Tunteista puhuminen: Miksi se on niin vaikeaa?

tunteista puhuminen

Tunteista puhuminen on monille meistä vaikeaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä tunteista puhuessamme tulemme paljastaneeksi muille jotakin omasta sisimmästämme ja otamme riskin, että toinen ihminen ei ymmärrä tai pidä siitä, mitä paljastamme hänelle. Myös omien tunteiden kuvailu saattaa olla vaikeaa, vaikka uskallusta löytyisikin. Moni tunne on vaikeaa pukea sanoiksi ja ilmaista se niin, ettei meitä ymmärettäisi väärin.

Tässä tekstissä haluan pohdiskella tunteistaan puhumista, sen hyötyjä sekä sitä, miksi se tarkalleen ottaen on niin vaikeaa.

Tunteista puhuminen: Miksi se on niin tärkeää?

Työskentelen mielenterveyden parissa ja siksi tunteistaan puhumisen tärkeys nousee jatkuvasti esiin. Tunteistaan puhuminen tiedetään terapeuttiseksi ja hyvinvointiamme ylläpitäväksi toiminnaksi. Lisäksi kyky puhua tunteistaan on tärkeää ihmissuhteidemme kannalta, minkä vuoksi tunteistaan puhuminen ei ole pelkästään ihmisen oma asia, vaan siitä hyötyvät tai kärsivät myös muut elämässämme olevat ihmiset.

Terapiatyössä valitettavan yleinen ja toistuvasti esiin nouseva ongelma on esimerkiksi se, että ihmisen parisuhde on kärsinyt siitä, että parisuhteen toinen tai molemmat osapuolet eivät saa puhuttua tunteistaan, minkä vuoksi parisuhteeseen syntyy ajan saatossa suuri määrä väärinymmärryksiä, jotka pitkään jatkuessaan nakertavat parisuhdetta ja voivat jopa johtaa sen loppumiseen.

Terapiatyössä myös huomaa, että ilmiö on vahvasti sukupuolittunut. Naiset tuntuvat olevan keskimäärin merkittävästi taitavampia ja aktiivisempia tunteistaan puhujia. Myös tieteelliset tutkimukset tukevat tätä. Niissä on havaittu, että naiset puhuvat tunteistaan merkittävästi miehiä enemmän. Näin he myös harjaantuvat siinä paremmiksi, sillä tunteistaan puhuminen on taito. Mitä enemmän sitä harjoittaa, sen paremmaksi siinä kehittyy.

Tunteistaan puhuminen onkin tärkeää paitsi meidän itsemme, myös meidän läheistemme kannalta. Elämämme ihmissuhteet toimivat paremmin, kun niiden osapuolet osaavat ilmaista tunteitaan, huoliaan ja toiveitaan täsmällisesti ja ymmärettävästi. Niistä puhumalla voi välttää monet ihmissuhteiden ristiriidat ja ongelmat.

Tunteistaan puhuminen myös auttaa jäsentelemään oma elämäänsä ja auttavat meitä ymmärtämään itse itseämme. Mitä paremmin ymmärrämme omia tunteitamme, sen paremmin ymmärrämme myös sitä, mikä ohjaa toimintaamme ja päätöksiämme.

Vaikeaa ei ole aina myöskään vain tunteistaan puhuminen, vaan niiden kaivelu yleensäkin. Monissa meissä asuu sellaisiakin tunteita, joiden kohtaaminen ei ole mukavaa. Voikin tuntua helpommalta olla lähtökohtaisestikaan ajattelematta tunteitaan, jotta niihin liittyviä ikäviä fiiliksiä ei joutuisi kohtaamaan.

Miksi tunteista puhuminen on niin vaikeaa?

Tunteistaan puhuminen koetaan usein riskinä. Tunteet koetaan hyvin henkilökohtaisena ja herkkänäkin aiheena. Kun kuvaamme toiselle ihmiselle, miltä meistä tuntuu, otamme eräänlaisen riskin torjutuksi tulemisesta. Toinen ihminen ei ehkä pidä siitä, miltä meistä tuntuu, tai hän ei osaa hyväksyä tunteitamme. Tunteidensa vuoksi torjutuksi tuleminen tekee helposti kipeää.

Aina kyse ei ole kuitenkaan uskolluksesta, vaan myös kyvyttömyydestä hahmottaa omia tunteitaan. Moni ihminen kokee haasteelliseksi tunteidensa nimeämisen. Tiedämme, että meillä on jokin tunne, mutta emme osaa pukea tunnetta sanoiksi. Osaamme esimerkiksi sanoa, että meillä on paha olo, mutta emme osaa ilmaista asiaa täsmällisemmin. Olemmeko huolestuneita, kateellisia, ahdistuneita, peloissamme, epäileväisiä, epävarmoja vai jotakin muuta? Terapiatyössä harjoitellaankin usein tunteiden nimeämistä. Jos asiaa ei osaa nimetä, siitä on vaikeaa myöskään puhua.

Tunteista puhuminen voi olla vaikeaa myös siksi, että se vaatii puhujalta hyvää sosiaalista pelisilmää. On paljon tilanteita, joissa omista tunteistaan puhuminen ei ole soveliasta. Voi tuntua vaikealta hahmottaa sitä, milloin niistä kannattaa puhua, ja milloin taas ei. Moni valitseekin pienimmän riskin reitin ja on mieluummin puhumatta niistä ollenkaan.

Kuinka tunteista puhuminen on parantanut omaa elämääni?

Aloin itse opettelemaan tunteista puhumista aikuisuuden kynnyksellä. Minulla oli nuorena hyvin heikot sosiaaliset taidot, minkä lisäksi olin hyvin ujo, minkä vuoksi jouduin tuon tuostakin ikäviin ja kiusallisiin tilanteisiin. Tilanteiden jälkeen minua harmitti usein se, etten ollut osannut ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi.

Ajan myötä osaamista kuitenkin karttui. Samalla huomasin ihmissuhteideni muuttuvan sydämelllisemmiksi, rehellisemmiksi ja muutenkin laadukkaammiksi. Ihmisten kanssa oleminen ja kommunikoiminen muuttui helpommaksi ja tyydyttävämmäksi, kun omat tunteet, toiveet ja huolet sai tuotua selkeästi esille. Tämä on helpottanut “yhteyden” tuntemista toisten ihmisten kanssa. Ihmisiin on helpompaa suhtautua myönteisesti, kun erilaisia kommunikaation ristiriitoja ja niistä johtuvia väärinymmärryksiä on mahdollisimman vähän.

Tämä on myös opettanut suhtautumaan muiden ihmisten tunteisiin myönteisemmin. Kun toinen ihminen kertoo omista tunteistaan, tulee hänen puheensa kohdata arvostuksella ja kunnioituksella. Kun emme torju toisen ihmisen tunteita, on hänen jatkossakin helpompaa puhua niistä kanssamme. Näin elämämme ihmissuhteet paranevat pitkällä aikavälillä, usein hyvinkin paljon!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Tunteista puhuminen: Miksi se on niin vaikeaa?” on julkaistu

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia