tylsä elämä tasainen elämä

Tasaisen tylsä elämä tuntuu olevan nykyään kuin jonkinlainen kirosana. Netti on täynnä kehoituksia elää täysillä ja ottaa elämästä kaikki irti, jotta ei kaduta sitten myöhemmin. Meitä muistutetaan, että elämme vain kerran ja että elämästä pitää muistaa nauttia, mikä näissä kehotuksissa tuntuu tarkoittavan sitä, että pitäisi olla jatkuvasti kokeilemassa kaikkea uutta ja jännittävää.

Nämä jutut ovat sinänsä täyttä asiaa. Täysillä eläminen on monessa mielessä upeaa, hämmästyttävää ja mielenkiintoista. Täysillä eläminen opettaa, kehittää ja jättää jälkeensä upeita muistoja. Olisi valtava sääli huomata elämän vilahtaneen ohi ilman, että sitä tuli oikeastaan elettyä. Tapahtumarikasta elämää eläneet ihmiset ovat usein valtavan mielenkiintoista seuraa, kaikkine mukaansatempaavine kertomuksineen.

Minusta on kuitenkin valitettavaa, että puheiden sävyn perusteella tästä täysillä elämisestä tuntuu ainakin joissain piireissä tulleen ainoa oikea tapa elää. Jos et jatkuvasti matkustele, koe seikkailuja, tee epätavallisia ja mielenkiintoisia töitä, niin olet hieman tylsä, kalkkeutunut, urautunut ja muutenkin elämäsi hukkaan heittänyt. 

Omalta osaltani tämä ajattelu tuntuu hieman hassulta. Pidän kyllä esimerkiksi matkustelua sinänsä erittäin kiinnostavana asiana, mutta ei minua henkilökohtaisesti kyllä minnekkään kaukomaille kiinnosta lähteä. Olen kyllä nuorempana kierrellyt Eurooppaa ja nykyäänkin asun Suomen lisäksi Latviassa (omien ja vaimoni opintojen vuoksi). Mutta varsinainen matkustelu ei kyllä kiinnosta. Matkailudokkareiden tuijottaminen telkkarista riittää minulle mainiosti, kiitos vain.

Ulkoa päin katsoen elän tällä hetkellä erittäin tylsää elämää. Opiskelen, urheilen, pyöritän yritystä, olen perheeni ja kavereideni kanssa. Siinä se. En kuitenkaan koe, että elämäni olisi varsinaisesti tylsää, vaan minulla on kiva ja innostunut olo melkeinpä päivästä riippumatta. Siksi koen, että ulkoisesti “tylsä” elämä ei välttämättä ole ollenkaan tylsää, eikä sellaisesta siksi tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.

Kirjoitan tästä siksi, että varsinkin nuorempana tunsin useita ihmisiä, jotka kokivat syyllisyyttä siitä, etteivät elä (muiden mielestä) tarpeeksi mielenkiintoista elämää. Myönnän myös itse naureskelleeni kymmenen vuotta sitten tyypeille, jotka parikymppisinä, juuri koulusta valmistuneina hankkivat työn, asunnon (sekä myöhemmin talon, koiran ja 1,8 lasta)  ja alkoivat elää tasaista elämää.

Nyt 10 vuotta myöhemmin totean, että naureskelu taisi olla aiheetonta ja olen itse ihan samanlainen tylsimys! Mutta mikäli tällainen elämä miellyttää, ei siitä kai tarvitse tuntea syyllisyyttä. Muiden odotukset ja asenteet ovat vain muiden odotuksia ja asenteita. Niitä kannattaa toki kuunnella, mutta turhan vakavasti niitä ei tule ottaa.

Mikäli siis tykkäät vähemmän räikeästä elämästä, laiskottelusta ja tasaisuudesta, tykkää vapaasti. Ei tarvitse syyllistyä, sillä kaikenlainen elämä on ihan yhtä jees!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Tämä teksti on julkaistu 03.03.2014 ja päivitetty 7.4.2021)

Mikä fiilis tekstistä jäi?
Sai ajattelemaan!
Sai ajattelemaan!
0
Tykkäsin!
Tykkäsin!
0
En tykännyt!
En tykännyt!
0