähinnä tarpeeton. Tutustuminen sujuisi todennäköisesti paremmin, kun piikikästä ja sarkastista keskustelunsävyä ei käytettäisi vielä tässä vaiheessa tutustumista. Myöhemmin ehtii kyllä hyvin, mikäli piikikkäästä huumorista sattuu oikeasti pitämään.
2. Haluttomuus sietää hetkeäkään tylsää keskustelua
Vaikuttaa olevan kylmä tosiasia, että moni Tinder-keskusteluista on varsinkin alkua kohden yhtä puuduttavan samanlainen, kuin useat kymmenet muutkin jo käymämme keskustelut. Moi, mitä kuuluu, mitä oot tehnyt tänään ja sitä rataa. On ymmärettävää, että tällainen alkaa pidemmän päälle puuduttamaan.
On kuitenkin tärkeää huomata, että myöskään kasvokkain tapahtuvat tutustumistilanteet eivät tästä erityisemmin eroa. Ihan yhtä yksinkertaisia ja samansisältöisiä keskusteluja me käymme kasvokkainkin. Kasvokkain tapahtuvissa tilanteissa keskustelut eivät kuitenkaan tunnu läheskään yhtä puuduttavilta, vaikka niiden sisältö olisikin aivan samanlainen.
Mielestäni tutustumisvaiheeseen kuitenkin kuuluu tällaisen pienen tylsyyden sietäminen. Eihän se mukavaa ole, mutta on tärkeää ymmärtää, että tutustumistilanteessa (eli kun emme vielä tunne toista ihmistä eikä hän tunne meitä) on melko vähän sellaisia aiheita, joista on helppoa alkaa keskustelemaan. Niihin mielenkiintoisiin aiheisiin päästään kyllä käsiksi tutustumisen edetessä, mutta tie niihin kulkee juuri näiden “moi mitä kuuluu” -keskustelujen kautta.
Toki sosiaalisesti taitava ja sanavalmis ihminen osaa tehdä jo tutustumiskeskustelusta molemmille osapuolille mielenkiintoisen, mutta tämä vaatii taitoa. Mielestäni on kohtuutonta odottaa, että jokaisella tällaisia taitoja olisi. Työskentelen sosiaalisesti epävarmoiksi tunnustautuvien ihmisten kanssa ja monelle heistä jo ihan tavallisten ja “tylsien” keskustelujen käyminen on vaikea suoritus. Tuntuu ikävältä ja kohtuuttomalta vaatia, että heidän pitäisi pystyä alusta asti suoriutumaan siten, että keskustelu ei olisi missään vaiheessa tylsää!
Toinen yleinen ongelma on se, että nettideittailijat (kumpikaan osapuoli!) eivät kuulosta ottavan itse riittävää vastuuta siitä, että keskustelu pysyisi mielenkiintoisena, vaan keskittyvät lähinnä syyttämään mielessään keskustelukumppaniaan tylsyydestä! Vika ei ole minussa, vaan sinussa! Tämä on kurja tapa, sillä keskustelussa on aina kaksi osapuolta ja on molempien tehtävä nähdä keskustelun eteen vaivaa ja tehdä siitä molemmille mielenkiintoinen.
Kärjistetyimmissä tapauksissa tämä ilmenee jopa siten, että keskustelun jompikumpi osapuoli ilmoittaa heti keskustelun alussa, että toisen pitäisi “viihdyttää häntä”. Viihdytä minua, minulla on tylsää. Stereotyyppisesti tämän luulisi olevan pääasiassa naisten taholta tulevaa toimintaa, sillä kulttuurissamme mies on yhä se osapuoli, jonka tehtävänä on viihdyttää ja hurmata. Käytännössä olen kuitenkin nähnyt myös miesten tekevän tätä. Viihdytä minua.
Käsky viihdyttää toista osapuolta tekee keskustelusta helposti raskaamman, ikään kuin jonkinlaisen suorituksen. Meidän pitää onnistua viihdyttämään toista osapuolta, muutoin hän siirtyy keskustelemaan jonkun toisen kanssa. Tällainen ei tunnu mukavalta eikä tällaista pidä siksi mielestäni tehdä.
Ei sosiaalisten tilanteiden kuulu olla joka hetki niin hemmetin mielekiintoisia ja mukaansatempaavia! Useimmat keskustelut ovat arkisia ja niin sen kuuluukin olla. Kyky sietää tylsyyttä keskustelujen aikana kuuluu aikuisen ihmisen taitoihin. Jos kykyä tylsyyden sietämiseen ei ole, on se aika huolestuttavaa koko ihmissuhteen kannalta. Lisäksi se saattaa herättää epäilyksiä myös ihmisen muista kyvyistä. Jos edes tylsyyden sietäminen ei onnistu, niin mikä kaikki muu ei ehkä myöskään onnistu?
(En kuitenkaan halua väheksyä sitä tosiasiaa, että tylsät keskustelut tuntuvat lannistavilta, kun niitä tulee yksi toisensa perään. Tottakai tämä asia vaivaa, eikä siinä ole mitään väärää!)
3. Väärien asioiden sanominen väärässä vaiheessa
Tutustumisessa ja deittailussa on tärkeää hahmottaa sitä, missä vaiheessa on sopivaa sanoa tai pyytää tiettyjä asioita. Kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa tämä ymmärretään yleensä hyvin, mutta nettiympäristössä tämä tuntuu usein unohtuvan.
Emme esimerkiksi ehdottaisi seksiä ihmiselle, jonka kanssa olemme tutustuneet kaksi minuuttia aiemmin. Netissä tätä taas tapahtuu jatkuvasti, pääasiassa miesten taholta. Näen toistuvasti keskusteluja, joissa mies ehdottaa seksiä suurin piirtein viidennen viestin kohdalla.
Mitään väärää tässä ei lähtökohtaisesti ole. Olen itsekin löytänyt aikoinani paljon seksiseuraa juurikin nettideittailun kautta. Uskon kuitenkin, että tuollaiset onnistumiset olisivat jääneet melko vähiin, jos olisin ehdotellut seksiä “heti kättelyssä”. Aivan hyvin sitä voi ehdottaa viidennen viestin sijaan viidennessäsadassa viestissä, jolloin onnistumisen todennäköisyydet ovat aika hemmetin paljon paremmat. Useimmat ihmiset haluavat tutustua toisiinsa rauhassa, ennen kuin ovat valmiita hyppäämään keskenään sänkyyn. Tämän toivoisi olevan yleistä tietoa, mutta todisteet puhuvat valitettavasti muuta. Seksiä ehdotetaan viidennessä viestissä ja sitten pahastutaan, kun se ei tuota tulosta.
Tämä outo epätahtisuus koskee myös treffien sopimista. Toinen osapuoli saattaa ehdottaa oikan elämän tapaamista joko liian aikaisin tai liian myöhään.
Osin syyt tälle ovat ymmärrettäviä ja inhimillisiä. Eri ihmisillä on erilaisia preferenssejä. Toiset (kuten minä) olisivat valmiita sopimaan kasvokkain tapahtuvat treffit vaikka heti, kun taas toiset haluavat tutustua ensin netin puolella rauhassa ja ajan kanssa. Oma tapani tämän ongelman välttämiseen oli aikoinaan se, että kysyin asiasta suoraan: “Tykkäätkö muuten tavata ihmisen kasvokkain mahdollisimman nopeasti, vai tykkäätkö tutustua rauhassa ensin täällä netissä?”. Tämä toimi kokemukseni mukaan hyvin.
Lopuksi
Yllä mainitut virheet, joita nettideittailijat toistuvasti tekevät, ovat kaikki melko helposti vältettävissä. Piikikkäästä ja sarkastisesta sävystä pääsee eroon helposti, kun malttaa olla itse sitä käyttämättä. Tylsyyden sietäminen on ärsyttävää, mutta onnistuu useimmilta ihmisiltä, kunhan halua siihen löytyy. Epätahtisuuteen liittyvät virheet taas on helppoa välttää, kun ei ehdota seksiä heti kättelyssä sekä kysymällä toiselta osapuolelta suoraan hänen toiveistaan.
Rakkaudella,
Jevgeni
PS. Yhä useampi etsii nykyään rakkautta nettideittisovellusten kautta. Nettideittailussa pärjääminen voi olla kuitenkin yllättävänkin hankalaa! Siksi suosittelen nettideittailun haasteisiin Lovenan “Deittaile onnistuneesti” -verkkokurssia, jonka kehittämisessä olen ollut itsekin mukana. Kurssilla opit toimintamallit, joiden avulla teet nettideittailusta merkittävästi helpompaa ja tuloksellisempaa.
